Kirjoitan tänne, jos löytäisin jonkun tavan auttaa siskoani. Hän on 55 vuotias ja elänyt koko elämänsä jotenkin "omissa maailmoissaan". Oli syrjässä jo lapsena ja keskittyi muiden kanssa leikkimisen sijasta piirtämiseen ja kirjoittamiseen, joissa oli ja on edelleen erittäin lahjakas. Koulusta hän ei kiinnostunut, paitsi aineista, joista piti. Liikunta oli inhokki ja hän ei pystynyt jostain syystä tekemään esim. kuperkeikkaa, tai kiipeämään köyttä ylös. Matematiikka ei onnistunu oikein ollenkaan. Peruskoulun jälkeen sisko ei hakeutunut mihinkään. Hän meni töihin ja on tähän päivään mennessä ollut ainakin 50:ssä lyhyessä työsuhteessa, koska mielenkiinto sammuu ja surkeakaan taloustilanne ei häntä hetkauta vakiintumaan.
Nyt kun olen muuttanut lähelle siskoani ja tapaamme viikottain, olen todella kummissani. Sisko on ollut nyt työtön reilun puolitoista vuotta ja kelan peruspäivärahalla. Mikään koulutus, työelämävalmennus tai muu aktivoituminen ei kiinnosta. Kun yritän keskustella aiheesta, hän katsoo jotenkin ohi ja toteaa vain, että näin on hyvä. Kodissaan hän elää joka päivä samoilla rutiineilla. Hermostuu heti, jos siirrän jonkun tavaran pöydältä syrjään, tai juon kahvia mukista, joka on tarkoitettu teetä varten?? Kirjat ja musiikit ovat aakkosjärjestyksessä.
Edelleen sisko piirtää ja maalaa, sekä kirjoittaa todella lahjakkaasti ja jonkun aikaa on mys valokuvannut. Katsellessani hänen ottamia kuvia, hämmästyin. Kuvat ovat kuin ammattikuvaajan työtä. Samalla pääsin ihmettelemään siskon näppärää tietokoneen käyttöä, jonka hän on opetellut itsekseen.
Olen huolissani siskon eristäytymistä ja mielenkiinnottomuudesta lähteä kotoa töihin tai koulutukseen. Tai yleensä ihmisten pariin. Minunkin kanssa hän juttelee koneella iltaisin niitä näitä, mutta kasvokkain on hiljainen ja poissaoleva, ellen puhu jostain, mikä häntä kiinnostaa. Omista mielenkiinnon kohteistaan hänellä on valtavasti tietoa ja puhetta piisaa niistä loputtomasti. Raha-asioista taas saan vain hämmästyneen ilmeen.. Jos jutellessa syömme, hän järjestelee ruokia lautasellaan visuaalisesti oikein, sekä haistelee leipää, kun sitä ei voi muuten syödä.
Mistä voisin lähteä miettimään siskoni tilannetta? Kiitos, jos joku osaa auttaa.
Nyt kun olen muuttanut lähelle siskoani ja tapaamme viikottain, olen todella kummissani. Sisko on ollut nyt työtön reilun puolitoista vuotta ja kelan peruspäivärahalla. Mikään koulutus, työelämävalmennus tai muu aktivoituminen ei kiinnosta. Kun yritän keskustella aiheesta, hän katsoo jotenkin ohi ja toteaa vain, että näin on hyvä. Kodissaan hän elää joka päivä samoilla rutiineilla. Hermostuu heti, jos siirrän jonkun tavaran pöydältä syrjään, tai juon kahvia mukista, joka on tarkoitettu teetä varten?? Kirjat ja musiikit ovat aakkosjärjestyksessä.
Edelleen sisko piirtää ja maalaa, sekä kirjoittaa todella lahjakkaasti ja jonkun aikaa on mys valokuvannut. Katsellessani hänen ottamia kuvia, hämmästyin. Kuvat ovat kuin ammattikuvaajan työtä. Samalla pääsin ihmettelemään siskon näppärää tietokoneen käyttöä, jonka hän on opetellut itsekseen.
Olen huolissani siskon eristäytymistä ja mielenkiinnottomuudesta lähteä kotoa töihin tai koulutukseen. Tai yleensä ihmisten pariin. Minunkin kanssa hän juttelee koneella iltaisin niitä näitä, mutta kasvokkain on hiljainen ja poissaoleva, ellen puhu jostain, mikä häntä kiinnostaa. Omista mielenkiinnon kohteistaan hänellä on valtavasti tietoa ja puhetta piisaa niistä loputtomasti. Raha-asioista taas saan vain hämmästyneen ilmeen.. Jos jutellessa syömme, hän järjestelee ruokia lautasellaan visuaalisesti oikein, sekä haistelee leipää, kun sitä ei voi muuten syödä.
Mistä voisin lähteä miettimään siskoni tilannetta? Kiitos, jos joku osaa auttaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
55-vuotias sisaresi ei saisi olla sellainen kuin hän on? Jos hän haluaa eristäytyä niin kunnioita hänen haluaan.
Mikä vaivaa?! Todennäköisesti ei mikään. Eivät kaikki ihmiset, onneksi, ole samasta muotista valettuja.
Moikka. Sisaresi lienee aina ollut tuollainen temperamentiltaan mutta hänellä voi olla myös aloitekyvyttömyyttä masennuksen tai jonkin neurologisen-neuropsykologisen häiriön takia vaikeutta elämän eri osa-alueilla. (autismin kirjoa tai adhd-add) Kerro että olet huolissasi ja että hän ,siis halutessaan voisi hakeutua neuropyskologisiin tai psykologisiin tutkimuksiin.Nykyisin työkkäri alkaa hätistää pitkä-aikaistyöttömiä tutkimuksiin jos työt tai kurssit ei suju...Kilpirauhasen vajaatointakin voi olla vetämättömyyden takana....
