Olisin äärettömän kiinnostunut kuulemaa aidoilta teekkareilta millaisia kokemuksia on ollut lukea pääsykokeisiin ja millaisia itse pääsykokeet olivat, sekä tuntuiko TKK:lle pääsy helpolta vai menikö rimaa hipoen?
Sen lisäksi olen vielä erityisen kiinnostunut kuulla millaista itse elektroniikan opiskelu on ollut
Sen lisäksi olen vielä erityisen kiinnostunut kuulla millaista itse elektroniikan opiskelu on ollut
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valmistuin vastikaan mutta eipä kai tuo otaniemi miksikään ole siitä muuttunut. TKK:ta jos vertaa melkein mihin tahansa korkeakouluun, niin tilanne on se että sisään pääsee helposti mutta ulos (valmistuminen) on jo vaikeampaa. Itsellä taisi olla lukion päättärissä pitkä matikka/fyssa vain 8 mutta silti pääsi ihan ok sähkö-osastolle sisään ilman kummempaa lukemista.
Elektroniikasta sen verran että luulin itsekin aikanaan että sitä haluaisin siellä opiskella, mutta tulin pian toisiin ajatuksiin. Elektroniikka TKK:lla on todella teoreettista ja vaatii ehdottomasti omaa käytännön harrastamista tueksi.
kiitos vastauksesta, pistin jo hakupaperit sähkölle, saahan sitä opiskeluvaihtoehtoaan myöhemmin pohtia lisää kun on joku käsitys mistä on kyse.
Toinen mielenkiintoinen olisi automaatiotekniikka, mutta ajattelin pelata varman päälle ja laittaa sähkön ekaksi hakuvaihtoehdoksi kun sinne on vähän helpompi päästä.
Koulussa olen kyllä pärjännyt hyvin kun pitkä fyssa on 10 ja reaalista on l tulossa ja ehkä matematiikastakin-
Joo, kuten aiempia kommentteja sait, niin pääsy sisään TKK:lle ei ole ongelma, mutta opiskelu on kovaa työtä. Toisaalta, missäpä ei olisi. Tai no, 'kova työ' on suhteellsita; jos tähtäät valmistumiseen 10 vuodessa, niin ei se silloin niin kovaa työtä ole ;)
Valmistuin juuri EST:ltä TKK:lta, pääaineena puolijohteet ja sivuaineena optiset systeemit ;) -Jos valitset suuntautumiseksi elektroniikan, vaihtoehtoja on silloinkin monia, kuten akustiikka, puolijohteet, optiikka, signaalinkäsittely, digitaalitekniikka, melkein mitä vain...jos olet kiinnostunut, kuten sanoit, elektroniikasta itsessään, oikea linja olisi arvatenkin sovelletun elektroniikan pääaine tai piiritekniikka. Sov-ele ei ole niin teoreettinen...mutta ylipäätään, minunkin mielestäni elen opsikelu TKK:lla on mielekkäämpää jos on omaa harrastusta takana. Itselläni sitä ei ollut, ja hyvin meni kuitenkin, mutta helpompaa olisi ollut jos olisi ollut asioihin ns. käytännön näkemys.
Opiskelu kokonaisuutena on ihan mielekästä; tavallaan koko ajan oppii asioita joista on suoraa käytännön hyötyä, vaikka opinnot sinänsä ovatkin teoreettisia...ja kesätöitä löytyy, jos et päästä opintoja 'lipsumaan'. Itse pidin aika tasaista tahtia 4,5 vuotta, ja sillä ahkeruudella sain joka kesä valita työpaikkani muutaman oman alani tarjouksesta. Työskentely omalla alalla nosti kivasti motivaatiota, ja taas syksyllä jaksoi pinnistää koulun penkillä ahkerasti!
DI-koulutus on toisaalta aika suppea: DI on omalla alallaan expertti, mutta jotta se olis expertti alallaan, on mahdotonta että samaan aikana osaisi muutakin alaa...aina puhutaan siitä, että sivuaineeksi voi lukea vaikkak talousasioita, mutta silloin tekniikan asiantuntemus jää vain yhden pääaineen ja dippatyön varaan, ja 40 ov ei ole kovin paljoa. Jos vain jaksat, niin ehdotan että ota ahkera ja reipas ote asioihin muutamaksi vuodeksi, ja koita lukea samalla kauppakorkeasta KTM-tutkinto. Mielestäni se toisi mielekkyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.
