menee vaan niin hermot välillä tän ujouden kanssa. Tai en nyt es tiiä oonko hirveen ujo, ei mua periaatteessa jännitä ihmisille puhuminen, mutta ku musta vaan tuntuu että pää lyö välillä niin tyhjää etten tiiä mitä sanoa. No hiljainen ainakin oon.. En juuri koskaan selitä isommassa porukassa mitään itselle tapahtunutta juttua tai puhu muutenkaan omista asioistani. Tuntuu vaan että vuorovaikutukseni on niin tönkköä että en saa ilmaistua/kerrottua asiaani tarpeeksi selkeästi ja hauskasti, niin että porukka ympärilläni jaksais kuunnella loppuun asti. Ongelmani on kai myös se että en osaa olla oma itseni esim. ihmisporukan keskellä, minkä vuoksi muille saattaa jäädä jotenkin tönkkö, virallinen ja tylsä kuva minusta. En osaa olla kaikkien seurassa aito, eikä minussa tällöin ole mitään mihin samaistua.
Oon välillä niin kateellinen ihmisille, jotka ovat luonnostaan puheliaita ja sosiaalisia, ja joille puhuminen on helppoa. Ihailen ihmisiä jotka osaa hauskuttaa muita, luennoida kiinnostavasti jostain asiasta tuntikausia, heittää läppää, ja kertoa elävästi tarinoitaan/kokemuksiaan muille. Haluaisin niin itse olla samanlainen ja mua ärsyttää suunnattomasti kun en pysty siihen. Joskus joku saattaa puhua niin että ajattelen et juuri tuota mieltä olen itsekin tästä asiasta mutta en osaa vain pukea ajatuksiani sanoiksi yhtä hyvin.
Jotenka.. ei kai sitä auta ku yrittää jotenki petraantua noissa sosiaalisissa taidoissa. Oisko täällä vinkkejä antaa millä keinoin se onnistuis? Oottako ite ihan omalla kohalla löytäny jonku toimivan harjoituksen? Haluaisin oppia tuomaan ajatuksiani ja mielipiteitäni enemmän julki isommassa porukassa. Haluaisin myös oppia viestimään selkeästi (etten sönköttäis jotain käsittämätöntä, unohtelis sanoja ym.), puhumaan varmemmin ja kovemmalla äänellä, liikehtimään järkevästi ja nauttimaan olostani puhuessa (etten näytä joltain säikyltä jänikseltä autotiellä). Eli kaikenlaisia neuvoja itsetunnon kehittämisestä ja sosiaalisten taitojen parantamisesta otetaan vastaa :) toki myös omia kokemuksiaan voi myös kertoilla..
Oon välillä niin kateellinen ihmisille, jotka ovat luonnostaan puheliaita ja sosiaalisia, ja joille puhuminen on helppoa. Ihailen ihmisiä jotka osaa hauskuttaa muita, luennoida kiinnostavasti jostain asiasta tuntikausia, heittää läppää, ja kertoa elävästi tarinoitaan/kokemuksiaan muille. Haluaisin niin itse olla samanlainen ja mua ärsyttää suunnattomasti kun en pysty siihen. Joskus joku saattaa puhua niin että ajattelen et juuri tuota mieltä olen itsekin tästä asiasta mutta en osaa vain pukea ajatuksiani sanoiksi yhtä hyvin.
Jotenka.. ei kai sitä auta ku yrittää jotenki petraantua noissa sosiaalisissa taidoissa. Oisko täällä vinkkejä antaa millä keinoin se onnistuis? Oottako ite ihan omalla kohalla löytäny jonku toimivan harjoituksen? Haluaisin oppia tuomaan ajatuksiani ja mielipiteitäni enemmän julki isommassa porukassa. Haluaisin myös oppia viestimään selkeästi (etten sönköttäis jotain käsittämätöntä, unohtelis sanoja ym.), puhumaan varmemmin ja kovemmalla äänellä, liikehtimään järkevästi ja nauttimaan olostani puhuessa (etten näytä joltain säikyltä jänikseltä autotiellä). Eli kaikenlaisia neuvoja itsetunnon kehittämisestä ja sosiaalisten taitojen parantamisesta otetaan vastaa :) toki myös omia kokemuksiaan voi myös kertoilla..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella hyvä kirjoitus, joka on kuin suoraan omalta näppikseltäni, mutta.. heh heh.. paremmin ilmaistuna. En ole keksinyt vielä mitään ratkaisua tähän ongelmaan. Luultavasti harjoittelu on kaiken a ja o, mutta ns. harjoitustilanteissa suun avaaminen on melko haastavaa. Tiiä sitten pitäisikö tyytyä esittämään jotain "strong silent type" -tyyppiä..
harjoittelu se kai on se tärkein juttu.. mitenkäs muutenkaan sitä oppisi puhumaan ku puhumalla. Joskus vaan kuulee niitä ohjeita että hakeudut vaan ihmisten seuraan ja kyllä se siitä, sosiaaliset ympyrät kasvaa...ym. Mää oon tehny just tuota. Opiskelen alaa jossa sosiaaliset taidot ovat äärimmäisen tärkeät ja jossa oon koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Oon alottanu harrastuksen, jossa tapaan uusia ihmisiä. Mutta jotenki se aina vaan liukuu siihen että muut (tai ehkä ei ihan kaikki, on onneksi muitakin ujoja tapauksia ku minä) pälpättää siellä iloisesti ryhmässä ja mää jään pikkusen taka-alalle. Ei se perusluonne niin vain mihinkään katoa vaikka yrittääkin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka kai se ujous on jonki verran karissu vuosien myötä. Pitäs vaan uskaltaa useammin avata suu porukassa niin kai se puhuminenki sitte helpotuis. Sikäli ku keksis jotain puhuttavaa eikä pää löis aivan tyhjää siinä tilanteessa.
Jep jep, tuttu tunne. Välillä on vaan pää ihan lukossa. Ei pitäisi miettiä liikaa, mutta minkäs sille mahtaa.
Välillä tosin tuntuu, että tulee helpommin juttuun muutaman hengen porukassa kuin kahden kesken. Ja muutenkin tilanteissa joissa ei ole paineita siitä, että pitäisi puhua jotain on helpompaa. Lisäksi samasta syystä ventovieraiden kanssa on joskus helpompi kommunikoida kuin puolituttujen.
Mulla ihan sama juttu et välillä ventovieraiden kans on helpompi jutella ku puolituttujen. Mulla ei silleen oo mitään kynnystä esim. kysyä tietä, kysyä myyjiltä apua kaupassa ja muutenki kysyä ventovierailta apua asiassa ku asiassa. Ku aika monet mua puheliaammatki ihmiset on sellasia et emmää ny viitti kysyä, katon eka osaanko/löydänkö ite. Mut mulla on taas se ongelma että en oikeen saa pidettyä sitä keskustelua yllä, enkä osaa jauhaa mitään diibadaabaa ja just puolituttujen kanssa tulee joskus sellasia ahistavia hetkiä ku miiettii että mistä ihmeestä sitä nyt puhuis...
Itellä sama ongelma. Luulisin kuitenkin, että asia ratkeaisi jos osaisin olla yleisellä tasolla kiinnostuneempi kaikesta. En vaan jaksa kauheesti "puhua paskaa" niin kuin sanotaan, koska tiedän kuitenkin varsin hyvin missä mennään.