Juuri tuo mielenkiinnon puuttuminen kaikkeen kodin ulkopuoliseen saa minut huolestumaan siskostani. Toin kysymykseni tälle palstalle siksi, kun tavallaan tämä sama tilanne on ollut hänellä lapsesta asti. Eli hän on niinkuin kuoren sisällä, jota ei saa auki. Kuori aukeaa vain, kun jokin kiinnostaa. Etsin tapaa puhua hänelle.
Kun olimme lapsia, siskoa sanottiin koulussa laiskaksi. Kotona samoin ja lisäksi vielä tyhmäksi, jota hän ei todellakaan ole. Hän vain sulki pois joitain mielestään ei tärkeitä ja oli hyvä, mistä piti. Mielestäni elmässä on siedettävä tehdä myös asioita, joista ei niin kamalasti pidä. Esim työtä. Nykyään lääkitään liian helposti kaikki "masentuneet" lääkkeillä. Ok, jos taustalla todella on masennus. Voisiko masennukseen liittyä nuo monimutkaiset rutiinit tavaroiden ja ruoan suhteen? Tai kasvojen ilmeettömyys. Ja sitten valtava innostus sadasosasekunnissa jostain järjestelmäkameralla otetun kuvan vaiheista.. Tuota intoa voisi kuvailla kuin lyötäisiin paksulla tietosanakirjalla päähän kuulijaa. Sellaista teknistä tietoa hän lataa kuin vettä vaan.
Menemme huomenna yhdessä ottamaan luontokuvia. Jospa keksin tavan lähestyä.
Yksi sana ASPERGER. Jos haluat ymmärtää siskoasi enemmän hanki tietoa aspergerista vaikka aspalstalta.
Avasit portin :)
Assilta kuulostaa, eipä hätää.
Ensinnäkin hän on varmasti rehellinen, kun sanoo olevansa tyytyväinen. Useimmat assit eivät päästele valkoisia valheita, koska he eivät kanna huolta läheistensä paineista. Sosiaalinen elämä ei häntä ehkä kiinnosta eikä hän varmaan koe jäävänsä mistään paitsi.
Parhaiten olet avuksi antamalla hänen tehdä omat valintansa ja tukemalla tilanteissa, joissa hämmennys näkyy selvästi. Uudet asiat ovat usein inhottavia, näytä vaivihka mallia tai kerro kuviteltu tarina jonkun muun toimista ko. tilanteessa. Näin voit antaa toimintamallin loukkaamatta häntä.
Yhteyden assiin saa mielenkiinnon kohteiden kautta. Paneudu kulloiseenkin vähän itsekin, kysele, jos näet hänen pitävän siitä, kuuntele sitkeästi pitkät selvitykset. Älä utele, äläkä tyrkytä, jos huomaat asian olevan hänestä turha tai epämiellyttävä.
Oma assini luulee kaikkien tietävän samat asiat kuin hänkin, hänen omia tunteitaan myöten. Kun et pysy kärryillä, tee kysymyksiä hienotunteisesti äläkä loukkaannu, jos et saa vastausta. Yritä toiste uudelleen.
Älä ole huolissasi, hän on tyytyväinen olitilaansa. Älä yritä muuttaa häntä, se ei todella onnistu. Äläkä yritä tyrkyttää sosiaalisia kontakteja, sillä asperger ei niitä tarvitse, ja sen minkä tarvitsee, kyllä itse ne hankkii.
Meillä on kolme aspergeriä. Joten on tässä ollut sarkaa oppia ymmärtämään aspergeroireyhtymäistä henkilöä. Aspille on tyypillistä just tuo eristäytyminen ja omiin oloihinsa vetäytyminen, ja ne asiat, jotka kiinnostavat, niissä he etenevät todella pitkälle taidoissaan. Ja ovat jumalattoma omapäisiä, peräksi antamattomia. Rutiiniorjia, niistä ei voi poiketa. Toisilla on jopa niin tarkkaa, ettei lautasella eri ruokalajit saa koskettaa toisiaan. Auta armias, jos koskettaa, mikä raivonpuuska siitä seuraa. Meillä myös vaatteihin rutinoituneita, ei voi vaihtaa vaatteita edes pesun ajaksi.
mitään "koulutusta"? Siis ammatillista koulutusta? Minä olen pari vuotta nuorempi kuin siskosi. Työpaikkalääkärini kertoi vain, ettei Kelaa sen paremmin kuin yksityistäkään työeläkefirmaa voisi vähempää kiinnostaa uudelleenkoulutukseni. Hän oli ottanut niihin yhteyttä. Siis sairaskohtaukseni jälkeen. Siitä olisi kustannuksia. Ymmärrätkö, kustannuksia? Siis työeläkefirmoille.
Työeläkefirmoja, samoin kuin Kelaa, eivät kiinnosta kustannukset. Niitä pitää välttää. Työelämävalmennus on hallituksemme suurin vitsi. Että miten haetaan duunia? Sen lisäksi naapurini pääsi mainostoimistoon (ja moneen muuhunkin firmaan), tekemään töitä työttömyyskorvausta vastaan. Ainoa syy miksi hän suostui moiseen koulutukseen, oli toivo siitä että hän pääsisi sinne töihin kurssin jälkeen. Ei ole päässyt viimeisen viiden vuoden aikana. Minä ihmettelen, ettei hän ole murtunut. Rouva on siis alle 40 vuotta ... Aviopuoliso on varmaankin tukenut, ja aika rutkasti. Herra on siis yli 50-nen.
Helvetin hyvä, että siskollasi on jotain tekemistä kuten piirtämistä.