Sanoi Suuri Taiteilija. Masa Niemi
On helppo olla, kun on täysi nolla
hande
402211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Suicide should be painless...
Ainoastaan jälkeenjääneille...
Post Scriptum. Sulla on Doctor Alfonso, hyvä sydän. Elät pitkään!
Masa Niemi sotkeentui Pekan pitkiin jalkoihin...
Tampereen ainoassa levähdyspaikassa (retkeilymajassa,) veti pieni mies, elämäänsä suuremman annoksen unta kuulaan.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu mutta oliko Masallakin Alfa?
Masalla oli kyllä ajokortti, mutta autoa hän ei koskaan omistanut.
Muutenkin oli rassukka aivan rahaton kuollessaan.
Vaimonsa pyysi ystäviä keräämään kolehdin hautajaisia varten.
Säälittävä loppu Upealle Koomikolle...
Vaivaa. Kaikista asioista on aina nähtävä se hauskempi puoli...
Ei Masallakaan, niin vähä rahaa ollut, etteikö siitä olisi kaverillekin tarjottu.
Kapakassa hän maksoi aina koko porukalle, niin kauan kuin rahaa riitti. Ja sitähän tuli heille(Esalle ja Masalle), kuin suokuokalla.
Siinä missä Viipurilainen Masa ei tuntenut rajaa ei määrää, köyhistä oloista Joensuusta kotoisin oleva Esa yritti välillä toppuutella...
Kertoi kirjassaan sattumuksia näistä velloksista.
Lappiin, Lumimiestä kuvaamaan mennessä, toverit yltyivät nauttimaan Jaloviinaa urakalla.
Röykkyisiä Lapin teitä rymistellessä, ennen pitkää karkasi taitelijoilta ns. kurkkupaska.
Muutakaan ei tarjolla ollut, niin oksennukset päästettiin toisen hattuun. Tarina ei kerro kumman. Se ulos autosta ja matka jatkui...
Piti Esan veli Joensuussa sähkö- ja radioliikettä.
Tehtiin poikien kanssa sinne usein tikusta asiaa, vain nähdäksemme Puupään tiskin takana.
Yhdennäköisyys oli todella hämmästyttävä.
Se ainoastaan on mieleeni jäänyt, tämä nuorempi? veli oli kovin totinen. Ei paljon vitsejä kertoillut hän...
Kun Esastakin tehtiin väkisin savolainen.
Kai se myi heimona paremmin sotakorvausvuosina?
Toki hän vietti elämänsä ehtoon Varkaudessa, mutta kuitenkin...
Lentävästä Kalakukosta, jossa Esa oli savolainen konduktööri...
Tämä jargoni, synkkä yksinpuhelu.
Jos kenelläkään ei ole munaa vastata, ei minullakaan kirjoittaa.
Jo kauan, yhteisön puolesta päättäänet olla vastaamatta hölmöihin tarinoihisi.
Sorry about that. Joku niistä oli hyvä,3/10.
Keskity vaikka metsäsi istutukseen!
Iskehän vaan tarinaa entiseen malliin.
Hyvää pääsiäistä!
löytyy suklaisia :)
Eipä noihin tarinoihisi ole taitoja vastata, vaan lukeminen on nautinto joten elä hyvä immeinen lopeta... ja mukavata pääsiäistä täältäkin :)
Meinaa usko loppua joskus...
Mie vaan kirjoittelen tänne omia hurinoitani, ennen sentään haukuttiin idiootiksi yms.
Nykyisin kukaan ei kommentoi...
Kai tämä on jo alle kaiken luokittelun.
Kuulla, että joku tarinoitanikin lukee!
Vaimo sanoo, että kirjoitan sulaa p..kaa!
Teini- tyttöni harhailee mielipiteissään, niinkuin ikään kuuluukin.
Rapakon takana oleva fil.maist. esikoiseni vaikenee kohteliaasti.
Kuka puhuu totta, olenko itse heikoin lenkki...
Oli mielestäni Masa Niemen Viipurinkodin osoitteessa.
Vai mitä mieltä olette osoitteesta: Pilakatu 2
Oli myös melkoinen taikatemppujen tekijä.
Kerran kun hän saapui kotiin, oli joukko vieraita odottamassa.
Masa sanoi: - Vaimokulta, nyt kun on tätä joukkoa koolla, niin keitetäänpä kananmunia.
