Isällä on kaksi poikaa A ja B. Isä erosi poikien äidistä kauan sitten ja meni naimisiin uuden Rouvansa kanssa. Heille ei syntynyt lapsia, eikä Rouvalla ollut lapsia. Isä ja Rouva tekivät keskinäisen testamentin jossa sanotaan: "Koska rintaperillisilläni A ja B on oikeus lakiosaansa, määrään, että vaimollani on oikeus suorittaa lakiosa rahana. Lisäksi määräämme, että molempien kuoltua on omaisuutemme menevä puoliksi meidän kummankin viimeksi kuolleen kuollessa elossa olleille perillisille."
Isä kuoli vuonna 1983 ja pojat A ja B saivat lakiosansa rahana. Nyt vuonna 2010 Rouva on kuollut ja perunkirjoitusta hoitava lakimies on sitä mieltä että A:n ja B:n saama lakiosa pitää vähentää heille Rouvan kuoleman jälkeen tulevasta perinnöstä. A ja B ovat itse sitä mieltä, että heille kummallekin kuuluu 1/4 Rouvan kuoleman jälkeisestä pesän omaisuudesta ilman vähennyksiä. Kumpi on oikeassa, lakimies vai pojat? Ja jos lakimies on oikeassa niin mihin euro-arvoon vuonna 1983 maksetut lakiosat pitää arvostaa ja mistä osuudesta vähennykset tehdään?
Isä kuoli vuonna 1983 ja pojat A ja B saivat lakiosansa rahana. Nyt vuonna 2010 Rouva on kuollut ja perunkirjoitusta hoitava lakimies on sitä mieltä että A:n ja B:n saama lakiosa pitää vähentää heille Rouvan kuoleman jälkeen tulevasta perinnöstä. A ja B ovat itse sitä mieltä, että heille kummallekin kuuluu 1/4 Rouvan kuoleman jälkeisestä pesän omaisuudesta ilman vähennyksiä. Kumpi on oikeassa, lakimies vai pojat? Ja jos lakimies on oikeassa niin mihin euro-arvoon vuonna 1983 maksetut lakiosat pitää arvostaa ja mistä osuudesta vähennykset tehdään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eihän tuossa ole päätä eikä häntää.
Kenties alunperin tarkoitus on ollut se, että kummankin sukulaiset saavat puolet pesästä joka on ollut lesken hallussa. Tällöin tietenkin jo saadut lakiosat otetaan mukaan pesää jaettaessa ja vähennetään isänperinnöstä.
Jälkimmäisestä kappaleesta voisi ymmärtää että perilliset ja lakimies ovat samaa mieltä, perillisille kuuluu puolet koko omaisuudesta josta vähennetään aikanaan saatu lakiosa.
No, nettihän on sitä varten että täällä neuvotaan sormettomia tumpeloita. *huoh*
Oleellista on mitä testaattorit ovat tarkoittaneet, mutta kallistun tekstin mukaan lievästi poikien kannalle.
Jos kuitenkin kiepahtaa toisin, niin lakiosa, kuten lahjat, arvostetaan antoajan nimellisarvolla.
Toivottavasti nix_nax ja/tai maallikkojuristi vastaavat kysymykseen.
Toki tekstistä voi päätellä tarkoituksen.
Sanamuoto vaan on sellainen ettei siihen pysty kuin ehkä 10% rantaruotsalaisista.
Kaipa tuo pitää tulkita niin että halusivat puolet kummankin suvulle, sama tulos olisi tullut ilman testamenttia.
