Olen nettaillut entisen työtoverin kanssa, joka on valitettavasti varattu kuten minäkin... mutta välillämme on synkannut jotain jo vuoden. Sitten jouduimme muista syistä eroon, ja otin yhteyttä, jonka seurauksena tapasimme kerran keskustelun merkeissä. Kiitin häntä viestillä tapaamisesta, johon vastatessaan hän ehdotti jonkinlaista jatkamista edelleen. Minä annoin "vihreää valoa", ja hän ehdotti suoraan tapaamista. No minä ilmoitin että sopii, meilaile paikka/aika. nyt ei sitten ole kuulunutkaan mitään... pariin viikkoon.
Eli kävikö tässä vanhanaikaiset.. menikö miehellä pupu pöksyyn? kun on vaimo ja lapset sentään?
Keskustelu olisi kyllä minulle riittänyt ihan hyvin, sen enempää en olisi voinutkaan vaatia - mutta oliko hänellä mielessä jotain, jota hän ei sitten uskaltanutkaan toteuttaa ... eli kuulenko hänestä enää vai unohdanko?
Eli kävikö tässä vanhanaikaiset.. menikö miehellä pupu pöksyyn? kun on vaimo ja lapset sentään?
Keskustelu olisi kyllä minulle riittänyt ihan hyvin, sen enempää en olisi voinutkaan vaatia - mutta oliko hänellä mielessä jotain, jota hän ei sitten uskaltanutkaan toteuttaa ... eli kuulenko hänestä enää vai unohdanko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Keskustelu olisi kyllä minulle riittänyt ihan hyvin, sen enempää en olisi voinutkaan vaatia"
uskotko itsekään moiseen? Rehellinen totuus on se, että mies haluaa olla uskollinen naiselleen ja sinä taas yrität vampata miehen naiseltaan.
Kannattaisi ehkä hieman tarkastella omia motiiveja.
...vaan on koko ajan vain ikään kuin vain odottanut ja reagoi aina positiivisesti. Eli enhän vastoin hänen halujaan ja toiveitaan ole toiminut! Olen päinvastoin pariinkin kertaan sanonut että toivon hänen sanovan suoraan jos olen liian tungetteleva tai jos hänelle ei käy yhteydenotot.
Hän ei ole jarruja painanut yhtään...tähän asti. Mutta miksi hän ei sitten sano "ei" niin selvästi että minäkin ymmärtäisin? Eikö vaan kehtaa?
No ehkäpä sun pitäis tommonen ymmärtää sanomattakin? Perheenrikkoja. Onkohan sun kaltaisillas mitään moraalia? Minä,minä,minä itte vaan joka asiassa tulee ensin. Viis vaimosta ja lapsista, kunhan vaan minä, mulle. Ällöttävä. Luuletko, että ns. kakkosnaisista koskaan kehittyy mitään pysyvää? Oot hetken viihdyke, jolla mies vesittää mahdollisesti koko suhteensa.
No mutta enkö tässä yritä selvittää juuri sitä että miksi mies ei voi sanoa suoraan EI jos kerran kokee tilanteen perhettä uhkaavana! Häneltä olen siis suoraan kysynyt että onko kontaktit hänen osaltaan mahdollisia, ja hän on sanonut että OVAT! Vai eikö muka teidän kaksinaismoraalisessa maailmassanne mies tee tässä mitään väärää itse?
Minusta pallo on nyt selvästi miehellä, ja olen sen hänelle antanut. Jos hän nyt tässä vaiheessa alkaa jarrutella, niin minusta se on pelkkää pelkuruutta! Turha on sitten 7-kymppisenä katua tekemättä jättämisiään...