Huhhuh. Teinpä koulussa projektia, joka sisälsi asioista sopimista ihmisten kanssa, paljon puhumista ja muuta, jota sosiaalisia tilanteita pelkäävä ja ujo ihminen todella kammoksuu. Pistin itseäni likoon enemmän kuin olen koskaan tottunut koulutöiden merkeissä pistämään ja tein mitä kuului, vaikka jo pelkkä puhelimella soittaminen ja asioista sopiminen hermostutti kohtuuttomasti monta päivää ennen kuin uskaltauduin viimein ottamaan luurin kauniiseen käteen.
Jännittämiseen liittyi fyysisiäkin oireita, maha oli sekaisin pari päivää ja nukahtaminen oli öisin vaikeaa. Hoisin asiat kuitenkin omaan tasooni nähden ihan hyvin ja olen itsestäni ylpeä! Silti mietityttää, että mahdankohan sittenkään olla opiskelemassa oikeaa alaa, koska varsinainen työ saattaisi sisältää paljon enemmän puhumista, moninverroin enemmän vastuunottoa ja ryhmätyöskentelyä. Merkitsisiköhän tämä vielä enemmän fyysisiä oireita ja stressiä, vai voikohan siihen koskaan täysin tottua?
Opettajan palautteesta päätellen työ ei ollut erityisen hyvä, mutta läpi kuulemma meni. Tietysti harmittaa, sillä ilman turhaa stressaamista olisin kyennyt keskittymään työn onnistumisen kannalta oleellisempiin asioihin kuin puhelinsoittoihin ja kyennyt parempaan lopputulokseen. Silti, otin itse itsestäni vastuun ja tein sen minkä kykenin. Kai minulla on oikeus olla tyytyväinen siihen? Ensi kerralla on pakko yrittää vielä kovemmin. :)
Jännittämiseen liittyi fyysisiäkin oireita, maha oli sekaisin pari päivää ja nukahtaminen oli öisin vaikeaa. Hoisin asiat kuitenkin omaan tasooni nähden ihan hyvin ja olen itsestäni ylpeä! Silti mietityttää, että mahdankohan sittenkään olla opiskelemassa oikeaa alaa, koska varsinainen työ saattaisi sisältää paljon enemmän puhumista, moninverroin enemmän vastuunottoa ja ryhmätyöskentelyä. Merkitsisiköhän tämä vielä enemmän fyysisiä oireita ja stressiä, vai voikohan siihen koskaan täysin tottua?
Opettajan palautteesta päätellen työ ei ollut erityisen hyvä, mutta läpi kuulemma meni. Tietysti harmittaa, sillä ilman turhaa stressaamista olisin kyennyt keskittymään työn onnistumisen kannalta oleellisempiin asioihin kuin puhelinsoittoihin ja kyennyt parempaan lopputulokseen. Silti, otin itse itsestäni vastuun ja tein sen minkä kykenin. Kai minulla on oikeus olla tyytyväinen siihen? Ensi kerralla on pakko yrittää vielä kovemmin. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
harjaannut tulevan työsi myötä ihmisten kanssa olemiseen. Näin kävi ainakin minulle, entiselle ujolle ja jännittäjälle. Kun aikansa vaan tekee kun on pakko, ei jaksa loputtomiin pingottaa.