Kiitos kommenteista. Tarkennuksena testamentin sanamuotoon siinä sanotaan "Koska rintaperillisilläni A ja B on oikeus lakiosaansa, MITÄ EN SOISI HEIDÄN VAATIVAN VAIMOLTANI määrään, että vaimollani on oikeus suorittaa lakiosa rahana. Lisäksi määräämme, että molempien kuoltua on omaisuutemme menevä puoliksi meidän kummankin viimeksi kuolleen kuollessa elossa olleille perillisille"
Testamentin jättäjien alkuperäinen tarkoitus jää tämän munkkilatinan peittoon. Siis kaksi tulkintaa ovat mahdollisia: 1) Halutaan että pesä säilyy kokonaisena siihen saakka että molemmat ovat kuolleet ja jako tehdään sitten. Tällöin lesken aseman turvaaminen on se tärkein. Pojat ovat ikäänkuin lesken vihollisia. 2) Sekä leski että pojat ovat tärkeitä. Lakiosa maksettiin, vaikka pojat eivät sitä koskaan vaatineet. Ja onko omaisuudella enää merkitystä vainajille molempien kuoleman jälkeen? Vainajille tarkeintä on ainakin etteivät perilliset rupea riitelemään ja siksi jakosäännöt on pidettävä yksinkertaisina.
1)-vaihtoehto tukee lakimiehen kantaa ja 2)-vaihtoehto poikien kantaa. Nykyisin testamenttimalleissa on suoraan sanottu jos lakiosan saaneet joutuvat luopumaan vastaavasta osasta perintöä lesken jälkeen. Tässä tapauksessa ei niin olllut.
Ilmeisesti oli tarkoitus turvata lesken asema.
Lakiosaa ei olisi tarvinnut maksaa ellei vaadita, verotussyistä ei olisi ollut järkevääkään ellei joku ole rahapulassa.
Kaipa tuon testamenttipykälän voinee tulkita siinä tarkoituksessa kun se on tehty, mutta paljon helpompaa olisi ollut kirjoittaa selkokielelle. Svenskatalande bättre folk, fyi fittan.
Tulkitsen testaattorin tarkoituksen olleen, että molempien kuoltua lesken pesä jaetaan puoliksi ja ensiksi kuolleen aviomiehen osan jakavat keskenään A ja B. Kun A ja B ovat isänsä kuoltua lakiosansa jo saaneet, se otetaan huomioon heidän lopullisessa perintöosassaan.
Tämä tapahtuu siten, että lesken reaaliseen jäämistöön laskennallisesti lisätään A:n ja B:n lakiosat antoajankohdan arvostaan ja summa jaetaan kahdella. Toisen puoliskon, mihin saadut lakiosat laskennallisesti sisältyvät, A ja B jakavat keskenään puoliksi.
1. Asiassa on kysymys siitä, millä tavalla ensiksi kuolleen puolison jälkeen maksetut lakiosat tulee ottaa huomioon tulkittaessa puolisoiden keskinäistä testamenttia viimeksi eläneen puolison kuoltua. Tämä kysymys ei ole aivan helppo ja sitä käsitelleitä KKO:n ennakkoratkaisuja on kritisoitu oikeusoppineiden toimesta. Esitän tässä yhden mahdollisen ratkaisun joka perustuu lähinnä KKO 2002:23, KKO 2005:124 ja KKO 1998:113 prejudikaattien soveltamiseen tähän tapaukseen (osa tekstistäni on lähes suoraa lainausta 2005:124 hovioikeuden tuomion perusteluista).
2. Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on PK 12:1 §:n linkkisäännön mukaan vastaavasti sovellettava, mitä PK 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu. Tämä tarkoittaa sitä, että jako testamentin ensisaajan oikeuden lakattua toimitetaan tuon luvun säännösten mukaisesti.
3. Ap ei ole esittänyt selvitystä siitä, minkälaisen oikeuden testamentti antaa sen ensisaajana olevalle leskelle. Vaikka leski saisikin omaisuuden täydellä omistusoikeudella, lesken testamenttiin perustuvaa omistusoikeutta rajoittaa kuitenkin muiden sukulaisten hyväksi tehty toissijaismääräys. Vakiintuneiden testamentin tulkintasääntöjen mukaan, kun testamentissa ei ole muuta määrätty, omistusoikeustestamentti antaa omaisuuden ensisaajalle saman aseman kuin PK 3 luku. Näin Rouva on saanut käyttää omaisuutta vapaasti mm. myydä sitä lakiosien maksamiseen ilman tilintekovelvollisuutta tai velvollisuutta erottaa perinnöksi tai tasinkona saamansa omaisuus muusta omaisuudestaan.
