Muutimme mieheni kanssa yhteen viime kesänä, minun kotipaikkakunnalleni. Yksi miehen lapsista tuli mukana, loput kolme on meillä viikonloppuisin ja välillä muutenkin.
Mies oli halukas muuttamaan minun kotikaupunkiini, josta hänen ja lapsien kotikaupunkiin on noin 30 km. Lapset yhtä lukuun ottamatta olivat aluksi talosta innoissaan, mutta kun isä sitten oikeasti muutti, kääntyivät pian paikkaa vastaan. Ei olekaan niin kiva tulla isälle, kun ei voi nähdä kavereita samalla tavalla jne. Ihan ymmärrettävää.
Lapsista kolme on murrosikäisiä ja kaikilla neljällä on taustalla enemmän ja vähemmän ongelmia. Sosiaalityöntekijät ovat heille arkinen osa elämää. Nyt mies on jatkuvasti pohtimassa, lisääntyvätkö ongelmat, kun hän on eri kaupungissa. Pitäisikö meidän muuttaa lasten takia takaisin hänen kotikaupunkiinsa. Itsekin on nyt tuonut esiin sopeutumisongelmat omalta osaltaan.
Talo on ihana. Asumme Etelä-Suomessa ja tuo 30 kilometriä olisi 30 kilometriä lähemmäs Helsinkiä. Mihinkään tämän talon tasoiseen paikkaan meillä ei siis olisi hänen kotikaupungissaan varaa. Minulle talosta luopuminen olisi tosi kova paikka. Ja jos muuttaisimme minulle vieraaseen kaupunkiin, minä olisin kaikessa sopeutuja: lapset, uudet maisemat...
En tiedä, mikä olisi oikein, mikä väärin. Nyt koen miehen puheet jotenkin syyllistävinä, ihan kuin olisin painostanut häntä muuttamaan, vaikka minä nimenomaan moneen kertaan kysyin, onko hän oikeasti valmis vaihtamaan kaupunkia ja toin esille, että minä voin kyllä muuttaa hänen perässään, kun hänellä on siellä lapset. Nyt on vähän vaikea suhtautua, kun päätös silloin tehtiin näin ja koti on ostettu ja olen siihen paljon panostanut.
Mies oli halukas muuttamaan minun kotikaupunkiini, josta hänen ja lapsien kotikaupunkiin on noin 30 km. Lapset yhtä lukuun ottamatta olivat aluksi talosta innoissaan, mutta kun isä sitten oikeasti muutti, kääntyivät pian paikkaa vastaan. Ei olekaan niin kiva tulla isälle, kun ei voi nähdä kavereita samalla tavalla jne. Ihan ymmärrettävää.
Lapsista kolme on murrosikäisiä ja kaikilla neljällä on taustalla enemmän ja vähemmän ongelmia. Sosiaalityöntekijät ovat heille arkinen osa elämää. Nyt mies on jatkuvasti pohtimassa, lisääntyvätkö ongelmat, kun hän on eri kaupungissa. Pitäisikö meidän muuttaa lasten takia takaisin hänen kotikaupunkiinsa. Itsekin on nyt tuonut esiin sopeutumisongelmat omalta osaltaan.
Talo on ihana. Asumme Etelä-Suomessa ja tuo 30 kilometriä olisi 30 kilometriä lähemmäs Helsinkiä. Mihinkään tämän talon tasoiseen paikkaan meillä ei siis olisi hänen kotikaupungissaan varaa. Minulle talosta luopuminen olisi tosi kova paikka. Ja jos muuttaisimme minulle vieraaseen kaupunkiin, minä olisin kaikessa sopeutuja: lapset, uudet maisemat...
En tiedä, mikä olisi oikein, mikä väärin. Nyt koen miehen puheet jotenkin syyllistävinä, ihan kuin olisin painostanut häntä muuttamaan, vaikka minä nimenomaan moneen kertaan kysyin, onko hän oikeasti valmis vaihtamaan kaupunkia ja toin esille, että minä voin kyllä muuttaa hänen perässään, kun hänellä on siellä lapset. Nyt on vähän vaikea suhtautua, kun päätös silloin tehtiin näin ja koti on ostettu ja olen siihen paljon panostanut.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Provoja pukkaa.
Mikä v***u sua vaivaa, kun tulet tänne aiheuttamaan kiusaa ihmisille. Jos et kykene keskustelemaan, pysy poissa!
eihän se sentään oli kuin 30 km, matka jonka voi tehdä vaikka päivittäin kouluun/työhön mennessä.
Lasten ongelmat ovat varmaan todellisia ja mieheis tahtoo auttaa ja tuntee syyllisyyttä siitä, ettei ole enää joka päivä lasten elämässä mukana. Mutta vaikka hän asuisi lasten kanssa samassa kodissa koko ajan, voisi lapsilla olla ongelmia, ikävä kyllä edes ei-eronneiden perheiden vanhemmat eivät aina voi niitä lasten ongelmia poistaa, vaikka tahtoisivatkin.
