Moikka!
Olen kohta 7kk pojan äiti ja haluaisin kysyä muutamia asioita kun en näin esikoisen kanssa tiedä. Uniasiaa... Ihan vauvana poika nukahti vain kantamalla ja n. 3,5 kk iläisestä alkaen nukahtanut vain tissille siis yöunista puhutaan. Missä vaiheessa poikaa voi alkaa opettaa nukahtamaan muulla tavoin (eli huudattamaan, jota en raaskisi tehdä, mutta ei kai tissillekään voi loputtomiin nukahtaa) vai tottuuko itsestään kun alkaa syömään iltapuuroa paremmin. Tällä hetkellä ei vielä syö kiinteitä niin paljoa, etten usko että nälkä pysyy poissa edes aamuyöhön asti. Syö tissiä öisin 2-3 kertaa, tosin joskus tuntuu , että tulee tissille vain hakemaan unta. Tuttia ei huoli. Ajattelin, että samalla voisi yrittää vähentää yösyöttöjä vain aamuyöhön. Miten te muuta nukutette vauvan? Itse en osaa muuten. Päiväunille nukahtaa aina vain vaunuihin ulos. Ei ole koskaan nukkunut päikkäreitä pinnasängyssä. Miten te muuta laitatte vauvan päikkäreille? Oppiiko nukkumaan päikkäreitä pinnasängyssä, ei ole kuitenkaan enää kovin kauaa kun vauva menee hoitoon,niin miten siellä nukkuu?
Toinen asia..Poika nukkuu meillä yleensä ainakin puoli yötä mun vieressä. Miten olette saaneet vauvan nukahtamaan omaan sänkyyn. Toki on ihanaa, kun vauva nukkuu vieressä, mutta ei voi siinäkään loputtomiin nukkua.
Olen kohta 7kk pojan äiti ja haluaisin kysyä muutamia asioita kun en näin esikoisen kanssa tiedä. Uniasiaa... Ihan vauvana poika nukahti vain kantamalla ja n. 3,5 kk iläisestä alkaen nukahtanut vain tissille siis yöunista puhutaan. Missä vaiheessa poikaa voi alkaa opettaa nukahtamaan muulla tavoin (eli huudattamaan, jota en raaskisi tehdä, mutta ei kai tissillekään voi loputtomiin nukahtaa) vai tottuuko itsestään kun alkaa syömään iltapuuroa paremmin. Tällä hetkellä ei vielä syö kiinteitä niin paljoa, etten usko että nälkä pysyy poissa edes aamuyöhön asti. Syö tissiä öisin 2-3 kertaa, tosin joskus tuntuu , että tulee tissille vain hakemaan unta. Tuttia ei huoli. Ajattelin, että samalla voisi yrittää vähentää yösyöttöjä vain aamuyöhön. Miten te muuta nukutette vauvan? Itse en osaa muuten. Päiväunille nukahtaa aina vain vaunuihin ulos. Ei ole koskaan nukkunut päikkäreitä pinnasängyssä. Miten te muuta laitatte vauvan päikkäreille? Oppiiko nukkumaan päikkäreitä pinnasängyssä, ei ole kuitenkaan enää kovin kauaa kun vauva menee hoitoon,niin miten siellä nukkuu?
Toinen asia..Poika nukkuu meillä yleensä ainakin puoli yötä mun vieressä. Miten olette saaneet vauvan nukahtamaan omaan sänkyyn. Toki on ihanaa, kun vauva nukkuu vieressä, mutta ei voi siinäkään loputtomiin nukkua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä myös sama "ongelma". Joskus kyllä nukahtaa illalla sänkyyn kun on röyhtäytettäessä herännyt. Tarttee olla vaan just oikea hetki, ettei piristy kun lasken sänkyyn... Iltarutiinit ja rauhoittuminen on tosi tärkeitä, me lepäillään ja höpötellään yleensä hetki ennen iltaimetystä. Jossain vaiheessa täytyy varmaan yrittää imettää aikaisemmin ja sitten pitää muut nukkumisrutiinit erikseen, että osaa nukahtaa myös muuten. Sitä en tiedä, missä vaiheessa... Kokemuksia/ajatuksia tästä otetaan myös vastaan!
Yritin jossain vaiheessa päiväunille nukuttaa siten, että laitoin hereillä ollessa sänkyyn, meni 1,5 tuntia ennenkuin nukahti ja silloinkin yleensä itki. En huudattanut lasta yksinään, jos itki niin otin kyllä syliin. Nyt kun säät taas sallii, lapsi nukkuu päiväunensa vaunuissa, eli en edes yritä muuta. Kyllä jossain vaiheessa sen oppii, en ota siitä nyt stressiä.