4. PK 3:1 §:n pääsäännön mukaan lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat puolet lesken pesästä. Tässä tapauksessa myös testamentissa oleva määräys tarkoittaa jaon tekemistä näin. Tästä puolittamisperiaatteesta on kuitenkin PK 3:2 §:ssä säädetty poikkeuksia: Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison jäämistö oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, oli jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä. Edelleen, jos ensiksi kuollut puoliso oli testamentilla määrännyt jäämistöstään jotain annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, oli sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuului ensiksi kuolleen puolison perillisille.
5. PK 3 luvussa ei ole säännelty ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä vaadittujen lakiosien vaikutuksesta toissijaisen saajan osuuteen. Oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan PK 3 luvun säännöksiä on sovellettava analogisesti myös näihin tilanteisiin (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus osa I, 4 painos, s. 768-769).
6. Aarnio-Kankaan kanta on saanut vahvistuksen myös ratkaisussa KKO 1998:113. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa olevan ilmeistä, että rintaperillisen lakiosavaatimus oli rinnastettavissa PK 3:2 §:ssä kerrottuihin tilanteisiin. Tämän mukaisesti ensiksi kuolleen puolison osuus puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta oli vaadittujen lakiosien vuoksi pienempi kuin puolet, koska lakiosat vähensivät sekä ensiksi kuolleen puolison jäämistöä että puolisoiden yhteenlaskettua omaisuutta. Ne vaikuttivat siten siihen suhteelliseen osuuteen, joka ensiksi kuolleen puolison toissijaiselle saajalle kuului viimeksi kuolleen puolison pesästä. Sen vuoksi vaadittujen lakiosien yhteismäärä oli vähennettävä sekä ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä että puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta, kun lasketaan toissijaiselle saajalle testamentin perusteella tuleva osuus.
7. Siispä lakiosat on otettava huomioon siten, että Rouvan perillisille testamentin toissijaissaajana kuuluva suhteellinen osuus Rouvan pesästä määritetään vähentämällä Isän jälkeen maksetut lakiosat sekä Isän jäämistöstä että puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta ja kertomalla näin saatavalla suhdeluvulla Rouvan pesän nettovarallisuus. A ja B jakavat lopun omaisuuden tasan.
8. Vuonna 1983 maksetut lakiosat arvostetaan silloiseen arvoonsa ja muutetaan euroiksi kertomalla luvulla 5.94573, lopputulos esitetään kahden desimaalin (senttien) tarkuudella ilman muita pyöristyksiä.
9. Erään oikeustieteen professorin mukaan Suomen oikeuslaitos on kuin pajatso: kun sinne heittää kolikon (kanteen), niin koskaan ei tiedä mitä tulee takaisin (tuomio). Minusta tämä on juuri sellainen asia että oikeastaan mikä tahansa muukin lopputulos kuin yllä esittämäni voi tulla jos tämä menee tuomioistuimeen. Testamentin subjektiivinen tulkinta, jos vainajien tarkoitukseen vaikka saadaan lisäselvyyttä, menee edellä esittämäni ohi. Selvästi keskinäiset testamentit olisi laadittava paitsi kuoleman, niin myös Korkeimman Oikeuden varalle!
Ehkä noin. Ehkä vastauksesi monelta kantilta pyöriteltynä tyydyttää jopa minun vakioarvostelijaani. Toisaalta se ei ehkä kovin helposti tavalliselle pulliaiselle avaudu (mikä vika arvostelijani mukaan vaivaa nimenomaan minun kommenttejani).
Mutta jos jätetään pois spekulaatiot omaisuuden olennaisesta vähentymisestä ja muusta vastaavasta, joista ap:n viestissä ei ollut puhetta, tulos on se, minkä kuudella rivillä kerroin.