Ymmärrän kyllä myös sen, että lapset, jotka tahtoo pyöriä ulkona kavereien kanssa, eivät tahtoisi lähteä isälleen 30 km päähän. Heille tosin voisi tehdä ihan hyvää, että viettäisivät välillä viikonloppuja isällä, poissa kavereiden luota, jos kerran kaveriporukka on sellaista, jolla noita ongelmia on. Voisitteko ehkä keksiä jotain houkutuksia, joilla teinit viihtyisi teillä aina välillä koko viikonlopun? Mahtuisiko joku lasten kaveri mukaan (teinielle riittää usein patja ja makuupussi tms. yöpymiseen, ei tarvitse olla omaa sänkyä kaikille), antakaa niiden vuokrata muutama kauhuleffa tms. ja katsella niitä putkeen tms. Jos voisitte keksiä edes yhdeksi viikonlopuksi kuussa lapsille muuta tekemistä kuin ulkona vetelehtemistä ja ryyppäämistä (?), niin he ehkä huomaisivat, että on muitakin tapoja pitää hauskaa kuin se, mihin nyt ehkä ovat tottuneet. Vaikka eihän se helppoa teinien kanssa ole, mutta ainahan voi yrittää.
Jos lapsille ne sossun tädit on jo tuttuja niin ongelmiin olisi ollut syytä puuttua aikoja sitten.Se,että muuttaisitte,ei auta mitään.Isän pitää olla jämäkkä ja pitää huoli siitä,että lapset tulee vaikka joka toinen tai kolmas vkl teille.Ne tarvitsee kunnon elämää johon kuuluu myös kuri ja järjestys.Vaikka kapinoivatkin välillä vastaan niin tehkää jotain kivaa yhdessä tai antakaa niille iltaleffa tms.Mutta muistakaa,että he joutuvat myös tekemään jotain.Vaikka leipominen vois olla kivaa yhdessä kun siinä samalla oppii siivoamaan jälkensä ja tulos maistuu hyvälle:)
Kiitos vastauksista. Lapset kyllä ovat meillä viikonloppuisin, kaksi viikonloppua kolmesta, kun mies on sen kolmannen töissä. Meillä on talon alakerrassa iso "kerhohuone", jossa on X-Boxi, siihen hankittu mm. rock Band. Huoneessa on myös biljardipöytä, varavuode, parit nojatuolit. Kaverit tervetulleita. Lapset ovat välillä meillä koko viikonlopun, välillä käyvät kotikaupungissa kavereita moikkaamassa esim. lauantaina. Koskaan eivät ole ulkona myöhään. Leffoja vuokrataan/lainataan kirjastosta usein, jokainen saa valita omansa. Yksi lapsista asui meillä puolisen vuotta, nyt palasi äidilleen, kun ei kerta kaikkiaan viihdy.
Kukaan ei varmaan väitä, että isän muutto on syy ongelmiin, mutta isä tuntee syyllisyyttä ja kärsii tietenkin myös siitä, että lapset eivät viihdy. Mutta päivä kerrallaan mennään.
vaikuttaa lapsiin syvästi. MIkä muu voisi olla ellei vanhempien eroaminen? Jos joku vielä rikkoo perheen, niin lapsilla on täysi syy olla vihaisia.
Hei haloo, isä ei suinkaan lähtenyt perheestä minun luokseni, vaan oli tietenkin jo eronnut ja asunut omillaan, mutta samassa kaupungissa. Myös äidillä on jo uusi kumppani ja he asuvat yhdessä, mutta lasten kotikaupungissa. Lapset eivät ole vihaisia, vaan ongelmallisia.
ja lapset eivät voi muuten asioihin vaikutta kuin käytöksellään. Kukaan ei kuuntele lapsia, kun aikuisten onni on tärkein vaikka muuta puhutaan. Mieti sitä, ennekuin lapsia alat syyttää.
leikkaa taaaaaas kiinni.
Hitto kun päästäis tästä kusipäästä, mutta milläs paskasta pääset. Se vielä jää
kun muut on jo lähteneet.
Kun olet noin kärkäs, niin koetapa asiallisesti perustella, jos kykenet
1) Miten pilasin perheen, kun olivat eronneet jo aikaa ennen kuin tulin kuvioon?
2) Miten ongelmat alkoivat minusta, kun sossu oli ollut kuvioissa jo pari-kolme vuotta, kun tutustuin mieheen
3) Mistä olen syyttänyt lapsia?
ota tuon jauhopään kirjoituksia todesta.
Kunhan jauhaa samaa paskaa kaikille palstalaisille.
Nää on näitä Lissun "totuuksia".
Ja lissukkahan ei osaa perustella ainoatakaan kirjoitustaan täällä, vastausta on aivan turha odottaa! Päivän parhaat naurut sain kun esiintyi tuolla eräässä toisessa aloituksessa 4kk ikäisen vauvan "uusikko-äitinä"...
No jospa tekin Lissukan sijasta keskittyisitte tähän keskusteluun, ettei hän saisi tahtoaan läpi ja onnistuisi torpedoimaan kaikkia keskusteluja???!
täytyyhän sekin riski miettiä, että jos nyt muutatte takaisin, mutta lasten tilanne ei yhtään kohene, niin mitä silloin menetätte/voitatte. Kuinka suuri miehesi tuki lapsilleen todella voi vanhassa kaupungissa olla? Toisaalta- Kriisiperhe kun olette, lapset ja heidän tukeminen on tärkeintä ja mikä heille parasta, aikuiset voivat joustaa omista unelmistaan tai siirtää niitä tuonnemmaksi. Miehesi epäilemättä kokee syyllisyyttä ja voimattomuutta lastensä tähden, ja kokisi henkisesti olonsa helpommaksi olemalla siellä missä tapahtuu. Ulkopuolisen näkökulmasta sinun on nyt teidän perheessä helpointa joustaa ja luopua talosta, jos tarve sitä vaatii. Sen taas vain sinä ja miehesi voitte arvioida.