tuli avioero ihan yllättäen ja jäin lasten kanssa yksin.Olen yrittänyt hakea apuja psykologilta,mutta tuntuu etten vaan pääse eteenpäin.Luin kirjaa jossa puhuttiin naisten liiasta rakastamisesta.En tiedä se vaan jotenkin kolahti.Mulla kunon ollut todella vaikea lapsuus;isän ryyppyreissut,kuului pettäminen.Äidin mesoominen ja mustasukkaisuus.Isän epärehellisyys raha-asioissa.Lopulta avioero ja äidin yksinäisyys ja katkeroituminen.Vanhemmat riiteli aina ja sitten illalla sopivat äänekkäällä seksillä,tätä ei pieni ihminen ymmärtänyt.
Nyt kun erosin miehestäni,niin tuntuu että äitini on alannut puuttumaan asioihini liikaa.Ei halua hoitaa lapsiani,on niin pitkää naamaa heidän kanssaan,että pienempi ei enää halua hänen kanssaan edes jäädä.Oikeestaantoivon että hän joko muuttaisi tai kuolisi pois.Olen aina ollut niin ahditunut ja toivonut,että mieheni olisi minua puolustanut ja näyttänyt äidilleni kuinka minusta välittää.Mutta hänei sitä koskaan tehnyt..
Eksäni on hyvä mies,mutta muuttui ihan yhtäkkiä.Sieltä löytyi sitten ihastus,joka on ollut samassa työpaikassa.Olen ollut sokea..en ikinä ole epäillyt miestäni mistään,ikinä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.Nyt mietin että onko tämäkin jotenkin minun "syyni".Saiko jokin minussa meidät etääntymään ja eksäni etsimään jotain muuta.Kirjassa sanottiin,että nainen joka rakastaa liikaa,ei viihdy suhteessa missä ei tapahdu mitään..Muistan hokeneeni eksälleni,että kun olis sitä ja tätä..en kaivannut kuin alkuaikojen hellyyttä ja yhdessä olemista.En vaan osannut sitä sanoa,tai kertoa.Kotonani ei koskaan näytetty mitä oikea rakkaus ja välittäminen ovat.Eksäni oli hyvä sydämisestä perheestä.Olin hänestä/meistä niin ylpeä,mutta tuhosiko nyt oma lapsuuteni tämän meidän liiton..?
Mistä haen apuja,että jaksan elää lasteni kanssa..?
Nyt kun erosin miehestäni,niin tuntuu että äitini on alannut puuttumaan asioihini liikaa.Ei halua hoitaa lapsiani,on niin pitkää naamaa heidän kanssaan,että pienempi ei enää halua hänen kanssaan edes jäädä.Oikeestaantoivon että hän joko muuttaisi tai kuolisi pois.Olen aina ollut niin ahditunut ja toivonut,että mieheni olisi minua puolustanut ja näyttänyt äidilleni kuinka minusta välittää.Mutta hänei sitä koskaan tehnyt..
Eksäni on hyvä mies,mutta muuttui ihan yhtäkkiä.Sieltä löytyi sitten ihastus,joka on ollut samassa työpaikassa.Olen ollut sokea..en ikinä ole epäillyt miestäni mistään,ikinä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.Nyt mietin että onko tämäkin jotenkin minun "syyni".Saiko jokin minussa meidät etääntymään ja eksäni etsimään jotain muuta.Kirjassa sanottiin,että nainen joka rakastaa liikaa,ei viihdy suhteessa missä ei tapahdu mitään..Muistan hokeneeni eksälleni,että kun olis sitä ja tätä..en kaivannut kuin alkuaikojen hellyyttä ja yhdessä olemista.En vaan osannut sitä sanoa,tai kertoa.Kotonani ei koskaan näytetty mitä oikea rakkaus ja välittäminen ovat.Eksäni oli hyvä sydämisestä perheestä.Olin hänestä/meistä niin ylpeä,mutta tuhosiko nyt oma lapsuuteni tämän meidän liiton..?
Mistä haen apuja,että jaksan elää lasteni kanssa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sano psykologille, että et koe saavasi tarpeeksi apua, hän ohjatkoon eteenpäin esim. johonkin terapiaan, psykiatrin juttusille tms. Työstä äitisuhdettasi asiantuntijan avulla. Opettele itse olemaan jämäkkä suhteessa äitiisi. Esim. sano suoraan siitä, että hän ei ole tarpeeksi ystävällinen lapsillesi.
Muita mahdollisia tahoja : -seurakunnan perhetyö tai keskustelut srk:n luottotyöntekijän kanssa, vaikkapa diakoni. Monissa seurakunnissa on yksinhuoltajillekin omaa virkistys- ym. toimintaa, ota selvää!
- seudun yksin- ja yhteishuoltajien yhdistys
- kaiva muistisi kätköistä vuosien takaisia hyviä ystäviä, ihmisiä joiden seuraa koet kaipaavasi, myönteisiä ihmisiä tarkoitan.
- lue hyviä kirjoja, joissa puhutaan mm. läheisriippuvuudesta (Melody Beattie, Tommy Hellsten ym)
- Fisherin eroseminaari olisi hyödykäs jos pääset tai voit jotenkin osallistua
Nyt sinulla on raskasta ja vaikeaa, mutta ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
että elämä on paskaa. Älä syytä omasta epäonnistumisestasi ketään muuta kuin itseäsi. Itse teet samaa paskaa lapsillesi mitä koit omiltasi.