Mitä mun pitäisi tehdä kun ensin ajattelen, että olisi ihanaa kun nähtäisiin, mutta sitten kun pitäisi näkyä niin alankin ajattelemaan, että voi kun ei nähtäisikään. Suoraan sanottuna pakokauhu iskee. Se on vaan niin hullua kun on pitkään toisesta haaveillut, mutta menee niin solmuun ettei mitään pysty tekemään ja haluaisi mennä piiloon.
Tämä oli vain tällainen avautuminen.... ja naishenkilö olen jos se jotakuta kiinnostaa vai onko se on meille jotenkin tyypillisempää tämä viime hetken paniikki...en tiedä.
Tämä oli vain tällainen avautuminen.... ja naishenkilö olen jos se jotakuta kiinnostaa vai onko se on meille jotenkin tyypillisempää tämä viime hetken paniikki...en tiedä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksessasi on kyllä vinha perä. Itse puhun nyt nuorena miehenä omista ajatuksistani.
Usein myöskin toivon näkeväni ihastukseni, mutta sitten kun me sattumalta joskus satutaan näkemään toisemme, vajoan ihmeelliseen itsesääliin. Ajattelen, että hän on liian hyvä minulle ja hän ansaitsisi jotain minua parempaa ja että mun on vaan parempi pitää näpit erossa hänestä. Sitten vaan yritän olla kuin häntä ei olisikaan vaikka hän katselisikin minua. Tämä ei johdu jännityksestä, en koe jännittäväni näissä tilanteista, ehkä vain olen liian vaatimaton itseäni kohtaan..? Jälkeenpäin usein sitten harmittaa miksi en katsonut häntä pidempään jne.
Hah, aivan kuin mun aivoilla olisit kirjoittanut viestisi.. Minulle käy aivan samoin, nyt, aina ja varmaan jatkossakin.. Miks se itseluottamus katoo aina ku se ihastus saapuu samaan tilaan?
...samat sanat.
mitäs sä pelkäät eniten, su pitäs kysyy itseltäs?