Ensimmäisen kerran kuulin asiasta....lasten unikoulu.
Kuulemma pienet lapset opetetaan nukkumaan muutenkin kuin itkettämällä. Mites me ennen vanhaan saimme lapset nukahtamaan, no laulamalla kaikki lastenlaulut läpi, meillä oli mielilaulu se Luadogan meren randamil...ja aina viimeiseksi lauloin Levon hetki nyt lyö.
Minulle itselleni kyllä tuttu juttu tämän unikoulu, kun unen päästä opettelin kiinni saamaan jossain vaiheessa elämääni. Ei ollut nettiä vielä silloin, vaan ihan kirjastosta etsin kaikenlaisia ohjeita ja löysinkin sopivia konsteja vähän kerrallaan. Nyt nukahan melkein jo, kun sängyn nään.
Ennenkaikkea opettelin itsesuggerointia, siis keskittämään ajatukseni. Myös nukkumispaikan sopivuus, oikeat värit, ei sähkövempaimia, sopiva sänky tärkeitä. Liekö sängyn paikallakin merkityksensä, jokin maasäteily tms.
Olen myös joskus aikoinaan kokeillut myös nukahtamispillereitä, mutta ei sellainen uni ole oikeaa unta, alitajunta jotenkin nujerretaan väkisin.
Voi hyvänen aika...mitähän siellä pienten lasten unikoulussa opetetaan...
Kuulemma pienet lapset opetetaan nukkumaan muutenkin kuin itkettämällä. Mites me ennen vanhaan saimme lapset nukahtamaan, no laulamalla kaikki lastenlaulut läpi, meillä oli mielilaulu se Luadogan meren randamil...ja aina viimeiseksi lauloin Levon hetki nyt lyö.
Minulle itselleni kyllä tuttu juttu tämän unikoulu, kun unen päästä opettelin kiinni saamaan jossain vaiheessa elämääni. Ei ollut nettiä vielä silloin, vaan ihan kirjastosta etsin kaikenlaisia ohjeita ja löysinkin sopivia konsteja vähän kerrallaan. Nyt nukahan melkein jo, kun sängyn nään.
Ennenkaikkea opettelin itsesuggerointia, siis keskittämään ajatukseni. Myös nukkumispaikan sopivuus, oikeat värit, ei sähkövempaimia, sopiva sänky tärkeitä. Liekö sängyn paikallakin merkityksensä, jokin maasäteily tms.
Olen myös joskus aikoinaan kokeillut myös nukahtamispillereitä, mutta ei sellainen uni ole oikeaa unta, alitajunta jotenkin nujerretaan väkisin.
Voi hyvänen aika...mitähän siellä pienten lasten unikoulussa opetetaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oma tyttäreni ei nukkunut yöllä. Päivisin nukahti pystyyn väkisin, mutta virkistyi sitten iltaa kohden ja aloitti seurustelun klo 23 illalla.
Mikään ei onnistunut.
Minulle ehdotettiin sitten unikoulua, jonne oli jo häntä ilmoittamassa, kun minulle selvisi, että lapsi pannaan sänkyyn ja jätetään sinne. Saa huutaa kunnes nukkuu. Ja seuraavana iltana sama ja seuraavana...
En antanut häntä siihen rääkkiin. Kuvittelin millaisessa hädässä alle vuoden vanha on, kun kukaan ei tule, ei lohduta, ei lupaa, että aamu tulee vielä.
Meillä asia ratkesi onnekkaasti, kun muutimme pois keskikaupungilta hiljaiseen lähiöön. Lapsi nukkui ulkona tuntikausia. Iltaunetkin opittiin muutamassa päivässä. Ymmärsin, että kaupungin liikenteen äänet olivat pitäneet lapsen hereillä. Varmaan ne kuuluvat yöllä vielä häiritsevämpänä kuin päiväsaikaan.
Ikkunamme alla oli kaksikin bussipysäkkiä ja ratikat kolistelivat talon ohi.
Sitä vain niin neuvolassa olisi tiedetty lapsen paras. Unukouluun jos ei nuku! Huh.
