Olen 20-vuotias opiskelija. En erityisen urheilullinen, normaalipainoinen. Sairastan reumaa, fibromyalgiaa ja (hyvin) lievää masennusta. Vatsassa onb myös todella usein polttavaa tunnetta. Ei nouse kurkkuun, mutta olen silti lukenut sen närästyksen piikkiin.
Viimeisen parin kuukauden aikana olen huomannut että pulssini tuntuu olevan taivaissa. Vähän väliä. En ole ihan varma ylireagoinko, pitäisi kai hankkia sykemittari, kun en todellakaan tiedä mikä pulssini tarkkaan ottaen on. Mutta välillä tuntuu, että sydän hyppää pian rinnasta ulos. Toisinaan en saa unta, kun sydän lyö niin kovaa. Kipuja ei ole, mutta kummallisen levoton olo. Minun on todella vaikea pysyä paikoillani ja vaikka yrittää nukkua, kun sydän hakkaa. Tulee sellainen olo, että pitäisi kävellä ympäriinsä tai tehdä ihan vain jotain ja olla liikkeessä. Tätä tapahtuu kenties 2-3 kertaa viikossa.
Elän aika stressaavaa vaihetta elämässäni, mutta stressaavia vaiheita on ollut ennenkin, eikä silloin ole mitään tällaista tuntunut. Paniikkikohtauksistakaan ei ole kyse, koska mieliala ja olo voi muuten olla ihan normaali. Sydän vain hakkaa.
Minulla on aina ollut huono ääreisverenkierto ja minulla on aina kylmä. Siitä olen lääkärille sanonut, mutta se kuulemma litityy jotenkin reumaani. Enempää verenkiertoani ei kuitenkaan ole koskaan tutkittu.
Onko tämä nyt sellainen, että pitäisi lääkärillä käydä? Vähän tuo häiritsee, mutta tuntuu omituiselta mennä lääkäriin kun ei ole kipuja tai mitään. Luulisi kuitenkin, että jos jotain vakavaa on meneillään niin kipu liittyy aiheeseen. En kuitenkaan tiedä sydänsairauksista oikeastaan mitään. Tämän ikäisenä niitä ei ole liiemmin tullut ajatelleeksi. Onko siis syytä huolestua vain jos on kipuja? Mistä tällainen voi johtua? Onko muilla kokemusta samanlaisesta? Tätä on nyt tosiaan pari kuukautta ollut, ei siis ole ollut vielä mikään vuosia kestävä vaiva.
Viimeisen parin kuukauden aikana olen huomannut että pulssini tuntuu olevan taivaissa. Vähän väliä. En ole ihan varma ylireagoinko, pitäisi kai hankkia sykemittari, kun en todellakaan tiedä mikä pulssini tarkkaan ottaen on. Mutta välillä tuntuu, että sydän hyppää pian rinnasta ulos. Toisinaan en saa unta, kun sydän lyö niin kovaa. Kipuja ei ole, mutta kummallisen levoton olo. Minun on todella vaikea pysyä paikoillani ja vaikka yrittää nukkua, kun sydän hakkaa. Tulee sellainen olo, että pitäisi kävellä ympäriinsä tai tehdä ihan vain jotain ja olla liikkeessä. Tätä tapahtuu kenties 2-3 kertaa viikossa.
Elän aika stressaavaa vaihetta elämässäni, mutta stressaavia vaiheita on ollut ennenkin, eikä silloin ole mitään tällaista tuntunut. Paniikkikohtauksistakaan ei ole kyse, koska mieliala ja olo voi muuten olla ihan normaali. Sydän vain hakkaa.
Minulla on aina ollut huono ääreisverenkierto ja minulla on aina kylmä. Siitä olen lääkärille sanonut, mutta se kuulemma litityy jotenkin reumaani. Enempää verenkiertoani ei kuitenkaan ole koskaan tutkittu.
