Meillä on pari vuotias villakoira narttu ja on tottunut olemaan yksin kotona, ainoana koirana.
Ulkona tykkää leikkiä toisten koirien kanssa ja on sosiaalinen MUUALLA kuin kotona.
Kotiin jos astuu toinen koira>> rupeaa heti ulisemaan,nuolemaan toista koiraa, stressaantuu , ei anna toisen koiran mennä lähellekkään petiä/ruokakuppia/perheenjäseniä.
Olemme ottamassa englanninspringerspanielin pentua, mutta vähän arveluttaa tuon nartun käytös.
Tuleeko ne ikinä toimeen keskenään, kun/jos pentu älyää arvojärjestyksen?
Ulkona tykkää leikkiä toisten koirien kanssa ja on sosiaalinen MUUALLA kuin kotona.
Kotiin jos astuu toinen koira>> rupeaa heti ulisemaan,nuolemaan toista koiraa, stressaantuu , ei anna toisen koiran mennä lähellekkään petiä/ruokakuppia/perheenjäseniä.
Olemme ottamassa englanninspringerspanielin pentua, mutta vähän arveluttaa tuon nartun käytös.
Tuleeko ne ikinä toimeen keskenään, kun/jos pentu älyää arvojärjestyksen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koirasi on vielä nuori ja jos muuten "tervepäinen" niin kyllä pennun kanssa pitäisi tulla toimeen. Sinun vain pitää tiedostaa että pentu pitää opettaa jättämään aikuinen koirasi rauhaan tarvittaessa, vaikka kyllä narttusi varmasti osaa itsekin tiettyyn pisteeseen asti "neuvoa" pentua. Vanhempi koira tulee huomioida kaikessa ensin (tiesithän tämän). Voithan kysyä kasvattajalta ohjeita. Jos tämä nykyinen on saanut elämänsä alkutaipaleella asianmukaista "neuvontaa" tarpeeksi emoltaan ja sisariltaan(?) niin se kyllä varmasti sopeutuu elämään raggarin kanssa kunhan itse osaat luotsia parivaljakkoa oikeaan suuntaan ja tarpeen tullessa heräät toimimaan esim. jos sitten oikeasti tämä villis näyttää stressaantuvan ylenmäärin tulokkaasta. Tietenkään ei pitäisi päästää sellaista tilannetta syntymäänkään, helpompi on ehkäistä (kysymällä ohjeita) ennalta. Onnea matkaan!
Mulla periaatteessa samaan aihepiiriin liittyvä ongelma.. Olemme suunnitelleet jonkin aikaa toisen koiran hankkimista talouteemme. Ennestään omistamme 3 v westie (valk. länsiylämaanterrieri) uroksen. Koira on aina ollut omistushaluinen ja erittäin suojeleva meitä kohtaan. Suloisesta ulkonäöstä huolimatta koira omaa hyvin tempperamenttisen ja joskus hieman agressiivisenkin luonteen. Vierailijat saavat aikamoisen vastaanoton meille tullessa, kunnes koiran ennakkoluulot häviävät hetken tutustumisen jälkeen.
Ulkona räyhääminen toisille koirille on satunnaista, mutta uroksille ja isoimmille koirille vihamielisyys on yleisempää. Toisaalta hän voi tulla hyvinkin toimeen joidenkin koirien kanssa. Lähipiirimme perheissä tai sukuilaisilla ei ole koiria, joten koirallamme ei ole kokemusta muiden koirien kanssaelämisestä.. Muuten on kyllä hirveän toimelijas ja pirteä koira, ja siksi haluisimmekin saada hänelle kaverin jonka kanssa jakaa talon vahtiminen, leikit ym.
Yksi mieleinen koira saattaisi olla kääpiövillakoira uros, mutta olisiko varmemman päälle parempi hankkia narttu pentu? Koiramme on lisäksi leikattu. Yksi päivä tv:tä katsellessa törmäsin koiran koulustusohjelmaan, jossa taloon tultua toinen uros koira, alkoi vanha uroskoira merkkailemaan huushollin paikkoja.. en todellakaan haluaisi mitään tämänkaltaisia ongelmia uuden pennun tultua taloon!