Testamentti:
"Koska rintaperillisilläni A ja B on oikeus lakiosaansa, MITÄ EN SOISI HEIDÄN VAATIVAN VAIMOLTANI määrään, että vaimollani on oikeus suorittaa lakiosa rahana. Lisäksi määräämme, että molempien kuoltua on omaisuutemme menevä puoliksi meidän kummankin viimeksi kuolleen kuollessa elossa olleille perillisille"
Testaattori ei ole tarkoittanut, että lakiosan vaatijat muiden perillisten kustannuksella hyötyisivät. Tämä ilmenee ap:n isoin kirjaimin korostamasta tekstin osasta. Molempien testaattoreiden tahto on ollut, että viimeksi eläneen kuoltua heiltä jääneet varat puolitetaan, ja kumpaisenkin perilliset jakavat puoliskot keskenään.
Ilmeisesti leski on saanut varat omistusoikeudella. Tähän viittaa määräys siitä, että lesken kuoltua ensiksi kuolleen perintöä jakavat vain ne, jotka ovat elossa lesken kuollessa. Muutoin miehen perillisiä olisivat ne, jotka elivät miehen kuollessa.
Erimielisyyden ydin lienee ollut se, saavatko lakiosansa vaatineet lesken kuoltua enemmän kuin siinä tapauksessa, että eivät olisi aikanaan lakiosaa vaatineet. (Tässä toki lakiosat maksettiin vaatimatta, mutta se ei asiaa muuta.) Vastaukseni siis on: eivät saa. Korkeintaan he hyötyvät siitä, että lakiosat otetaan huomioon antoajankohdan arvosta.
Perunkirjoitus ja jako on nyt tehty ja Rouvan asianajaja on päättänyt jakaa perinnön seuraavasti:
Koska pojat ovat saaneet jo lakiosansa (kumpikin 1/8 pesästä v. 1983), niin pojat saavat yhteensä 25 % Rouvan kuolinpesän jaettavasta määrästä ja Rouvan perilliset jakavat keskenään 75 %.
Onko tämä jakotapa sellainen, mitä laista ja soveltamiskäytännöistä seuraa?
"Ehkä vastauksesi monelta kantilta pyöriteltynä tyydyttää jopa minun vakioarvostelijaani. Toisaalta se ei ehkä kovin helposti tavalliselle pulliaiselle avaudu (mikä vika arvostelijani mukaan vaivaa nimenomaan minun kommenttejani)."
Totta helvetissä asia menee nuin niinkuin asianajaja on todennut, ei tarvitse olla lakia lukenut kun tuon tajuaa.
Asianajaja tulkitsi asian aivan oikein.
Lakiosat edustivat ½ perintöoikeudesta ja nyt he saivat lopuosan. Ei tässä tarvitse tuon kummempaa järkeilyä eikä laskutoimitusta tehdä.
Vakioarvostelijani (jolla ei kuitenkaan ole vakonimimerkkiä) sai näköjään taas vettä myllyynsä. Mutta mistä?
>>Totta helvetissä asia menee nuin niinkuin asianajaja on todennut, ei tarvitse olla lakia lukenut kun tuon tajuaa. Asianajaja tulkitsi asian aivan oikein.
Maallikkona tuli mieleen sellainen jakotapa että Rouvan jälkeen jaettavaan määrään lisätään vuonna 1983 maksetut lakiosat. Summa jaetaan kahtia jolloin saadaan laskennallinen Rouvan perillisille ja pojille kuuluva määrä. Poikien osuudesta vähennetään kuitenkin jo maksetut lakiosat. Siis menettely olisi sama kuin ennakkoperinnön kohdalla: ennakkoperinnön arvo lisätään pesän arvoon laskennallisesti. Perillisten perintöosat lasketaan jäämistön laskennallisen arvon perusteella ja ennakkoperinnön arvo vähennetään lahjan saajan perinnöstä. Eivätkö siis ennakkoperintö ja lakiosa eivät ole verrannollisia?