Meillä syö kiinteitä hyvin ja yöllä siis enää 1 syöttö. Muuten rauhoittelen yöheräilyt laittamalla lapsen takaisin oikeinpäin sänkyyn =) ja peittelemällä. Unta ei aina meinaa itse saada, pitää hellästi pidellä kiinni kunnes nukahtaa. Meillä vauva on alusta asti nukkunut omassa sängyssä, joten siihen en osaa sanoa mitään.
ja meillä esikoinen myös :) Alku kuulosti olevan aika samanlainen kuin teillä, alkuun 3 kk kannettiin ympäri taloa ja sitten pelkästään tissille nukahti. 5-6kk iässä neiti alkoi heräilemään yösyönneille ihan vain tavan vuoksi, ei edes jaksanut imeä vaan nukahti heti. Samoihin aikoihin alkoi myös tappelu nukkumaan menon kanssa, kun ei enää malttanut rinnalle nukahtaa vaan jäi tollistelemaan ja sitten väsyi liikaa. Aloitettiin siinä 5,5kk iässä harjoittelemaan omaan sänkyyn nukahtamista ja se menikin yllättävän hyvin. Tehdään ensin iltarutiinit ja huolehdin, että imettämisen jälkeen neiti on vielä hereillä, kun vien sänkyyn. Ensimmäisenä yönä vähän hyssyttelin, mutta pian tottui siihe, että nukahtaa, kun vieressä istuu 5-15min. Seuraavaksi aloin karsimaan yösyöttöjä, ensin raakasti vain kahdella kertaa yötä sai rintaa (heräsi siis kohtalaisen usein yöllä) ja joskus 7-8kk aloin antamaan enää kerran aamuyöllä. Typerä opetin tässä välissä tutille, kun oli niin helppo herätessä tuikata suuhun ja nukahti sitten heti. No nyt me opetellaan tutista pois, kun neiti herää siihen jos tutti tippuu. Kauhea huuto ja tappelu, mutta pakko, koska heräilee niin usein ja on siksi päivät todella kiukkuinen.
Päikkärit aamulla nukkuu omissa rattaissa, heijailen niitä kunnes nukahtaa. Nyt tosin pyrkii ylöspäin, joten on ollut pakko opetella pinnasänkyyn päiväunille. Melko hyvin nukahtaa sinnekin, menee vain vähän kauemman rauhotellessa, kun tekisi mieli kontalleen yms. Iltapäivällä, jos säät sallii, mennään ulos ja siellä nukkuu hyvin.
Unikoulun voi toteuttaa lempeämminkin, ei siis mitään yksinhuudattamista. Olin pitkään sitä vastaan, mutta nyt kun on 5,5kk iästä saakka taisteltu näiden uniasioiden kanssa, olen tullut siihen tulokseen, että onkohan se ihan viisasta joka inahdukseen rientää paikalle. Tietysti jos huuto yltyy ja menee hysteeriseksi, pitää ottaa syliin ja rauhoitella tai silitellä sänkyyn. Meillä suurin ongelmien aiheuttaja lienee lopen ollut se, että olen aina heti rientänyt paikalle tutteineni, kun pieni itku tulee. Ajatuksena on ollut, ettei se vain nyt herää kunnolla ja huuda koko yötä. Nyt kun välillä yöllä antaa hetken itkasta (siis semmoista unimarinaa) niin tyttö nukahtaakin välillä ihan itse :)
Vauva varmasti oppii pinnasänkyyn yms. kunhan vain otatte asiaksi opetella. Pieni itku ei pahaa tee, mutta kunnon huuto tarvitsee äidin syliä ja siinä se kovin työ onkin yöllä rauhoitella. Tsemppiä!
Myönnän itsekin, että vauva on liikaa tottunut siihen, että äiti on aina yöllä lähellä. Aina reagoimassa pienimpäänkin inahdukseen, mutta kun ajattelin myös ettei hermostu liikaa, sitten onkin vaikeampi rauhoitella. Siihen ei auta silittelyt jne, vaan on otettava syliin ja kanneltava tai tissille.