Nuo mainitsemasi kouluarvosanat: kommentti vielä niihinkin: Kyllä TKK:lla reputtavat tenttejä 7 ällän ylioppilaat siinä missä 4 b:n ylioppilas vetää vitosia ja hurjia opintoviikkomääriä. Tilanne on kuitenkin niin erilainen kuin lukiossa tai kirjoituksissa...mutta jos peruslogaritmit ja trigonometriat ja muut tulee 'selkäytimestä', niin se on hyvä alku.
sähkön tenttituloksia kun katsoo, niin yleensä vähintään puolet on aina nollia. En tiedä mistä se johtuu, veikkaisin että laiskuudesta...
Kiitokset kun jaksoit kirjottaa "ihan kohtuullisesti" aiheesta. Olen kyllä varsin tietoinen, että korkeakoulussa opinnot ovat rankkoja. En vain tiedä kuinka rankkoja (aika rankkaa vai helvetin rankkaa?) ne sitten käytännössä ovat.
Luulen ja toivon että motivaatiota kuitenkin löytyy aina valmistumiseen saakka. Olen toisaalta kuullut että näistä teknillisistä korkeakouluista valmistuu suhteessa suuri prosentti muihin kouluihin verrattuna, tiedä sitten mistä johtuu...
Ja tuosta kauppakorkean tutkinnosta jos pystyt vastaamaan, niin minkälaista hyötyä siitä saattaisi tulevaisuudessa olla? Käsittääkseni työn saaminen ei sähkö-DI:lle ole ongelma, joten onko luvassa parempipalkkaista työtä vai helpottuuko elämä jollain muulla tavalla?
Rankkuudesta: Paljon on kiinni omasta asenteesta. Toisille ne ovat rankkoja ja toisille eivät...ja oikeastaan koko homman ratkaisee se, että kuinka paljon aikaa on mihinkin hommaan valmis sijoittamaan; sitähän tämä loppujen lopuksi on. Se on niin yksilöllistä, vaikea sanoa, huomaat kyllä!
"Olen toisaalta kuullut että näistä teknillisistä korkeakouluista valmistuu suhteessa suuri prosentti muihin kouluihin verrattuna, tiedä sitten mistä johtuu..."
Hmm..minä olen kuullut että TKK:lla keskeyttämisprosentti on suuri. likeö muissa kouluissa suurempi ;)
"Käsittääkseni työn saaminen ei sähkö-DI:lle ole ongelma"
Heh, taidan olla juuri oikea henkilö vastaamaan tähän ;) -Minulla on työpaikka, mutta haen uusia töitä. Niitä ei tunnu löytyvän...mutta tämä ala on niin suhdanneherkkä, että tilanteen ollessa huono töitä ei yksinkertaisesti ole. Ja silloin ei ole väliä kuinka pätevä kaveri olisit, jos töitä ei ole niin ei ole.
DI-tutkinto on aika suppea. Toisella tutkinnolla paitsi varmistaa työnsaantia (kunhan molemmat on hoidettu kohtuullisessa ajassa), ja toisaalta avaa mahdollisuudet johtotehtäviin...toisaalta kaikki eivät tähtää tämäntyyppiseen menestykseen. Useimmiten johtaja tienaa paljon paremmin kuin suunnittelija (=DI).
DI-koulutus ei kuitenkaan tee ihmisestä mitään suuruutta. Nykyään on olemassa niin paljon korkeammin koulutettuja, että pelkkänä DI:nä mahdollisuudet eivät ole ehkä kuitenkaan huippuluokkaa, ts. siitä tuhansien ihmisten DI-massasta ei erotu. Siksipä kannattaa joko jatko-kouluttautua tai hankkia se toinen tutkinto.
Minä teen lisensiaatintyötä ja lisäksi olen hakemassa yliopistolta toista opiskelpaikkaa, valtsikasta tai matemaattis-luonnontieteellisestä...sinne kun saa opintoja hyväksiluettua, joten saa melko helposti myös FM-tutkinnon.
sori kun tuli pitkä teksti, mutta mun tyyli on hiukan monisanainen ;)