Mä olen katkera ja kateellinen hänelle, naiselle hänen ulkonäkönsä takia. Hän on niin muodokas ja nätti ja mä vain tällainen harmaavarpunen ja "lauta". Kuten huomata voi, mun itsetuntonikin on hauras. Se hetkessä heilahtaa äärilaidasta toiseen. Mä olen siis katkera myös siksi, ettei mulla ole teräksen vahvaa itsetuntoa. Nyt alkaa jo kyyneleet tulla, kun on niin paha mieli näin tyhjänpäiväisistä asioista. Eikä millään olis merkitystä muuten, mutta kun haluaisin erään ihmisen mielestä olla se "ihana ja suloinen". Voinhan mä toki ollakin, mut en vaan pysty ajattelemaan niin. On tämä elämä välillä niin helvetin vaikeaa, helvetin tyhjänpäiväisyyksien takia.
7
11
1397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kuluttavaa nähdä toisille tapahtuvan sellaista mitä toivoisi itselleenkin tapahtuvan. Kaiken kai pitäisi lähteä siitä, että opettelee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ehkä itseään kehittäen, ja aina jos huomaa kelpaavansa omana itsenään jollekin tai saa positiivista huomiota, niin ponnistaa niistä hitaasti mutta varmasti. Jos tuollainen on vain mahdollista. Minulla tuo on auttanut melko paljon, vaikka suurempaan muutokseen varmasti tarvittaisiin aidosti välittävä kumppani. :)