Meillä tehty iltarutiinit jo muutaman kuukauden ajan samoina eli valoja pienemmälle, iltapesut ja yökkärin vaihto, sylittelyt, silittelyt. Sitten tissille sänkyyn, mutta pitäisiköhän kokeilla imetystä esim. olkkarin sohvalla illalla viimeisena ja siirtyä siitä makkariin pojan ollessa vielä hereillä ja yrittää silitellä uneen. Ajoitus on vaikeaa itselle edelleenkin. Siis onhan se ihana mennä nukkumaan vauvan kanssa yhdessä. Ajattelen usein, että esikoisen kanssa pitää nauttia tällaisesta hetkistä, kun mahdollisen kakkosen kanssa ei ehkä enää onnistu, mutta toisaalta olisi myös ihanaa kun jäisi illalla vähän aikaa itselle ja parisuhteellekin!
Meillä on esikoistyttö täytttänyt juuri 6kk. Meilläkin oli aiemmin ongelmia nukuttamisen kanssa. Tyttö nukahti ainoastaan tissille. Ainoastaan vaunuihin nukahti ilman. Lisäksi hän ei suostunut syömään tuttia ollenkaan kuin vasta 4kk:n iässä. Sekin oli "pakko" opetella. Meillä iltarutiinit auttoi jonkin verran nukahtamiseen, himmennettiin valoja, luettiin sama kirja ja vähennettiin ääniä. Aloitin tissistä vierottamisen siinä 4kk:n iässä kun kukaan muu ei voinut laittaa tyttöä nukkumaan vaan minun piti aina olla siinä. Aloitin sen päiväunista, jolloin tissin korvais tutti. Imetin tytön melkein nukahtamispisteeseen asti ja sen jälkeen nostin ylös olalle röyhtäytykseen. Sen jälkeen rupesimme vierekkäin meidän sänkyyn. En antanut tissiä vaikka tyttö selvästi halusi sitä (ei ollut enää nälkä). Sitkeästi vain tarjosin tuttia. Loppujen lopuksi homma onnistui suhteellisen mutkattomasti ja ilman itkuja. Hetkessä se ei tapahtunut, mutta nyt ei ole enää sitä ongelmaa.
Meillä tyttö on nukkunut melkein alusta asti omassa sängyssään. Aivan pienenä nukuin hänen kanssaan vierekkäin. Meillä oli laitettuna pinnasängyn reunoille pyyhemytyt, jotta sänky pieneni. Nykyään nukutamme ensin tytön meidän sänkyymme olemalla hänen vieressään, todella lähellä. Nukahtamisen jälkeen siirrämme hänet omaan sänkyynsä. Aiemmin tyttö heräsi puolen tunnin päästä, nukahti uudelleen ja heräsi tunnin päästä ja nukahti uudelleen. Tähän auttoi valojen sammuttaminen. Pimeässä huoneessa hän nukkuu todella hyvin ja aloittaa heräilyn vasta aamusella kun on valoisampaa.
Meillä vauva on 3kk ja ensimmäistä kk:tta lukuunottamatta lapsi on nukkunut vähintään 5h yössä. Joskus jopa 7-8h putkeen syömättä yöllä. Kasvaa normaalisti, joten ei onneksi tarvitse herätellä.
Niin, päivisin ei tahdo nukkua kuin autossa tai vaunuissa. Kuitenkin kun kunnolla nukahtaa, saattaa nukkua jopa 3h päiväunet. Iltaisin imetän vauvan n. 20 aikaan ja vaihdan yöpuvut ja vaipat ja lopuksi syötän pullolla täyteen. Vielä hereillä ollessa laitan vauvan sänkyynsä, missä ei ole mitään rekvisiittaa tai muutakaan mielenkiintoista. Valot pois ja huone hiljaiseksi. Muutaman jokelluksen jälkeen lapsi nukahtaa ja kello on suurinpiirtein 21.30-22.30. Melkein poikkeuksetta vauva nukkuu aamuyöhön asti. Meillä ei ole opeteltu laulamaan tai heijaamaan eikä myöskään reagoimaan jokaiseen inahdukseen. Meillä ei myöskään ole tuttia käytössä.
Ensimmäinen kuukausi menikin päinvastoin. Vauvallamme oli käänteinen rytmi, joten yöt valvottiin. Ei heräilty vaan valvottiin nukkumatta ollenkaan. Neuvolasta sain ohjeet ruveta toteuttamaan joka ilta samaa kaavaa ja erottamaan lapselle selvästi yön ja päivän eron. Olihan se aluksi raskasta, mutta tuloksellista.