Olin heti edellisen kommenttini lähetettyäni 21.19 kirjoittamassa siihen tarkistusta, kun tuli lähtö koirien iltalenkille. Seuraavan ehdin ennen keskeytystä kirjoittaa:
- - -
Tarkemmin tarkasteltuna asianajajan tulkinta ei taidakaan johtaa aivan sellainen lopputulokseen kuin vakioarvostelijani luulee ("Totta helvetissä asia menee nuin niinkuin asianajaja on todennut, ei tarvitse olla lakia lukenut kun tuon tajuaa. Asianajaja tulkitsi asian aivan oikein.") Itsekään äkkipäätään en eroa omaan aiempaan tulkintaani huomannut.
Testamentti:
”… määräämme, että molempien kuoltua on omaisuutemme menevä puoliksi meidän kummankin viimeksi kuolleen kuollessa elossa olleille perillisille"
Ap:
"Rouvan asianajaja on päättänyt jakaa perinnön seuraavasti: Koska pojat ovat saaneet jo lakiosansa (kumpikin 1/8 pesästä v. 1983), niin pojat saavat yhteensä 25 % Rouvan kuolinpesän jaettavasta määrästä ja Rouvan perilliset jakavat keskenään 75 %."
- - -
Jatketaanpa tuosta.
Asianajajan tulkinta johtaa tähän:
Olettaen, että isällä ja toisella vaimolla ei ollut avioehtoa, osituksessa isän jäämistö ja lesken varat ovat keskenään yhtä suuret. Olkoon yhteenlaskettu säästö 100, jolloin kumpaisenkin osuus on 50. Isän pojat A ja B saivat 1983 lakiosanaan yhteensä 25 ja leski sai testamentilla 25, joten lesken varallisuus tämän jälkeen on 75.
Jos lesken kuoltua hänen varallisuutensa 75 jaetaan siten että A ja B saavat siitä yhteensä 25 %, he saavat 18,75, lesken perillisten vastaavasti saadessa 75 % eli 56,25. Molempien puolisoiden testamentin tarkoitus oli, että heidän kaikki varansa jaettaisiin puoliksi kummankin perillisille. Testaattoreiden tahto ei toteudu, kun isän perilliset saavat 43,75 % ja lesken perilliset 56,25 %.
Minä sen sijaan olin 16.3.2010 kommentoinut seuraavasti:
"Tulkitsen testaattorin tarkoituksen olleen, että molempien kuoltua lesken pesä jaetaan puoliksi ja ensiksi kuolleen aviomiehen osan jakavat keskenään A ja B. Kun A ja B ovat isänsä kuoltua lakiosansa jo saaneet, se otetaan huomioon heidän lopullisessa perintöosassaan.
Tämä tapahtuu siten, että lesken reaaliseen jäämistöön laskennallisesti lisätään A:n ja B:n lakiosat antoajankohdan arvostaan ja summa jaetaan kahdella. Toisen puoliskon, mihin saadut lakiosat laskennallisesti sisältyvät, A ja B jakavat keskenään puoliksi."
Kun nyt lesken varoihin 75:een lisätään (antoajankohdan mukaisesti) lakiosat 25, saadaan laskennalliseksi jäämistöksi 100, mikä jaetaan puoliksi kummankin sukulaisten kesken. Isän perillisten osuus on 50; kun he ovat jo saaneet 25, he saavat nyt lisää 25. Lesken perilliset saavat loput 50. Näin testaatoreiden tahto toteutui; fifty-fifty.
27 vuodessa lesken omaisuus 75 on saattanut arvonnousujen myötä kasvaa vaikkapa 175:een. Tällöin laskelma menisi näin:
175 + 25 = 200
200 : 2 = 100
A ja B saavat lakiosiensa päälle 75 (kaikkiaan 100)
Lesken sukulaiset saavat 100
Lesken reaalisesta jäämistöstä 175:stä A:n ja B:n yhteenlaskettu osuus on n. 43 % ja lesken perillisten osuus n. 57 %. Laskennallisesta jäämistöstä 200:sta kumpaisenkin puolen osuus on 50 %.
