Olen 22-vuotias nainen ja mun ongelmana on huonompaakin huonommat unenlahjat. Olen koko ikäni kärsinyt tästä ongelmasta, mutta nyt kun on oma elämä alkanut on enemmän stressiä ym niin on myös näitä uniongelmia. Mulla on ainakin viikossa kolme yötä joina nukun muutaman tunnin tai en ollenkaan. Vältän kaikkea minkä tiedän valvottavat. Lääkkeitä olen syönyt mutta huomannu etten hyödy niistä mitään sillä tämä on ikuista. Tä ei ole mitään kovin hauskaa sillä on koko ajan väsynyt ja se vaikuttaa kaikkiin suorituksiin. Miten te muut saman ongelman kanssa elävät saatte järjestettyä arkenne?? Hoidatte työnne ja lapsenne?? Onko jotain lääkkeitä mitä voi syödä joka päivä?? ois kiva saada jotain neuvoja koska ei tämä voi näin jatkua seuraavaa 40 vuotta.
Kysymys huonounisille
helpmeeee
6814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen 23vuotias nainen ja vaikeista uniongelmista olen kärsinyt pian 7v. Unettomuushan on karseeta ja tod traumaattista. Yritän nykyisin kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota unettomuuteen, hyvin nukuttuja öitä muistelen ja herkuttelen niillä. Olisi helppo olla kokoajan masentunut ja epätoivoinen asian suhteen, mutta minun on mielenterveyteni takia ollut pakko vaan löytää positiivisia asioita ja toivoa tämän vaivan kanssa. Ja toivoa on, vaikka sitä ei tunnu olevan jatkuneesti väsyneellä ihmisillä. Mutta nyt esim. Suomessakin on herätty tähän ongelmaan ja on löytynyt jo joitain päteviä lääkäreitä ja terapeutteja. Unettomuus on itsessään niin ahdistava kokemus että se ylläpitää unettomuutta. En nyt osaa sanoa selvää vastausta tai mitään, mutta kognitiiviset menetelmät näyttäisi toimivan parhaiten unettomalle. Ajatusmallien muuttaminen. Terapeutti nimeltä soili kajaste näyttäisi olevan perehtynyt asiaan..
Olen myös 22-vuotias ja todellakin huonouninen.. tai pikemminkin huonosti unta saava ihminen. Kokemuksesi on lähestulkoon samanlaiset kuin itsellänikin. Joskus menee useampi päivä ennen kun saa nukuttua edes vaivaiset 6 tunnin unet, koska käyn vuorotyössä, niin unirytmikin menee kutakuin vuorotellen. Yövuorojen ja iltavuorojen jälkeen varsinkin on ihan hirveää, kun ei saa nukuttua ja yhden vapaan jälkeen pitäisi mennä jo aamulla seittämäksi töihin. Sillon kyllä nukuttais ja väsyttäis.. Oon miettiny joskus jotakin nukahtamislääkettä, mutta en tahdo kuitenkaan tulla niistä riippuvaiseksi... Yksi mahdollisuus on se, että jos elimistö ei tuota tarpeeksi melatoniini-hormonia, niin siihen voi pyytää lääkäriltä reseptin, että ottaisi iltaisin melatoniini pillerin. Kaikilla tämäkään ei aina toimi, mutta se olisi turvallisempi kuin varsinaiset nukahtamislääkkeet.
Tiedän että ikuinen väsymys uuvuttaa nopeasti ja kiukuttaa yms. Itse olen yrittänyt oppia elämään sen kanssa, koska työssä on käytävä ja omaa elämäänsä on ylläpidettävä ja yrittää nauttiakin elämästä. Oon ottanu sellasen periaatteen, että sillon nukutaan, kun nukuttaa ja valvotaan sillon kun valvottaa. Tietenkin työ ja kaikki muu asettaa rajoitteensa tälle, mutta jos päivällä otan päivätorkut, jotka venähtää ja yöllä ei tuu uni, ni ei se mitään. Onpahan sitte jossain vaiheessa tullu nukuttua.
