Olin jo pidemmän aikaa haaveillut hankkia imäccin 27 tuuman version. Tossa vajaan sadan kilometrin päässä niitä myydäänkin, aika tunnetun ketjun myymälässä. Harkitsin ja harkitsin ostoa ja viddu sitten jouduin pakkolomalle, meni ruokapuoli tälläiseksi hernesoppa, maksalaatikko ja piimä-linjaksi, mutta periksi en antanut tietsikkaostossa. Kuittailinkin kolmen kuukauden ajalta korvaukset ja noita ruokakuluja lukuunottamatta, lähes vähentämättömänä siirsin ne koneen ostokassaaan.
Konekauppapäivään oli yksi päivä jäljellä, niin huomasin, että mullahan on ylimääräistäkin tilillä. Kävin viinakaupassa ostamassa Pekuulia, jäkermaisteria minipullon ja siwasta muutaman oluen.
Tuommoisen kitukauden jälkeen hörppäsin melkein kaikki pullot tyhjiksi ja tietty tuli rokkaakin lämmitettyä.
Noh, kaikki tyynni, ostopäivän aamuna olin joltiseenkin kunnossa, kaivelin katu-uskottavuuden nimissä vanhan ulsterini vaatekaapista päälle, jalkaan laitoin "ajavat" merkkiset kengät, vaikka ihan bussilla menin.
Kauppa, mistä menin ostamaan imäcciä on tälläinen valintamyymälätyppinen ja se mäcci-osasto on melko lähellä ulko-ovia.
Menin siis myymälään sisälle ja kun halusin vielä myyjän esittelevän konetta minulle, kävin sanomassa tuolla grillikatosta muistuttavassa kyhäelmässä, että haluaisin ostaa 27 tuuman imaccin, voisiko joku tulla esittelemään sitä. Noh, yksi hemaisevan näköinen naismyyjä lähtikin kanssani mäcci-osastolle.
Sitten onkin hieman epäselvempi jakso....
Olisko siinä jotain finderiä availtu ja mää joomiehenä vieressä, kun tunsin paineen keräytyvän peräpeiliin ja mulla elämäni kaupat menossa. Tein siinä tilannearviota, mäcci-osasto oli kohtuu lähellä ulko-ovia ja kansaa lappas sisälle yhtenään. Ratkaisin asian, että koitan tuhnuta äänettä, meni aikaa mitä meni. Päästelin siis painetta ikäänkuin huomaamattomasti, kunnes huomasin tehneeni virheen. Oliko koko myymälä jotenkin alipaineistettu, mutta pieruhan jäi ihan leijaamaan paikoilleen.
Naismyyjä alkoi ottamaan taka-askeleita , no eihön siinä mitään, mutta osastolla oli joitakin vietnamilaisia turisteja, jotka alkoivat huutamaan "sariinia sariinia", ja juoksivat sitä huutaen väärää puolta ulos.
Viddu, eihän siinä meikän auttanut kuin mennä samoja latuja pitkin...
Konekauppapäivään oli yksi päivä jäljellä, niin huomasin, että mullahan on ylimääräistäkin tilillä. Kävin viinakaupassa ostamassa Pekuulia, jäkermaisteria minipullon ja siwasta muutaman oluen.
Tuommoisen kitukauden jälkeen hörppäsin melkein kaikki pullot tyhjiksi ja tietty tuli rokkaakin lämmitettyä.
Noh, kaikki tyynni, ostopäivän aamuna olin joltiseenkin kunnossa, kaivelin katu-uskottavuuden nimissä vanhan ulsterini vaatekaapista päälle, jalkaan laitoin "ajavat" merkkiset kengät, vaikka ihan bussilla menin.
Kauppa, mistä menin ostamaan imäcciä on tälläinen valintamyymälätyppinen ja se mäcci-osasto on melko lähellä ulko-ovia.
Menin siis myymälään sisälle ja kun halusin vielä myyjän esittelevän konetta minulle, kävin sanomassa tuolla grillikatosta muistuttavassa kyhäelmässä, että haluaisin ostaa 27 tuuman imaccin, voisiko joku tulla esittelemään sitä. Noh, yksi hemaisevan näköinen naismyyjä lähtikin kanssani mäcci-osastolle.
