miten on asia masennuslaakkeiden suhteen: jouduin taas aloittamaan niiden syomisen, kun kauhea tuska ja ahdistus ei mennyt pois ja stressinsietokyky laski aivan nollaan. Olen aikaisemmin syonyt niita kahteen otteeseen, mutta aina oireet ovat palanneet kolmen-kuuden kuukauden sisaan lopettamisesta. Voiko laakkeita joutua syomaan lopun ikansa (sitakaan vastaan minulla ei tosin ole mitaan, ellei siita sitten todistetusti ole haittaa)? Onko parempi syoda niita putkeen vuosikausia vai yrittaa lopettaa valilla vaikka sitten joutuisikin aloittamaan uudestaan?
Kayn myos ryhmaterapiassa, mutta se on auttanut aika hitaasti. Masennukseni alkaa aina ahdistuskohtauksilla, saatan esim. alkaa miettia yhta lausetta, jonka olen jollekin sanonut ja se eskaloituu ihan mahdottomiksi fantasioiksi siita, miten tuo lause tulee pilaamaan elamani. ja muuta vastaavaa alytonta. Tyoni on vaativaa, osittain siksi, etta esimieheni on aivan huono, mutta todennakoisesti minun ei kannata vaihtaa tyopaikkaa ainakaan ennen ensi vuoden kesaa (tyon projektiluonteen vuoksi en saisi hyvaa tyotodistusta, jos lahtisin ennen sen loppuunsaattamista ilman patevaa syyta).
Kayn myos ryhmaterapiassa, mutta se on auttanut aika hitaasti. Masennukseni alkaa aina ahdistuskohtauksilla, saatan esim. alkaa miettia yhta lausetta, jonka olen jollekin sanonut ja se eskaloituu ihan mahdottomiksi fantasioiksi siita, miten tuo lause tulee pilaamaan elamani. ja muuta vastaavaa alytonta. Tyoni on vaativaa, osittain siksi, etta esimieheni on aivan huono, mutta todennakoisesti minun ei kannata vaihtaa tyopaikkaa ainakaan ennen ensi vuoden kesaa (tyon projektiluonteen vuoksi en saisi hyvaa tyotodistusta, jos lahtisin ennen sen loppuunsaattamista ilman patevaa syyta).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko kyseessä masennus vai GAD? Masennus voi mennä ohi itsestään mutta yleistyneen ahdistuksen oireet jäävät usein päälle vuosikymmenten ajaksi. Lueppas seuraava opas läpi
http://www.gsk.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/ylahdistus.pdf
Ahdistukseltahan tuo kuulostaa. Aikaisempiin masennusjaksoihin (oletan, etta se silloin diagnosoitiin oikein) on usein liittynyt tuota ahdistusta pahenevana, joka sitten on jossain vaiheessa muuttunut taysin halvaannuttavaksi masennukseksi (joskin ahdistusta on ollut myos silloin kun masennusta ei ole). Talla eraa noita masennusoireita ei ole ollut, mutta olo on koko ajan kuin juuri ennen tenttia, paitsi etta se on enemmankin viela negatiivista pelkoa kuin pelkkaa jannitysta (jannityshan voi joskus olla positiivistakin). Paakivut ja selkalihasongelmat seka paksunsuolen oireet ovat myos enemman kuin tuttuja.
No masennuslaakkeiden pitaisi onneksi auttaa, yritan kuitenkin jossain vaiheessa hakeutua psykiatrin vastaanotolle, jotta saisin vahan selvyytta tahan asiaan.
Itse olen kärsinyt yleistyneestä ahdistuneisuudesta varmaan pari vuosikymmentä. Vuosia sitten kokeiltiin useampi masennuslääke ilman tulosta. Viimeisen vuoden aikana stressi ja ahdistus ja kaikenlainen "märehtiminen" kasvoivat sellaisiin mittoihin että päätin taas kokeilla lääkitystä. Aloitin kolme viikkoa sitten Efexorin 75 mg:n päiväannoksella. Kun selvisin ensimmäisten päivien sivuvaikutuksista (kokonaisvaltainen lisääntynyt ahdistus, vapinaa, täydellinen ruokahaluttomuus), olo on ollut aivan erilainen kuin ennen.
Nukahtamisvaikeuksia on edelleen, mutta käytän silloin tällöin Imovanea. Päivät töissä sujuvat mukavasti, olen jotenkin tehokkaampi, rauhallisempi, en huolestu ylen määrin. Kotona en pyörittele pieniä murheita ja kasvattele niistä kauheita katastrofeja. Sisäinen jännitys on lieventynyt ja vaikuttanut myös siihen, että aikaisempi esiintymisjännitys ja tärinä palavereissa on kadonnut.