Heippa susmorsian ! on tässä pitänyt opetella jos jonniinlaista nukkuminta , nyt kun vuorotyö ei enään häiritse unikin on hukassa.....vielä enemmän ,mutta tuo musiikin kuunteleminen ,ja kun kuuntelet ääniraamattua niin nukahtaa ainakin hetheksi ja sekin on hyvä.....näin vanhalle. Hyvää jatkoa sinulle t. joutsen
Itesukkestio minulla on melko hyvin toiminu sillee että rentoutan esimerkiksi vasemman käden,
ajattelen että miten rento se käsi onkaan ja siitä siirryn seuraavaan jäseneen, ennenku huomaankaan olen nukahtanut kesken sen rentoutus touhun.
Rentoutumisesta on kysymys jos rentoutat vasenta isovarvsta siinä rentoutuu koko ruppi, = vartalo.
tein pitkään yötyötä, vuosikymmeniä. Loppuaikana työssäollessani, en nukkunut , en päivällä, kun olisi pitänyt nukkua seuraavaa työyötä varten, enkä sitten vapaillakaan kunnolla. Oli se semmosta rääkkiä. Nyt olen eläkkeellä, mutta vuosi on mennyt, enkä nuku vieläkään hyvin yöllä. Nukkunenko enää koskaan heräilemättä usein. On tämä aikamoista. Onneksi saan rytmittää päiväni vähän omien juttujeni mukaan. Ei ole enää pakko mennä töihin.
nukahti vauvana viereeni.
Se on luonnolisin tapa. niinhän ne eläintenkin pennut tekevät.
Ruokaakin saa kun nälkä yllättää,mutta usein aterionti alkoi vasta aamulla.
Myöhemmintuli iltasadut ja laulut kuviohin mukaan.
Turha on lasta itkettää.
heräsi joka yö kolmesta viiten noin vuoden ajan ja se oli vaikeaa aikaa kun piti työssä käydä. Vihdoin lääkäri antoi unilääkettä joka sai lapsen uneen edes joskus koska en halunnut antaa sitä hänelle joka yö antaa.
Luulen että tuo vuosi häiritsi minua niin paljon ja aiheutti minulle uniongelmia loppuiäkseni.
nimenommaan pittää ite keksii, etsii neuvot, varmasti on nykyisin netissäkin opastusta, en oo nyt katsonut.
Rupesin joutessain minäkin jonni tässä muistelemaan niitä niksejä,mitä silloin opettelin.
Tuo kaikkien lihasten rentoutus oli mullakin, alotin ihan varpaista ja jokaisen lihaksen kohalla sanoin ajatuksissain hitaasti ja rauhallisesti: pohjelihas ihan rentona jne.
Sitten aattelin silmissäin nähden kolme väriä alekkain: turkoosi, tumma violetti, voimakas vanhan ruusun puna. Seinäkello, tarkastelin sitä, sitten rupesin aatoksissain heilurin tahtiin sanomaan...yksi-kaksi. Numeroita voi myös luetella mielessään, niin että ne "näkee" tai vain toistaa yksi-kaksi.
Sitten jokin mielimaisema, mulla tehosi ison meren ranta, aallot verkalleen hiekalle lyö, jokunen palmu huojuu lämpimässä tuulessa.
Mantrojen luettelu, esimerkiksi näin, että kädet molemmin puolin päätä kämmenet avoimina, ja sanoin: sydämeni on sinulle avoin,tule sydämeeni, keskittyen hitaasti toistamaan sitä.
Niin, kaikessa rauhallisuus, itsensä keskittäminen.
Nykyisin ei haittaa, vaikka jos kahen-kolmenkin aikaan herään virkeenä, illalla kun käyn niin aikasin nukkumaan, niin nousen ja saatan sitten mennä uudelleen petiin.
Taivaan tarkkaaja kun olen, nytkin jo ovi raollaan, ihana huomata, että alkaa valostua jo. Joka aamu on taivaalla omat erilaiset värinsä. Nyt on vähän sumuista, ilmeisesti sää lauhtuu.
