Serkkuni on tuhnu

Serkkuni, kutsutaan häntä tässä vaikka "Pertiksi" (nimi muutettu), on yksi jäsen monipolvisesta serkkukatraastani. Minä, kuten sukuni yleensäkin, olemme vannoutuneita omistusasujia. Sukuni on siis kuulunut omistavaan luokkaan niin pitkään kuin historiankirjoista merkintöjä löytyy.

Suvun kiinteistömassan luetteleminen veisi liikaa tilaa, mutta esimerkinomaisesti voin todeta, että omistuksiin on kuulunut tiloja, tontteja, kesämökkejä, osakehuoneistoja Suomessa ja ulkomailla sekä puolikas kartano.

Järkytys olikin suuri, kun Pertti-serkku valmistuttuaan omistusasunnon hankkimisen sijasta muuttikin vuokralle asumaan. Perusteluksi hän ilmoitti, että hän haluaa "vähän katsella". Kuvittelimme kaikki, että kysymyksessä oli nuoruuteen liittyvä ymmärtämättömyys ja ajattelemattomuus ja tilanne pian tasaantuisi.

Pertin tilanne kuitenkin paheni. Hän vietti öitä tietokoneen äärellä, ja puheisiin ilmestyi sellaisia termejä kuin "rommaus", "muuli" ja "tuulipuku". Pertillä ei kuitenkaan ollut itsellään tuulipukua, saati sitten muulia tai muita kotieläimiä.

Seurasimme surullisina Pertin touhuja. Meno alkoi muuttua yhä maanisemmaksi ja agressiivisemmaksi. Hän lähetti myös meille sähköposteja, joissa uhkailtiin "muuleja" ja odotettiin "rommausta".

Juuri tuo rommauksen odottelu oli se traagisin pala. Tuntuu siltä, että kysymyksessä oli uusi uskonlahko. Rommausta ei ole vieläkään tullut, mutta Pertti uskoo siihen yhä. Emme tiedä miten auttaa Perttiä. Hän on apumme ulottumattomissa.