Vaimo vastasi: - Mutta eihän meillä ole kananmunia
Sen jälkeen Masa kiersi vieraan luota toiselle, ja väänsi jokaiselta nenästä tai korvasta kananmunan. Niitä tuli kuulemma pieni vasullinen.
Ei koskaan hävennyt pienuuttaan, päinvastoin korosti sitä.
- Kun p-se loppuu, alkaa läskipohjat...
Kiljui taiteilija Niemi, nostokuokun varassa.
Puoli Jallua siihen meni. Arvioi ohjaaja Lohikoski.
Humoristi oli myös kraanan käyttäjä, ravistellesaan Masaa 30 metrissä.
Jälkeenpäin tarkasteltuna oli Masan elämä vain muutaman sarkalangan varassa...
On Jumala antanut kolossiaalisen hahmon.
Naaman, joita Venetsian torilla vaihdetaan uusiin.
Parhaimmat meistä nauretaan veteen.
Vettä, johon toiset vaihtaisivat uuteen...
Älkää silti ajako moottorikoneellannne nenääni.
Tuo Erkki...
Hyvvee yötä. Toivotti minulle, nuokkuvalle tekniikan ylioppilaalle, väkevää melaa käyttävä mies. Kello taisi olla jotain aamu 10...
hirressähän meistä moni kiikkuu...
Onko hande kaikki hyvin? Olen ammattiauttaja jos tarvitaan.
Kyllä tässä pärjäillään. Välillä on vastatuulta, mutta eiköhän se tästä myötäiseksi vaihdu...
Parempaan, itseasiassa jo tuli postissa.
Verottaja mitätöi älyttömän (yli 50000 mummoa). käsittäneen ennakkoverolappunsa. Huh!
Olen helpottunut.
Handelle löytyy kyllä täältä Lapinlahden sairaalastakin paikka jos taiteilijan luomiskausi lopahtaa ja viina rupee maistumaan. Olihan täällä Kivikin...
Kiitosta vaan nyt sinnekin! Jos vaimoltani jutuistani kysytään, olisin jo vuosia sitten ollut potilaananne...
Mutta täällä sitä vaan vapaana porskutellaan ja pläjäytellään outoja juttuja ihmisten kiusaksi.
Jos totta puhutaan, on tuo viinan otto päässyt vähän kesannolle... Ikäkö tehnee tepposiaan?
Kirjoittanut jotenkin näin;
Tuonen viita, rauhan viita.
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.
Olisikohan kertoillut Lapinlahdesta?
Epäilen vahvasti. Tuohon aikaan nimittäin potilashuoneita kutsuttiin selleiksi ja meitä hoitajia houruin vartijoiksi. Kivi oleili pienessä yhden hengen huoneessa,josta oli näkymä merelle. Täällä ollessaan hän houraili ja huuteli käsittämättömiä,joten epäilen tuon ajan kirjallista luovuutta.
Merelle näkyy?
Kohta puhun Maiju Lassilan äänellä, Tohmikselta.
Olemme hoitoa vailla. No,ei sentään, onhan Matullakin Alfa, saati 166:lla. Juhla sellainen.
Just niin! Täällähän sitä yön hiljaisuudessa on aikaa haaveilla vaikka Competizionesta. Täytyy nyt pärjäillä 155:lla ja Alfetta GT:llä.Ajelen kaikkein mieluiten kuitenkin Ducatilla. Ps. Kivi oli tuolla vastakkaisella osastolla mut kyl tästäkin merelle näkyy. Rannalla olevaa rakennusta sanotaankin osuvasti "Venetsiaksi".
Myö ollaan kai lähes samanikäisiä Jeppejä.
Ainaki tuo Ducat Desmo toi huikeita muistoja nuoruudesta. Ah, Imatran Ajot.
Sain läppäistä Agostinia nahkaiseen selkään, vaikken homoseksuaali olekaan. Se tapahtui Essolla, joka toimi varikkona silloin.
Muistatko sie hoitaja näitä vuosia?
Ka muistanha mie hyvinkii nuo vuodet. Olin tuohon aikaan Rauhan sairaalassa duunissa. Se oli viiden kilsan päässä Imatralta, Joutsenossa Saimaan rannalla. Imatran ajoissa kävin toki jo aimmminkin ja muistan MV Agustan jylhät äänet. Itse ajelin tuohon aikaan Hondalla. Juupa juu! Parin viikon päästä 50 lasissa ja äijä senkun nuortuu...
Joskus tuntuu, - kaink ha myö nähty?
Miul o viellä noin lokakuuhun...
Sitten vuosi...
uuuu
ööööööö