Ootko koittanu muuten nukkuu jossain muual ko omassa sängyssä? Mä oon huomannu, et sohvalla nukkuu herkemmin ko sängys.. Täs on telkkari, sterkat, tietsikka yms. mitä voi kattoo/kuunnella ja sitte nukahtaa... Jotenki tuntuu et ko sänkyyn menee, ni sitä sitten vaan herää ja alkaa ajattelemaan asioita... Joskus kuuntelen musiikkia nukkumaan mennessäni, koska se rentouttaa mukavasti. Joskus löysin kirjastosta cd-levyn, joka oli tarkoitettu nukahtamiseen. Siinä oli tällainen "rentoutustarina", enkä kieltämättä koskaan sitä loppuun asti kuullut. Harmi etten ottanut sen tietoja ylös, koska oon nyt metsästänyt kyseistä levyä uudelleen, enkä löydä..
Kirjoittelehan, että oletko saanut jonkinlaisia helpotuksia nukkumiseen ja jos sinullakin olisi joitakin ideoita meille muille jakaa :)
Ensin kysyn, syötkö rasvaista kalaa riittävästi? Kalaöljyt ovat tärkeitä aivoille. Itse hoidin pahan unettomuuskierteen 8-10 kapselia päivässä kalaöljyjä, osin sisälsivät runsaammin E ja D vitamiinia, ja osa tuotteista ei sisältänyt. 8 vk kuluttua luonnollinen uni alkoi tulla. Liikuntaa on myös pakko harrastaa väsymykseen asti, että uni tulee, mutta ei myöhään illalla. Suolistoon on saatava hyvät bakteerit, koska aivojen henkinen hyvinvointi lähtee sekin sieltä.
Tolvon esim. ei aiheuta riippuvuutta ja antaa paremman unen, on yleisesti käytössä myös ikäihmisillä, itselleni se on sopinut hyvin. Ja puoli tbl riittää. Mutta kun stressiä ei voi välttää niin sitten pahimpiin oireisiin lisäksi Stilnoct tai Circad, Oikein Painajaismaiseen stressiin sitten jotain rauhoittavaa, vain puoli tbl tai kolmasosatbl.Ja heti JO yhden nukutun yön jälkeen kaikki lääkitykset pois paitsi Tolvon. Näin olen käynyt jo 15 v töissä ja tottumusta lääkkeisiin ei ole päässyt syntymään eikä riippuvuutta, eikä annoksia ole tarvinnut suurentaa. Eli tärkeää on että lääkkeenkäyttö on vain tarvittaessa.
Oletteko käyneet terapiassa? Miten teille on unilääkkeitä määrätty? Saako sen mukana terapiaakin... siis ihan positiivisessa/ystävällisessä mielessä tai muuta yksityisopastusta unensaamiseen. Jos univaikeudet kestävät vuodesta toiseen, hoito ei selkeästikään toimi tarpeeksi tehokkaasti.
Rankat univaikeudet - jotka alkaneet jo lapsena - kuulostavat traumaperäisiltä. Pieni lapsi saa helposti traumoja ja reagoi niihin erikoisilla tavoilla. Erosiko vanhemmat? HERÄSITKÖ joskus väkivaltaa, tulipaloon tai vaikka vain puheluun, jossa kerrottiin että joku läheinen on kuollut? Usein "trauma" on tapahtunut niin pienenä ettei sitä voi muistaa tai se vain tuntuu niin vähäpätöiseltä, ettei osaa yhdistää unettomuuttaan siihen.
Lähes poikkeuksetta lapsilla (ja myöhemmin aikuisilla) on univaikeuksia, jos edes toisella vanhemmista oli alkoholiongelma nimenomaan silloin, kun lapsi on ihan pieni. Jopa vauva reagoi vanhemman päihde ja/tai mielenterveysongelmiin. TOISIN SANOEN jos jommalla kummalla sinun vanhemmallasi oli "ongelmia", sinä sait univaikeudet tavallaan jo äidinmaidosta.