Aattelin omien lasteni vauvana nukahtamista myös tässä, kaikki neljä ihan eri tavalla nukkuivat, samoin kahdeksan lastenlastani.
Ahas...kello tuleekin kuus, alkaa päivä uus....
kirjoitit ihanasti tuosta rentoutuksesta. Minä vaan en oikein osaa keskittyä, vaikka olen kuinka yrittänyt.
Olen kai semmonen levoton sielu.
Ei taida olla semmosta unikoulua, mistä tämmönen vanha kehäraakki saisi apua:).
hyvään unensaantiin vaikuttaa myöskin se mitenkä menet nukkumaan, jos menet silloin tai tällöin, niin et opi mitään rytmiä nukkumaan menolle, vaan pitäisi aina mennä suurinpiirtein samaan aikaan nukkumaan.
Minä menen samoihin aikoihin,,, melko aikasin nukkumaan ja se uni tulee aina siihen aikaan, ihmekyllä,,,, ja unta ei tarvi odotella se tule muutaman minuutin kuluttua.
Suosittelen muillekin.
Tämä kirjoitukseni ei nyt sivunnut yhtään lasten unikoulusta, mutta eikai ole niin tarkkaa, kunhan vaan oppii saamaan unen päästä kiinni.
saan unen päästä kiinni, eilen illallaki kun pistin pitkäkseni sohvalleni katselemaanA-studioo ja A-lussaa, niin olin nukahtanu heti, en muista kummastakaan mitään, heräsin klo01,30 yöllä ja kömmin siiitä petiini. Ja tää ei ollut ainoo karta kun uni yllättää, tuohon tapaan se menee jos jään vielä klo 21,00 jälkeen jotain katsomaan, unikeoksi jo mummoni minuu kutsui, ihan sattuvasti.
Lapseni nukahtivat viereeni, jo vauvasti nukutin niitä vieressä ja hyvin nukkuivat, lasten sängyt jäivät käyttämättä.
Mutta ymmärrän myöski heitä joita vaivaa unottomuus, se on vaikeeta ja aina lääkärissäkäynnin paikka, uni on ihmiselle tärkeetä, on myöski eläimille, kaikki elollinen tarvii lepokauden.
Että muistetaanpa levätä kaikenkiireenki keskellä.
Jaksamista kaikille
Niin välttämätöntä on uni ja unennäkökin meille. Itselläni on ollut hyvät unenlahjat nuoresta lähtien, tilapäistä valvomista lukuunottamatta. Silloinkin jos valvoin, huomasin sen olevan tarpeellissta, että sain järjestykseen aivokoppani. Oli käytävä läpi uusia asioita, jotka ehkä olivat häirinneet rauhaani.
Sen jälkeen olikin taas hyvä jatkaa. Nyt vanhemmiten olen huomanut pärjääväni 6-7 tunnin yhtäjaksoisella nukkumisella, toki on joskus asioita, jotka saattavat valvottaa koko yön, mutta silloin se on ollut välttämätöntä En osaa painaa alitajuntaan tapahtumia, koen ne välittömästi, mutta eivätpähän jää sitten siellä painamaan.
Jokaisen on elettävä omalla tavallaan, näin olen kokenut hyväksi itselleni, lasten kanssa en ole juuri joutunut valvomaan, paitsi nuorimmaisen koliikkiaikaa, johon ei unikoulukaan olisi auttanut, kun pikkuvatsaa nipistelee. Onneksi meni 2 kk ohi, mutta vieläkin on herkkävatsainen tyypiltään.
Vaikea on ymmärtää etteivät nuoret äidit saa lastaan rauhoittumaan nukkuma-aikaan. Olisko elämä jotenkin turvattomampaa heillekin, ja lapsihan sen vaistoaa heti. Päivien normaali rytmi kun yleensä saa lapsen siihen oppimaan. Oi aikoja oi tapoja!---- kun koulua täytyy käydä jo vauvana:D