15 v Ikuisesti yksin

moipps,oon 15wee tyttö ja jos haluisit niinku seuraks meseen ni lisää: [email protected] voisin sitä kautta sit koittaa auttaa ja kuunnella huolias ja murheitas :)

niskasta kiinni ja soita itse kavereille taikka pyydä koulun jälkeen johonkin. Kysy vaikka perjantaina mitä ihmiset tekevät ja mene rohkeasti mukaan. Tota menoa sä tosiaan olet yksin. Mulla oli aikoinaan vähän sama ongelma juuri yläasteella. Koulussa mulla oli seuraa mutten koskaan ollut luokkalaisteni kanssa vapaa-ajalla, eikä mua pyydetty mihinkään. En koskaan tehnyt mitään asian hyväksi joten en ole missään tekemisissä kouluaikaisten tuttavieni kanssa. Toisaaltaa se harmittaa nyt. Mene rohkeasti porukkaan mukaa, tiedän että se on vaikeaa, mutta heitä vaikka huumoria kehiin niin se yleensä rikkoo muuria. Toisaaltaan jos luokallasi on muita hiljaisia ihmisiä joilla ei ole paljon kavereita voit tehdä heihin tuttavuutta. Itse ainakin ujona ihmisenä on kivaa että joku muu tulee juttelemaan, koska itse ei ns.uskalla. Olet ilmeisesti yläasteella vielä?? Kun jatkat opintoja muista heti alkaa tutustua ihmisiin kun kaikki ovat vielä tuntemattomia toisille, luo muille itsestäsi hyvä kuva johon kannattaa tutustua!!
Älä laiminlyö treenejäsi taikka koulua!!! Koska se vituttaa myöhemmin jos jokin vituttaa. Sä olet vielä niin nuori että sulla on elämä edessä, joten ei kannata nyt antaa masennukselle valtaa ja pilata kaikkea. Mua vittuttaa nyt kun aikoinani laistin opinnoista, nyt ei ole näkyvillä kuin paskaa duunia paskalla palkalla!!
Ja kannattaa ne tytöt unohtaa vielä, okei olet 15 ja hormooni hyrrää, mutta sulla ei ole mikään kiire. Että älä siitä ainakaan stressaa. Toivottavasti muutamista neuvoistani on jotain apua.

Koita jaksaa vaan vielä käydä koulua ja treenata. Varmasti on inhottava olla jne. Mutta vaikka on vaikee ylä asteella niin monesti se muuttuu lukiossa tai ammattikoulussa kun tapaa uusia ihmisiä.

Itelläni on ollu tosi vaihteleva tilanne kavereitten suhteen. Joskus niitä on ollu joskus ei ja monista eri syistä.

Oon ite aika menevä ihminen ja puhelias ja sosiaalinen mutta yks heikko homma on jonka huomasin koulu aikoina: - Koulussa huomasin joitakin sellasia oppilaita joitten kans olisin halunnu olla enemmänki tekemisissä ja kysyä tyylliin miten menee ja muuta sellasta, mutta en tiennyt miten sen tekisin. Nämä ihmiset oli ylensä ujoja, hiljasia, "kummallisia" tai jotain muuta sellasta. Olin kiinnostunut heistä ihmisenä ja ajattelin että heistä saattaisi tulla tosiystäviä jos vain alkaisi oleen niitten kans...

Sanon sulle sellasen asian että ehkä sinunkin koulussa on joitakin ihmisiä jotka tahtois olla sun kans enemmänki tekemisissä mutta ei tiedä miten sinua lähestytään. Olisi hyvä jos itse tekisit aloitteen/aloitteita. Tosiaan vaan menisit porukkaan ja ilmaisisit itseäsi ja antaisit muiden hyvin ymmärtää että tahdot mukaan jos he aikovat vapaa-ajalla tehdä jotain. jne.

Mutta älä unohda sitäkään että saatat pettyäkkin.

Et saa luovuttaa. Et saa vain jäädä istumaan kotia tietsikalle. Jos jatkat vain kotona olemista jatkat eristäytymistä. Tässä vaiheessa voit tehdä asialle jotain ja palionkin. Ehkä se ei ole helppoa mutta kannattaa aina yrittää.

Tsemppiä sulle. Toivon että sulle löytyis ystäviä ja kavereita. Toivon tosissani että jaksat mennä elämässä eteen päin.

joo siis mul on iha sama juttu et ei oikeesti oo kavereit paljo yhtää vaa koulukavereit ja pelaan ja oon koneel kaikki päivät ysin keskiarvo on viel toistaseks koulus mut en sit tiiä kuinka kauan se pysyy ku vaihdoin kouluu ja entiset kaverit asuu sen verran kaukana ettei niit tunne enää yhtää. masentaa iha perkeleesti suoraan sanottuna kun ei oikeestaa oo ketää kenen kans puhuu mistää. Vaa suunnillee yks kaveri ja seki varmaa puhuu paskaa must mun selän takana. itekki oon hyväs kunnos enkä varsinaisesti mikää epäsosiaalinen mutta ei vaa oo hyvii kavereit yhtää, en oikeesti jaksa enää tätä paskaa ku joka päivä herään tähän mun paskaseen elämää. Sori tää kiroilu muttakun ärsyttää ja masentaa tää mun paska elämä :/