Sitten onkin hieman epäselvempi jakso....
Olisko siinä jotain finderiä availtu ja mää joomiehenä vieressä, kun tunsin paineen keräytyvän peräpeiliin ja mulla elämäni kaupat menossa. Tein siinä tilannearviota, mäcci-osasto oli kohtuu lähellä ulko-ovia ja kansaa lappas sisälle yhtenään. Ratkaisin asian, että koitan tuhnuta äänettä, meni aikaa mitä meni. Päästelin siis painetta ikäänkuin huomaamattomasti, kunnes huomasin tehneeni virheen. Oliko koko myymälä jotenkin alipaineistettu, mutta pieruhan jäi ihan leijaamaan paikoilleen.
Naismyyjä alkoi ottamaan taka-askeleita , no eihön siinä mitään, mutta osastolla oli joitakin vietnamilaisia turisteja, jotka alkoivat huutamaan "sariinia sariinia", ja juoksivat sitä huutaen väärää puolta ulos.
Viddu, eihän siinä meikän auttanut kuin mennä samoja latuja pitkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä puhutaan vain Pentistä
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut hankkia imäccin 27 tuuman version. Tossa vajaan sadan kilometrin päässä niitä myydäänkin, aika tunnetun ketjun myymälässä. Harkitsin ja harkitsin ostoa ja viddu sitten jouduin pakkolomalle, meni ruokapuoli tälläiseksi hernesoppa, maksalaatikko ja piimä-linjaksi, mutta periksi en antanut tietsikkaostossa. Kuittailinkin kolmen kuukauden ajalta korvaukset ja noita ruokakuluja lukuunottamatta, lähes vähentämättömänä siirsin ne koneen ostokassaaan.
Konekauppapäivään oli yksi päivä jäljellä, niin huomasin, että mullahan on ylimääräistäkin tilillä. Kävin viinakaupassa ostamassa Pekuulia, jäkermaisteria minipullon ja siwasta muutaman oluen.
Tuommoisen kitukauden jälkeen hörppäsin melkein kaikki pullot tyhjiksi ja tietty tuli rokkaakin lämmitettyä. Noh, kaikki tyynni, ostopäivän aamuna olin joltiseenkin kunnossa, kaivelin katu-uskottavuuden nimissä vanhan ulsterini vaatekaapista päälle, jalkaan laitoin "ajavat" merkkiset kengät, vaikka ihan bussilla menin.
Kauppa, mistä menin ostamaan imäcciä on tälläinen valintamyymälätyppinen ja se mäcci-osasto on melko lähellä ulko-ovia. Menin siis myymälään sisälle ja kun halusin vielä myyjän esittelevän konetta minulle, kävin sanomassa tuolla grillikatosta muistuttavassa kyhäelmässä, että haluaisin ostaa 27 tuuman imaccin, voisiko joku tulla esittelemään sitä. Noh, yksi hemaisevan näköinen naismyyjä lähtikin kanssani mäcci-osastolle.
Sitten onkin hieman epäselvempi jakso....
Olisko siinä jotain finderiä availtu ja mää joomiehenä vieressä, kun tunsin paineen keräytyvän peräpeiliin ja mulla elämäni kaupat menossa. Tein siinä tilannearviota, mäcci-osasto oli kohtuu lähellä ulko-ovia ja kansaa lappas sisälle yhtenään. Ratkaisin asian, että koitan tuhnuta äänettä, meni aikaa mitä meni. Päästelin siis painetta ikäänkuin huomaamattomasti, kunnes huomasin tehneeni virheen. Oliko koko myymälä jotenkin alipaineistettu, mutta pieruhan jäi ihan leijaamaan paikoilleen. Naismyyjä alkoi ottamaan taka-askeleita , no eihön siinä mitään, mutta osastolla oli joitakin vietnamilaisia turisteja, jotka alkoivat huutamaan "sariinia sariinia", ja juoksivat sitä huutaen väärää puolta ulos.
Viddu, eihän siinä meikän auttanut kuin mennä samoja latuja pitkin...