Jos lapsi näki paljon painajaisia pienenä ja/tai lapsi ei päässyt sen jälkeen vanhempien viereen nukkumaan, heille tulee myöhemmin univaikeuksia, koska uni opitaan yhdistetään pelkoon.
Kun on jo unilääkitys muutenkin niin kai teidän hormoonit on myös tutkittu?
Enpä ole ajatellutkaan asiaa tuolta kantilta, ja sanomassasi saattaa kieltämättä olla paljon asiaa.
Lyhyesti kerrottuna, itselläni alkoi myös univaikeudet jo ennenkuin tulin kouluikään. Nukkuminen on ollut aina jatkuvaa taistelua, ja krooninen univelka on ollut päällä ala-asteelta lähtien. Se tekee elämästä ajoittain aika raskasta, ja masennuskausiin on saanut tottua. Välillä ryvettiin pohjalla vähän toista vuottakin yhteen putkeen. Onneksi nykyään on helpottunut paljon, mutta edelleen sitä huomaa lähes viikottain salaa toivovansa sitä, ettei huomenna tarvitsisi enää herätä. En varsinaisesti koe olevani masentunut, mutta toisaalta en jaksaisi tätä jatkaakaan. Jos huomaamattomasti nukkuisin pois, niin mieluusti niin tekisin, mutta itseltäni en saata henkeä ottaa.
Alkoholisti löytyi perheestä, kuten noin muutenkin huonoja kokemuksia nukkumisesta. Mm. kovia painajaisia, jotka myös usein jatkuivat heräämisen jälkeen, sekoittaen pienen miehen ajatukset pahemman kerran. Varhaislapsuuden vahvin tunne oli pelko, ja muistan varsin hyvin kuinka isä aina alkoi humalassa minulle räyhäämään kun äiti oli poissa. Eikä sitä oikein ymmärrä 2-4-vuotiaana. Siispä joo, ehkäpä ei olekaan ihme että olen saanut riesakseni varsin kelvottomat unenlahjat.
Harmillinen vaiva tämä kyllä on. Se pilaa oikeastaan koko elämän. Ei toki täysin, mutta tekee siitä paljon hankalampaa. Koulut menee penkin alle, töissä ei aina tahdo jaksaa muiden tahdissa, väsymys horjuttaa parisuhdetta, oikein mitään ei vapaa-ajalla jaksa tehdä jne.
Lääkitys sentään vähän helpottaa. Suosittelen nukahtamisongelmaisia kokeilemaan melatoniinia. Siitä on ollut itselleni iso apu. Vaikka se ei yleensä tuo varsinaista väsymyksen tunnetta, itse nukahtaminen on ylipäätään ollut mahdollista tuon avulla, ja vieläpä ihan siedettävään aikaan. Pääsääntöisesti alta tunnissa on uni tullut, kun aikaisemmin sitä saattoi maata sen 8 tuntiakin hereillä liikkumatta. Paljon on sillä hermoja säästynyt, vaikka pidän myös nukahtamislääkettä sen rinnalla jatkuvasti. Melatoniinin avulla olen kuitenkin voinut pikkuhiljaa vähentää nukahtamislääkkeiden syömistä aika tuntuvastikin, vaikka koko ikäni joudun varmasti niitäkin syömään. Kunnes viikate heilahtaa sen viimeisen kerran, ja tämä uuvuttava matka päättyy.
Olen huonosti nukahtava, herkästi heräävä. Korvatulpat silmälaput auttaneet aivan ihanasti. Lisäksi joskus kun on stressiä ja työvuorojen takia jää uniaika lyhyeksi, teen mielikuvaharjoitusta: "Menen pimeään huoneeseen, siellä on vain ihana sänky, sopivan viileää, menen sänkyyn, otan hyvän asennon ja nukahdan." Uni tulee joskus yllättävän nopeasti, jos mieli harhailee, niin ei kun alusta. Nykyään olen oppinut paremmin nukkumaan ja jos makkari on riittävän pimeä, voin nukkua ilman lappuja ja sillon tällön menen nukkumaan ilman tulppia ja laitan ne vasta sitten jos tuntuu ettei uni tule/herään keskellä yötä.