Joskus kun vauva herää aamuyöllä syömään, otan hänet viereeni ja usein nukahdan itse myös. Tämä ei kuitenkaan ole tapa ja vauva nukkuu joka ilta omaan sänkyynsä. Sängyt ovat meillä samassa huoneessa, joten maito haisee ja saattaa tietenkin välillä herättää syömään vaikkei niin nälkä olekaan.
Jos joku on sitä mieltä, että on raakaa laittaa vauva nukkumaan yksin sänkyynsä pimeässä, voi antaa ohjeita jos osaa paremmin. Näin meillä tehtiin ja hyvin toimi. Lapsi on virkeä ja iloinen päivisin ja uninen ja väsynyt iltaisin. Ja vanhemmat ovat myöskin virkeitä ja iloisia.
vauva 1kk 1vkoa on myös alusta asti nukkunut omassa sängyssä. Päivisin nukkuu vaunuissa sisällä tai ulkona, sitterissä, sohvalla (..mihin nyt satutaan laittamaan) yhdet väh. 3h päiväunet ja toiset parin tunnin unet välillä lyhyempiä unia. Iltaisin pidetään sylissä nukahtamassa, ja imetetään aina välillä odottaen otollista hetkeä viedä sänkyyn nukkumaan. Joskus nukahtaa syliin kokonaan, joskus viedään puoliunessa sänkyyn nukahtamaan. Ja yövalo jätetään päälle, pimeässä yleensä alkaa ähisemään ja inisemään ja lopulta itkemään eikä nukahda. Nukahtamisen jälkeen sammutetaan valo. Ensimmäiset unet nukkuu yleensä n. 5h ja sen jälkeen parin tunnin jaksoissa aamuun asti. Myöhemmin vauvan kasvaessa on tarkoitus viedä sänkyyn itse nukahtamaan.
Öisin nukahtaa joskus heti takaisin, joskus ei. Jos ei nukahda heti uudelleen, jätetään omaan sänkyyn unta odottelemaan (ja taas yövalo päällä). Viereen ei nukuteta koskaan ja imetetään istualtaan myös yöllä.
Tuttia syö, mutta yleensä nukkumaan mennessä yritetään välttää ja käytetään ns. viimeisenä keinona ettei tottuisi nukkumaan ainoastaan tutin kanssa.
Alusta asti ollaan yritetty opettaa elämän ääniin ja pidetään päiväunienkin aikaan aina tv tai radio päällä, illalla tv:tä vähän pienemmälle. Koskaan ei ole mihinkään ääneen herännyt. Eikä myöskään ensimmäisen inahduksen tai kitinän jälkeen mennä hyssyttelemään ja yleensä nukahtaa itse takaisin (siis jos unet vielä kesken).
Meillä neiti yhdeksän viikkoinen ja on vauvasta asti nukkunut yöt hyvin! Nyt reilu noin kk päivät ollaan nukuttu yhdellä syötöllä. Käy 21.00 nukkumaan ja herää 04.00 syömään/tai 5-6 välillä!
Iltaisin menee suht hyvin nukkumaan,samat iltarutiinit jne.toimivat meillä! Tuttia harvoin tarvitsee,nyt pari iltaa mennyt tutin kanssa nukkumaan,mutta sitä ei onneksi tarvitse olla laittamassa suuhun kertaakaan uudelleen!