Asianajajan tulkinta siten EI johda testaattoreiden tarkoittamaan lopputulokseen (jos lähdetään siitä, että tarkoitus oli puolittaa molempien sukulaisten kesken kaikki varat lakiosavaateista riippumatta).
Vakioarvostelijani totesi:
"Totta helvetissä asia menee nuin niinkuin asianajaja on todennut, ei tarvitse olla lakia lukenut kun tuon tajuaa. Asianajaja tulkitsi asian aivan oikein."
Vastaan:
Ei asia ole aina niin yksinkertainen kuin se sieltä puusta katsoen näyttäisi olevan. Lakia luettuaan ja vähän matematiikkaakin opiskeltuaan tuon vasta (näköjään) ymmärtää.
Maallikkojuristi on edellä kommentissaan esittänyt jaosta seuraavaa.
Maallikkojuristi:
"5. PK 3 luvussa ei ole säännelty ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä vaadittujen lakiosien vaikutuksesta toissijaisen saajan osuuteen. Oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan PK 3 luvun säännöksiä on sovellettava analogisesti myös näihin tilanteisiin (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus osa I, 4 painos, s. 768-769).
6. Aarnio-Kankaan kanta on saanut vahvistuksen myös ratkaisussa KKO 1998:113. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa olevan ilmeistä, että rintaperillisen lakiosavaatimus oli rinnastettavissa PK 3:2 §:ssä kerrottuihin tilanteisiin. Tämän mukaisesti ensiksi kuolleen puolison osuus puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta oli vaadittujen lakiosien vuoksi pienempi kuin puolet, koska lakiosat vähensivät sekä ensiksi kuolleen puolison jäämistöä että puolisoiden yhteenlaskettua omaisuutta. Ne vaikuttivat siten siihen suhteelliseen osuuteen, joka ensiksi kuolleen puolison toissijaiselle saajalle kuului viimeksi kuolleen puolison pesästä. Sen vuoksi vaadittujen lakiosien yhteismäärä oli vähennettävä sekä ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä että puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta, kun lasketaan toissijaiselle saajalle testamentin perusteella tuleva osuus.
7. Siispä lakiosat on otettava huomioon siten, että Rouvan perillisille testamentin toissijaissaajana kuuluva suhteellinen osuus Rouvan pesästä määritetään vähentämällä Isän jälkeen maksetut lakiosat sekä Isän jäämistöstä että puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta ja kertomalla näin saatavalla suhdeluvulla Rouvan pesän nettovarallisuus. A ja B jakavat lopun omaisuuden tasan."
Edellisessä kommentissani oleva esimerkkini:
Isän jäämistö on 50 ja siitä maksetut lakiosat 25. Puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus on 100. Suhdeluvun määrittäminen tästä: 50 - 25 = 25; 100 - 25 = 75; 25 : 75 = 1 : 3; suhdeluku = 1/3 = 0,33.
Jos Rouvan omaisuus hänen kuollessaan on 75, jako edellä olevan mukaan menisi näin:
A+B 1/3 x 75 = 25; 25 + lakiosat 25 = 50 (= 50 %)
Rouvan perilliset 75 - 25 = 50 (= 50 %)
Jos Rouvan omaisuus hänen kuollessaan on 175, jako menisi näin:
A+B 1/3 x 175 = 58; 58 + lakiosat 25 = 83 (= 42 %)
Rouvan perilliset 175 - 58 = 117 (= 58 %)
Edellisessä kommentissani käytetyllä laskutavalla lopputulos on Rouvan omaisuudella 75 sama kuin suhdeluku-menetelmää käyttämällä saatu (50-50); Rouvan omaisuudella 175 tulos on myös käytännössä sama (yhden prosenttiyksikön heitto).