Onko tämä nyt sellainen, että pitäisi lääkärillä käydä? Vähän tuo häiritsee, mutta tuntuu omituiselta mennä lääkäriin kun ei ole kipuja tai mitään. Luulisi kuitenkin, että jos jotain vakavaa on meneillään niin kipu liittyy aiheeseen. En kuitenkaan tiedä sydänsairauksista oikeastaan mitään. Tämän ikäisenä niitä ei ole liiemmin tullut ajatelleeksi. Onko siis syytä huolestua vain jos on kipuja? Mistä tällainen voi johtua? Onko muilla kokemusta samanlaisesta? Tätä on nyt tosiaan pari kuukautta ollut, ei siis ole ollut vielä mikään vuosia kestävä vaiva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sinulla paljon lääkeitä noihin sairauksiin, ja onko niitä vaihdettu niihin aikoihin, kun oireet alkoi? Jotkut psyykelääkket ainakin voi nostaa pulssia. Pika-googletuksesta päätellen kylmät kädet ja jalat on yleistä reumapotilailla, tai jos sulla on alhainen verenpaine, niin sekin heikentää ääreisverenkiertoa. Närästys liittynee myös reumaan tai sen lääkkeeseen.
Rytmihäiriöistä täällä on aika paljon juttua, tunnistatko sydänoireesi niistä? Stressiltähän tuo vaikuttaa täältä katsoen. Vaikkei siitä olisi ennen oireita tullutkaan, niin kerta se on ensimmäinenkin. Kaikki sairaudet, lääkkeet, univaikeudet ja elämäntilanteesi yhdessä voi olla kaiken takana. Tuskin tarvitsee heti lääkäriin rynnätä, sinullahan varmaan on säännölliset kontrollit.
Masennukseen ei ole lääkitystä. Se on lievä ja olen päättänyt selättää sen ennemmin terapialla kuin lääkkeillä. Ihan siitäkin syystä, että muihin sairauksiini syön paljon lääkkeitä. Reumaan on salazopyriniä, trexania ja oxiklorinia. Mutta olen syönyt jo melkein vuoden noita kaikkia lääkkeitä, ja tykytys on alkanut vasta nyt.
Ja vaikea sanoa, kun ihmisillä on niin erilaisia oireita rytmihäiriöstä. Itselläni vain pulssi tykyttää tuhatta ja sataa. Se saattaa laskea vähän, tai laskea jopa täysin normaalille tasolle, ja sitten nousta taas taivaisiin. Kipua, huimausta tai mitään ei ole, mutta levoton olo ja usein hikoilen.
Ja ei itseasiassa ole säännöllisiä kontrolleja. Käyn turvakokeissa lääkkeiden takia kun munuaisiani tarkkaillaan rajujen lääkkeiden takia, mutta reumatologilla käyn vain jos tulee erikseen tarvetta.
Korkea pulssi sekä levottomuus ja rauhattomuus voisi liittyä esim. kilpirauhasen liikatoimintaan. Mulla pulssi oli 120-130 (aamulla 100) ennen liikatoimintadiagnoosia ja joskus tuntui tosiaan siltä kuin sydän olisi pompannut rinnasta ulos. Onko sulla käsien vapinaa (yleinen oire liikatoiminnassa)? Palelu ei kyllä mielestäni liity liikatoimintaan, vaan vajaatoimintaan. Minä kärsin hikoilusta, lakanat märät herätessä sekä otsa ja niskavillat aina märät aamulla kahvipöydässä. Lyhyt pyöräilymatka töihin teki saman.
Eka oire oli mulla käsien vapina, pulssin hakkaamisen huomasin vasta paljon myöhemmin. Sitten aloin hengästymään pienestäkin rasituksesta ja hikoilu astui kuvaan mukaan.
Käsien vapinaa on, aika paljonkin, mutta olen ajatellut että se johtuisi lääkkeistäni. Hikoilen yleensä erityisemmin vain silloin kun on tuota tykytystä. Muuten melko normaalisti mielestäni.