ohi

Kiitos kun piipahdit:)

Joo, miljoonakaupunkia tässä on. Olin lomamatkalla ja tullessani eräästä museosta minuun iski yllättävä ja käsittämätön suru. En ole surua tuntenut pitkään aikaan.. se oli sellainen puhtaan surun hetki. Epäilen, että jokin näkemäni taideteos oli sen aiheuttanut.. jotenkin piilotajuisesti.

Toisinsa ohittavista ihmisistä, ihmisistä jotka eivät kohtaa. Nainen kääntyy kulmasta toiseen suuntaan, eikä koskaan kohtaa miestä eikä suurta romanssia koskaan synny. Onko tässä rakkautta.. no, se sana aloittaa runon.. jollakinhan tämä pitää aloittaa.. ei ehkä tarkoita itse asiaa vaan jotain muuta. Lieneekö lämpimikseen puhuttua. Ei tämä nyt niin surulliselta vaikuta, eikä oikein rakkaudeltakaan. Jotenkinhan ne sanat pitää asetella ja puheessa täytyy olla jokin aihe. Pahoittelen taas:)

Kiitos, Linda:) Samoin samoin.

Mitä kauemmas menee sitä vähemmän tietää, taidettiin eräässä 60-luvun iskelmässä laulaa. Vai salamyhkäisyys.. hmm.. ehkä enemmänkin julkimyhkäisyys tällä kertaa:) Kieltämättä runo sai alkunsa hieman melankolisissa tunnoissa.. poikkeuksellista jos näin osaa itse sanoa. Myöhemmin tuli vähän kenties korjausliikettä, koska hmm.. en kokenut melankoliaa mitenkään surumielisenä.. tai no, päätin ettei surulle ole aihetta tai sijaa. Onko jotakin tihkunut rivien väliin.. luultavasti sitten.

Kyllä sitä arvostaa jokaista tunnetilaa, hyvähän se että jossakin tuntuu. Odotus, joo.. en ehkä kevättä kuitenkaan.. haluaisin talven jatkuvan.. aikaeron jäljiltä pääkin on hieman sekaisin.. kuka olen ja mitä tunnen.. teenkö tänään oikein vai väärin, olenko valmis taisteluun. Ja otollista aikaa runolle, kun ei saa sanoistaan otetta. Nyt pitää kirjoittaa ennen kuin sanoista muodostuu taas se oma tyyli ja lauseoppi. Kiittelen:)

Kiitos, Dolan:)

Niin, aikamoista liikennettä rakkaus lieneekin.. en tiedä. Totta on kuitenkin, että tuota rakkaus-sanaa tulee lisäiltyä joka yhteyteen vähän puolihuolimattomasti.. aivan kuin sen merkitys olisi laimentunut.. rakastetaan ruokaa, aurinkoa, lemmikkiä, tohveleita.. no, parempi kun ei mieti liikoja.. että miten tuo eroaisi ihmisen rakastamisesta.. hmm.. mutta jotenkin minusta tuntuu etten ole yksin näine epäilyineni ja suunnanhakuineni.. ei kukaan pysty kertomaan miten tohveleiden rakastamisen ja henkilö x:n rakastamisen tunteet eroavat toisistaan. Kummastakin kai on jonkinlainen hyöty, kokee elämänlaadun parantumista.

Oma olo ei tunnu älykkäältä tällä haavaa. Tsippidii.

Kiitos kommentoinnista:)