Sen sijaan asianajajan mallissa, missä Rouvan jäämistö on jaettu siten, että A+B saavat siitä 25 % ja Rouvan perilliset 75% (eli suhdeluku on 0,33:n asemesta 0,25), ero on varsin huomattava: Kun Rouvan omaisuus on 75, A+B:n perintö lakiosuuksineen on 43,75 % ja Rouvan perillisten perintö 56,25 % (eikä 50-50). Kun Rouvan omaisuus kuollessa on 175, A+B:n koko perintö on 68,75 eli vain 34 %, kun taas Rouvan perillisten perintö on 131,25 eli jopa 66 %.
Asianajaja on siis jakanut Rouvan jäämistön väärin.
Ennakkoperintä asioissa voidaan ja pitääkin lähteä rahamäärällisestä asiasta liikkeelle mutta lakiosa on määritelty prosenttiosuus perintöosuudesta.
Nythän lakiosan saaneet ovat saaneet jo ½ omasta lakiosasta joten heille jäi enään se loppuosa eli ½ ½ on 1 koko osuus eli loppupelissä he ovat saaneet oman osuutensa kokonaan.
Jos lakiosuutta arvosteltaisiin vain raha-arvona joka otettaisiin lopullisessa jaossa huomioon vääristäisi aika lailla tilannetta sillä hyvin hoidettuna pesän nettovarallisuus on voinut kasvaa aika lailla.
Pesän arvolla ei ole merkitystä kun puhutaan prosenttiosuuksista ja se on kaikein selvin tapa pyöritellä asiaa. tähän tulokseen on asianajajakin todennäköisesti tullut.
Niin ja vielä vaihtuvista nimimerkeistä: on kiva kun henkilöt eivät tiedä kuka kirjoittaa ja milloin voipi jopa saada kehuja kun eivät tiedä ketä kehua.
Niin, kiitoksia kehuista ja positiivisista kommenteista.
Ps. en aina kerkeä vastailla kun on tuota muutakin elämää.
Olen mielenkiinnolla seurannut ketjua ja mielestäni nix_naxin ja maallikkojuristin asiantuntevia mielipiteitä. Testaattorin oikea tarkoitus on tässäkin kysymyksessä se oleellisin jakotapa, mutta testamentin tekstistähän sitä ensin haetaan ja mielestäni em. nimimerkkien vastaukset sen löytivät.
Perustelet asianajajan tapaa seuraavasti:
"Jos lakiosuutta arvosteltaisiin vain raha-arvona joka otettaisiin lopullisessa jaossa huomioon vääristäisi aika lailla tilannetta sillä hyvin hoidettuna pesän nettovarallisuus on voinut kasvaa aika lailla."
Vääristäisikö se kuitenkaan testaattorin oikeaa tarkoitusta kysyjän tapauksessa, koska taas asianajajan antama poikien toinen neljännes jättäisi lesken perilliset poikia vähemmälle pesän varallisuuden ollessa pienentynyt. Koska ilmeisesti laissa ei ole määräystä kyseisen tapauksen hoitamiseksi murtoluvuilla/prosentteina, niin yleispätevää on soveltaa käytäntöä, jolla lakiosakin määrätään laskennallisesti ennakkoperintöjen yhteydessä.
Sitäkään ei pidä ohittaa, että oleelliset varallisuuden muutokset voidaan siivota ennen tasajakoa, eikä perintölaki huomioi inflaatiota, "elleivät asianhaarat sitä edellytä".
>>Nythän lakiosan saaneet ovat saaneet jo ½ omasta lakiosasta joten heille jäi enään se loppuosa eli ½ ½ on 1 koko osuus eli loppupelissä he ovat saaneet oman osuutensa kokonaan.>Lakiosat edustivat ½ perintöoikeudesta ja nyt he saivat lopuosan. Ei tässä tarvitse tuon kummempaa järkeilyä eikä laskutoimitusta tehdä.>Nythän lakiosan saaneet ovat saaneet jo ½ omasta lakiosasta>Niin ja vielä vaihtuvista nimimerkeistä: on kiva kun henkilöt eivät tiedä kuka kirjoittaa ja milloin voipi jopa saada kehuja kun eivät tiedä ketä kehua.