Kysymys nuorille lestadiolaisille, miksei myös vanhemmille.
Miten ikäisenä otitte ensimmäisen kerran lestadiolaisuuden vakavasti elämänkatsomuksena,
niin että se jäi sydämeen pysyvästi? Ilman muita vaihtoehtoja.
Miten ikäisenä otitte ensimmäisen kerran lestadiolaisuuden vakavasti elämänkatsomuksena,
niin että se jäi sydämeen pysyvästi? Ilman muita vaihtoehtoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
parannuksen armon saaneena; lapsuudessa ja varhaisemmassa nuoruudessani en tiennyt lestadiolaisuudesta yhtään mitään. Opiskeluaikana tutustuin tähän kristillisyyteen ensi kerran.
Noin 11-vuotiaana vakuutuin, että kristinusko on suurta kusetusta!
Niin tuota nämä uskonkysymykset nousi niinku silleen kunnolla pinnalle vasta rippikouluiässä. Ruvettiin kulkeen seurojen jälkeen iltakylissä, ja sitten ruvettiin puhumaan kaikista uskonasioista yms. kavereiden kanssa. Olen itse ainakin saanut kasvaa hyvässä uskovassa perheessä, enkä ole eläissäni tavannut sellaisia perheitä, jotka ns. niin kovassa "Herran nuhteessa" olisi lapsensa kasvattanut että lapsi olisi sen vuoksi kieltänyt uskonsa. Ne on yleensä ihan vain "ei-uskovaisten" keksimiä juttuja, joita ovat miettineet syyksi, kun ovat kuulleet, että joku uskovanperheenlapsi on kieltänyt uskonsa. Mutta jaksavat jauhaa siitä niin kauan, että jo itsekkin uskovat siihen.
Minulle eläväusko on kaikki kaikessa, ja todellakin ystäväpiirillenikin on myös. Kyllähän nyt jokaisella on joskus elämässään se aika, että maailmanmeno alkaa vietellä, mutta kun on saattomiehiä ympärillä, niin kaikesta selviää, ja kaikki toisten uskovien neuvot ja moitteet kannattaa ottaa vastaan, vaikka joskus saattaa tuntua pahalta. Ei todellakaan saa suuttua niistä. Kyllä sen sitten jälkikäteen viimeistään tajuaa, että ne on vain huolissaan uskonelämästä, ja ne välittää muutenkin.
Niin kauan kun muistan, olen aina ollut lestadiolainen. Olen sitä jo neljännessä polvessa.
Koskaan minulla ole tämän vajaan 54 vuoden aikana ollut pienintäkään ajatusta poiketa uskosta maailmaan.
Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi ja hellästä huolenpidostasi minua kohtaan.
juuri tuossa alempana lynttäät lestadiolaisuuden...
Jos puhutaan neljästä sukupolvesta ja 54-vuoden iästä. On takana vankka usko.
Minä kunnioitan vankkaa uskoasi.
Mutta.
Kunnioitetaan ihmisiä.
Olemme pelkkiä ihmisiä. Valitettavasti.
Et tunne koko lestadiolaisuutta, sehän on 18 hyvin erilaisiin joukkoihin jakaantunut liike.
Ja synti on synti lestadiolaisellekin ihan ryhmästä riippumatta. Kaikki lestadiolaiset eivät valehtele ja peittele totuutta, koska sitä jumalakin haluaa aina salatuimpaan asti.
Mutta sen hienonpaa joukkoa, kun minun hengellisessä kodissani ihmiset on, en todellakaan tunne.
Varmaan juuri siksi koska he sekä tuntevat, että tunnustavat syntisyytensä, ja kun eivät muutoin pelastu, he uskovat yksin Kristukseen. Kristukseen uskovien joukossa on elämä ihanaa.
Siksi tarvitaan myös joskus ankaraakin parannus-saarnaa, että ihmiset eivät enää uskoisi omahyväisinä itseensä, vaan syntisinä ja kelvottomina omasta puolestaan, uskoisivat yksin Kristuksen armoon.
Ihmisiä olemme Jumala luomia kaikki.
Kahta meitä on lajia; Kristuksessa uskon ja kasteen kautta lunastettuja, taivastien matkalaisia. Ja epäuskossa, itseensä luottaen, ilman Kristusta matkalla helvettiin olevia.
Tehtävämme uskovina on julistaa epäuskon vangeille vapautusta Jeesuksessa Kristuksessa, mutta kertoa se mös heille kyllin suoraan, että elleivät he käänny Jumalan puoleen, he joutuvat kadotukseen.
On aivan mukava että sheriffikin ottaa kantaa.
Se antaa palstalle yhteenkuuluvaisuudentunnetta.
huh olipa pitkä sana.
Olen pelkkä tiedemies, ja saanut kasvatuksen
lestadiolaiskodissa. Ajatukseni uskonnosta muuttuivat kun muutin asumaan toiseen maahan (USA). Isä ja äiti ovat ainoa merkki vanhasta,
Yritän löytää vaimoa, mutta se on vaikea tilanne.
Nyt olen takaisin kotimaassa. Ja mukava että kaikki vanhat ystävät ovat täällä. siis ei palstalla. mutta täällä kotipaikala. älä kilti poista.
Otin omakohtaisesti uskon vastaan ja tein parannuksen, vaikken näkyvästi ollutkaan epäuskossa - sisäisesti ainoastaan, minkä vain taivaan Isä näkee.