Mutta meillä päivällä nukkuminen on hankalaa. Sisällä nukutaan pätkissä,ehkä kerraan viikossa saatta jonain päivänä nukkua tunnin ilman heräämistä! Vauvuissa nukutaan ainoastaan kun ne liikkuvat!! pullolla pitäisi olla 1-15,h välein...kovasti odotan että päästään aloittelee kiinteitä jospa nuo päiväunetkin paranisi. Esikoiseni kannalta hankala tilanne,mustasukkaisuus vaan lisääntyy,ku mulla menee kuopuksen kanssa aamusta iltapäivä 4 ennen ku isäntä tulee kotio!... Tytsy kun jaksaa olla sen tunnin verran tyytyväisenä ja iloisena hereillä(jos on nukkunut vähintään tunnin unet) Pätkä unilla jos on päivä menty,niin iltapäivällä on aiiivaaan järetöntä uni-itkua!!!!! ei meinaa millään asettua enää tossa klo 17 jälkeen:( Lapsi rukka,selvästi väsynyt mutta huuto vie voiton:/ Mutta tätähän tämä vauva aika on. Kunhan se rytmi sielt tulee niin helpottaa:)
Meillä toteutettiin kotiunikoulu, kun tyttö oli 6kk. Me vanhemmat väsyimme totaalisesti jatkuviin yöheräilyihin, ja tyttö usein myös valvoi jopa 2 h keskellä yötä. Meidän ongelma oli lähinnä myös siinä, että tytöllä oli alkuvaiheessa koliikivaivaa ja noilta ajoiltä "jäi päälle" nukuttaa tyttöä jumppapallon päällä, siis syliin ja siitä sitten siirrettiin sänkyyn. Ja tottakai tyttö herättyään ihmetteli, missä hän oikein... siitä seurasi itkua ja vaikeudet nukahtaa itsekseen. Ja taas pompittiin pallolla keskellä yötä, koska tyttö ei osannut nukahtaa itsenäisesti. Soitin erääseen ensi- ja turvakotiin, jotka antavat unikoulu-ohjeita ja minne voi myös mennä "laitosunikouluun" jos tilanne sitä vaatii. Saimme seuraavat ohjeet: ensimmäisenä iltana tehdään kaikki normaalit iltarutiinit, jonka jälkeen vauva viedään sänkyyn ja itse poistutaan huoneesta. Jos/kun vauva alkaa itkemään, odotetaan minuutti, mennään huoneeseen, rauhoitetaan vauva sylissä ja heti kun vauva rauhoittunut laitetaan takaisin sänkyyn. ja taas poistutaan huoneesta. Eli ensimmäisenä iltana odotetaan aina minuutti ennenkuin vauvan luo mennään. Seuraavana iltana odotetaan kaksi minuuttia ennenkuin vauvan luo mennään, kolmantena iltana odotetaan kolme minuuttia, neljäntenä iltana 4 minuuttia jne. Meillä tilanne helpotti jo kolmantena iltana, jolloin jouduin rauhoittelemaan vauvaa vain kerran sylissä, tämän jälkeen nukahti hienosti omaan sänkyynsä ilman itkuja. Ja koko perhe voi tätä nykyä loistavasti! Kotiunikoulussa on myös sellainen pointti, että vauva laitetaan yöunille jo klo 18-19. Jos vauva nukkunut huonosti päiväunia, niin silloin voidaan laittaa unille jo klo 18. Ihan niin aikaisin me emme kuitenkaan laittaneet, mutta meidän tyttö nukkuu peräti 12 h yöunia, vaikka yöunille käytäisiinkin jo klo 18:30. Ja jos vauva osaa itse laittaa tutin suuhunsa päivällä, hän osaa tehdä sen myös yöllä :) tytön sängyssä on 5 tuttia joka yö, joten ainakin yhteen tuttiin osuu käsi pimeässä huoneessakin :)
En ehtinyt millään lukea noita saamiasi vastauksia, mutta vastaan nopeasti näin.
Huudattamisesta puhutaan aina pahaa. Meillä on kuitenkin kaikkien lasten kanssa ollut niin (ja lapset ovat hyvin erilaisia), että ns. huudatus on toiminut älyttömän hyvin eikä sitä varsinaista huudattamista kovin paljoa ole, kun ottaa järjen käteen ja katsoo kelloa.
Eli lapsi sänkyyn ja ovi kiinni. Ensimmäisillä kerroilla saattaa mennä 20-30 minuuttia ja siitä huutoa voi olla jopa 10 min. mutta sen jälkeen meidän kaikki lapset ovat lopettaneet. Yksi tosin piti tapanaan huutaa hetken (alle 5 min) silloin tällöin, mutta muut lopettivat huutamisen täysin. Ja toimii siis ihan ihmeen tavalla, kun pitää itse pään kylmänä.
Väitän, ettei meidän lapset ole kärsineet, vaan päin vastoin saaneet pienestä pitäen nukkua hyvät unet. Eikä ole keikuteltu ja ketkuteltu, niin kuin jotkut tekevät tuntikausia. Onko se muka hyvää elämää lapselle?
Laitoimme lapset tälle linjalle suunnilleen puolivuotiaina. Tärkeää tietysti, että sänky on turvallinen (ei pääse pois) ja ilmapiiri on muutenkin turvallinen. Jos laittaja on paniikissa, lapsi ei rauhoitu. Mies hoiti esikoisen, sen jälkeen olen itsekin osannut.
Enkä nyt kannusta ketään huudattamaan lastaan. Mutta voi kokeilla ja katsoa kelloa. Ehkä sitä huutoa ei niin paljon tulekaan?
Mutta ovi kiinni jne. Ei mitään silittelypelleilyjä. Sitä saa sitten silitellä tuntikausia ja tulos on huono.
