tyhmän tytön

Huoh, johonkin kirjoitettuun muotoon on avautuminen pakko saada tai pää räjähtää.

Olo tuntuu hemmetin typerältä - liihotella nyt pilvilinnoissa siksi koska on ihastunut jotakuinkin täysin tuntemattomaan ihmiseen... ja vielä varattuna. Tosin suhdetta pitkän aikaa vaivannut isohko ongelma ja sen selvittämisyritykset lienevät syöneen tunteet aikalailla pois ja ero on hyvinkin todennäköinen.

Joskus muutama sana ohimennen vaihdettu (klassinen klisee-aloite mieheltä "onko sulla tulta" ja kehumiset miten on nätti nainen ja muutamia pitkiä katseita joskus) ja uutenavuotena kohtaaminen baarissa, katseet jää kiinni, käännymme yhtäaikaa tulosuuntiimme ja tämä tulee ja suutelee; osui ja upposi, melkein meni jalat alta, koska suutelu on minulle juuri se herkkä kohta.

Asiat jäivät selvittelemättä siltä illalta, koska loppuilta meni ylikännistä kaveria silmälläpitäen, että pääsee yöpaikkaan eikä jää pakkaseen hortoilemaan.

Mutta jostain syystä asia kummittelee vielä usean kuukaudenkin jälkeen päässä. Itsekin kun lukee nämä ajatukset, koko juttu kuulostaa aivan päättömältä, mutta tuota tiettyä ihastumisen tunnetta en ole kokenut kuin kaksi kertaa aiemmin koko elämäni aikana. Noin sanoo sydän, mutta järki sanookin sitten jotain ihan muuta - enhän edes tiedä, mitä koko ihminen minusta haluaisi. Mutta paha ottaa selvää, jos ei todellakaan tiedä ihmisestä _yhtään_ mitään.

Pettämään en tietenkään ala, vanha suhde pitää hoitaa ensin alta pois, jos niikseen tulee, varsinkin kun sen aika saattaa hyvinkin olla edessä. Tai sitten pitäisi vain tipahtaa pinkistä pilvipalatsista maan pinnalle.

No, mitään pointtia tällä koko vuodatuksella ei taida olla, kunhan vain piti saada ajatukset kirjoitettuun muotoon, se yleensä selkeyttää. Koska siis ei kai aikuiselle (no, alle kaksivitonen vasta) ihmiselle näin voi käydä...tai sitten voi, en tiedä :)