Olen hyvin tyytyväinen ja pelkäänkin nyt vain sitä, että tämä jotenkin "lässähtää". Olen valmis syömään tätä lääkettä vaikka vuosikausia, jos sen vaikutus pysyy tällaisena. Psykiatri, uusiutuuko GAD pitkänkin lääkitysjakson jälkeen? En halua takaisin "vanhaan elämään".
Olin muutama vuosi sitten koulutustilaisuudessa jossa viitattiin kirjallisuudessa mainittuun tietoon että GAD:n oireet alkaisivat helpottaa 50 vuoden iässä. Tilaisuudessa luennoinut dosentti Ulla Lepola oli sitä mieltä että hän ei ollut moista rajaa huomannut vaan GAD jatkui pitkäänkin. Omat havaintoni ovat samanlaisia, GAD voi oireilla jopa vuosikymmeniä, mutta toisaalta oireet eivät kovin paljoa lisäännykkään iän myötä ja liiallinen tunnollisuus yleensä asettuu monilla potilailla 45-55 vuoden iässä järkeviin mittoihin.
Lääkkeiden tilalle voi kokeilla kognitiivista terapiaa, mutta sinun kohdallasi on vähän vaikea kuvitella että saisit siitä paremman avun kuin tästä lääkityksestä. Kannattaa myös perehtyä tähän sairauteen netin avulla.
Olen kokenut ongelmalliseksi sen etta terapiassa tuota laakkeiden syontia joutuu aina selittelemaan. Siis olen ihan vahan aikaa sitten aloittanut uudestaan ja tiedan jo aikaisempien keskustelujen perusteella etta seuraavassa terapiasessiossa joudun puolustamaan paatostani. Terapeutti myonsi, etta laakkeiden syonti voi olla paikallaan kun on taysin zombitilassa, mutta ei ollut kovin positiivinen sen suhteen, etta alkaisin syoda niita nyt. En tuolloin tiennyt tasta GADsta enka tieda tietaako hankaan, puhe oli lahinna masennuksen laakitsemisesta. Terapia ei todellakaan ole kognitiivista vaan hyvin analyyttista, ja olen kylla kokenut, etta se on auttanut minua katsomaan lapsuuden kokemuksia jne paljon analyyttisemmin, mutta noihin ahdistus ja hermostuneisuusoireisiin silla ei ole ollut tasan minkaanlaista vaikutusta. Tiedan tasmalleen mista ahdistukseni johtuu (lapsena en koskaan tehnyt mitaan "oikein" ja varsinkin aidilta tulevat viestit olivat hyvin ristiriitaisia, se mika yhtena paivana oli ihan okei saattoi seuraavana aiheuttaa hirvean raivokohtauksen, elama kotona oli semmoista "munankuorilla kavelemista", oli aina se tunne, etta meidan olisi pitanyt pystya lukemaan aidin ajatuksia ja tehda juuri niin kuin han tahtoo oli se sitten kuinka epajohdonmukaista hyvansa. Epailen aidillani olleen rajatilapersoonallisuuden). En kuitenkaan pysty tasta huolimatta mitenkaan kontrolloimaan huolestumista ja hermostuneisuutta, vaikka tajuan usein sen jarjettomyyden. Ainoastaan laakkeista on tahan mennessa ollut todellista apua ahdistukseen.
GAD:sta ja terapiasta on vain tusinan verran tutkimuksia ja niiden tulkintaan liittyy paljon ongelmia senkin vuoksi että GAD:n diagnostiset kriteerit ovat muuttuneet ajan myötä.
Oma tuntumani on vahvasti sellainen että varsinaisiin GAD-oireisiin ei psykodynaamisesta terapiasta ole ollut hyötyä. Jos kognitiivinen terapia kohdistetaan juuri ahdistusoireisiin, reilusti yli puolet saa selvää apua.
...muun hoidon ohella,enkä tunne syyllisyyttä niiden syömisestä,sitähän varten lääkkeet ja hoito on että niistä saadaan apua.
mutta valilla olen kokenut ongelmalliseksi sen, etta esim terapiaryhmassa tuohon laakkeiden syontiin ei mitenkaan erityisesti kannusteta vaan painvastoin (muillehan minulla ei ole mitaan tarvetta kertoakaan laakkeiden syonnista). Edellisessa ryhmassa tosin (olen muuttanut jokin aika sitten) kaikki soivat laakkeita eika siita syyllistetty mitenkaan. Olen alkanut tosissaan miettimaan tuon marehtimisterapian hyotya akuuttehin oireisiin nahden, vaikka se kieltamatta on kylla lisannyt itseymmarrysta huomattavasti.