Samaa mieltä kanssasi, meillä poika huutaa max 5minuuttia ja huomaa ettei kukaan hae pois vaikka kiukuttelee ja käy nukkumaan. Jos käytäisiin minuutin välein pölisemässä niinkuin nää unikoulut neuvoo niin ei nukahtaisi ikinä.
Hyvä jos teillä huuto loppuu lyhyeen, kaikilla se ei vain mene niin. Vaikka kuinka päättäisin olla nostamatta pois sängystä niin jossain vaiheessa on pakko...Meillä tyttö, nyt 10kk huutaa tuntikausia jos annamme huutaa. Ei huoli maitoa, vettä eikä velliä pullosta, vaippa kuiva eikä vaikuta että sattuisi mihinkään. Tyttö vaan huutaa sellaista raivoitkua, sylittely saa sen hetkeksi loppumaan mutta yritäpäs laitaa sänkyyn. Yhtenä yönä sitten ajattelimme että ei se kauaa jaksa huutaa-kuinka väärässä olimmekaan! Vauva aloitti klo. 23.50 ja huusi neljään saakka. Tytön sänky on omassa makuuhuoneessamme. Vauva siis ei ollut yksin, puhuimme hänelle ja yritimme rauhoitella mutta emme nostaneet sängystä. Hän tosiaan huusi neljä tuntia! Alan olla ihan poikki, vauva nukkuu lähes joka yö puolet yöstä sängyssämme eikä ole silti tyytyväinen vaan herää kitisemaan öisin. Roikkuu tississä josta ei enää paljon mitään tule. Tuntuu etten jaksa päivisin tehdä lapsen kanssa mitään, edes ulos en jaksaisi mennä, onneksi isä ja mummi vievät vauvaa ulos päivittäin. Ja minusta on alkanut pikkuhiljaa tuntua etten nauti tytön kanssa olemisesta samalla lailla kuin ennen, vaikka hänestä on tullut todella sosiaalinen ja hän nauttii jokaisesta päivästä ja uuden oppimisesta. Minä en vaan jaksa iloita hänen kanssaan niinkuin ennen. Tuntuu tosi kurjalta!
En mitenkään väitä, että kaikki lapset ovat samanlaisia. Voi olla, että ei tehoa kaikkiin, mutta viestisi mukaan ette "huudattaneet" oikeaoppisesti.
Lapsen pitää olla yksin. Jos huoneessa on joku, hän kommunikoi huutamalla. Jos hän on yksin, hän saattaapi ruveta nukkumaan...
Vauvalle ei saa puhua. Me emme yleensä puhu edes oven läpi. On kyllä hyvä, jos lasta voi jostain tirkistellä. Olen jopa kuullut nettikameraa käytettävän tähän tarkoitukseen. Auttaa vanhempien hermoihin. Meillä on perinteisesti tirkistelty ihan avaimenreiästä.
Sitten on sellainen juttu vielä, että lapsi pitää laittaa ajoissa nukkumaan. Ei suinkaan odoteta, että lapsi on "varmasti väsynyt", vaan nukkumaan ajoissa. Tietysti silti järkevään aikaan, mutta ei siis liian myöhään. Yliväsyneenä kun tuo rauhoittuminen ei oikein suju.
Meillä on lisäksi ollut niin, että mitä enemmän nukkuu, sitä paremmin nukkuu. Päiväunissa ei siis tarvitse pihtailla. Erityisesti aamupäivän unet ovat tärkeitä. Puolivuotiaana meillä on nukuttu suunnilleen klo 10-13 aamupäivällä, 16-17 iltapäivällä (jos tarvis) ja sitten noin 21-8 yöunet. Yöllä kyllä heräsi tuo nuorin ainakin 1-2 kertaa. Mutta söi nopeasti ja meni takaisin.
Olen myös välttänyt tissille nukuttamista. Kun alkaa silmät pyöriä päässä mutta on vielä vähän tajuissaan, siirrän sänkyyn. Ei sitten herää tissiä kaivaten.
Voimia. Mutta kokeilkaapa tuota vauvan yksin jättämistä. Eikö ole parempi että itkee yksin 10 min kuin yhdessä 5 tuntia?
Mä oon ajatellu kanssa tätä keinoa. Tuntuu, että tyttö vain hermostuu lisää jos silittelee ja itkusta ei tule loppua.
Varo vauvakouluttajia
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.
Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa.
Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.
Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.
KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.
Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.
MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)