Voltaire

Tässä esimerkki siitä tieteellisyydestä:

"Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että voisin perustaa aivan uuden astrologiaa muistuttavan ennustamisjärjestelmän, jonka lähtökohtana olisivat Helsingin kaupungin raitiovaunujen liikkeet. Järjestelmää voisimme kutsua raitiovaunulogiaksi tai sporalogiaksi."

"Voisin aloittaa tämän profeettatehtäväni huomauttamalla, että Helsingin kaupunki on sopusointuinen kokonaisuus, jonka kaikki osaset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Sitten valitsisin raitiovaunut säännöllisesti toistuvinen liikkeineen edustamaan tätä toimivaa kokonaisuutta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen."

"Siltä varalta, että joku tiedemies alkaisi tutkia näiden voimien ja värähtelyjen vaikutuksia tieteellisin menetelmin, voisin varmuuden vuoksi väittää, että raitiovaunuihin liittyy myös erityisiä henkisiä ominaisuuksia, joiden aiheuttamia voimia ja värähtelyjä ei materialistis-mekanistiseen maailmankuvaan lukkiutunut tiedemies pysty edes tajuamaan."

"Astronomisten ratalaskelmien asemasta käyttäisin tietysti liikennelaitoksen julkaisemia aikatauluja ja tekisin tietokoneohjelman, joka antaisi täsmälliset tiedot kunkin raitiovaunun sijainnista mielivaltaisina ajankohtina. ... Sitten väittäisin tietysti, että vastasyntyneen lapsen tärkeimmät ja syvimmät ominaisuudet riippuvat siitä, missä suunnassa eri raitiovaunut sijaitsevat hänen syntymähetkellään (yksikään lapsi ei synny ennen kuin hänen raitiovaunukarttansa on täydessä sopusoinnussa hänen luonteenpiirteidensä kanssa)."

"Jos joku ennakkoluuloinen ja suvaitsematon skeptikko yrittäisi osoittaa, että koko sporalogia on humpuukia ja silkkaa puppua, voisin aina väittää, ettei hän ole kompetentti arvostelemaan sitä ... sporalogia heijastaa metafyysisellä tasolla sekä Helsingin kaupungin dynaamisia tajunta-aspekteja että Kosmoksen universaalista energiaa!"

- Nils Mustelin Skepsiksen sivustolla

voltaire kirjoitti:

Tässä esimerkki siitä tieteellisyydestä:

"Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että voisin perustaa aivan uuden astrologiaa muistuttavan ennustamisjärjestelmän, jonka lähtökohtana olisivat Helsingin kaupungin raitiovaunujen liikkeet. Järjestelmää voisimme kutsua raitiovaunulogiaksi tai sporalogiaksi."

"Voisin aloittaa tämän profeettatehtäväni huomauttamalla, että Helsingin kaupunki on sopusointuinen kokonaisuus, jonka kaikki osaset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Sitten valitsisin raitiovaunut säännöllisesti toistuvinen liikkeineen edustamaan tätä toimivaa kokonaisuutta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen."

"Siltä varalta, että joku tiedemies alkaisi tutkia näiden voimien ja värähtelyjen vaikutuksia tieteellisin menetelmin, voisin varmuuden vuoksi väittää, että raitiovaunuihin liittyy myös erityisiä henkisiä ominaisuuksia, joiden aiheuttamia voimia ja värähtelyjä ei materialistis-mekanistiseen maailmankuvaan lukkiutunut tiedemies pysty edes tajuamaan."

"Astronomisten ratalaskelmien asemasta käyttäisin tietysti liikennelaitoksen julkaisemia aikatauluja ja tekisin tietokoneohjelman, joka antaisi täsmälliset tiedot kunkin raitiovaunun sijainnista mielivaltaisina ajankohtina. ... Sitten väittäisin tietysti, että vastasyntyneen lapsen tärkeimmät ja syvimmät ominaisuudet riippuvat siitä, missä suunnassa eri raitiovaunut sijaitsevat hänen syntymähetkellään (yksikään lapsi ei synny ennen kuin hänen raitiovaunukarttansa on täydessä sopusoinnussa hänen luonteenpiirteidensä kanssa)."

"Jos joku ennakkoluuloinen ja suvaitsematon skeptikko yrittäisi osoittaa, että koko sporalogia on humpuukia ja silkkaa puppua, voisin aina väittää, ettei hän ole kompetentti arvostelemaan sitä ... sporalogia heijastaa metafyysisellä tasolla sekä Helsingin kaupungin dynaamisia tajunta-aspekteja että Kosmoksen universaalista energiaa!"

- Nils Mustelin Skepsiksen sivustolla

Toooooooosi vanha juttu, keksiköön Nils jo jotain uutta.

Tai voivat muutkin toki keksiä ja pähkäillä, niin ei tarvitse aina Nilsiin vedota. Hänellä kuulema oli vaikea äitisuhde, joka näkyy hänen syntymäkartaltaan. Astrologi kertoi.

Säynävä kirjoitti:

Toooooooosi vanha juttu, keksiköön Nils jo jotain uutta.

Tai voivat muutkin toki keksiä ja pähkäillä, niin ei tarvitse aina Nilsiin vedota. Hänellä kuulema oli vaikea äitisuhde, joka näkyy hänen syntymäkartaltaan. Astrologi kertoi.

Astrologia

(engl. astrology). Astrologialla tarkoitetaan oppia, jossa taivaankappaleiden perusteella esimerkiksi kuvataan persoonallisuutta, määritellään sairauksia ja ennustetaan henkilöiden, valtioiden tai yritysten tulevaisuutta. Näitä asioita varten astrologi tekee tähtikartan eli määrittelee taivaankappaleiden sijainteja. Tähtikartan pohjalta astrologi muodostaa astrologisen tulkinnan eli horoskoopin. Nykyisin horoskooppi voidaan tehdä myös tietokoneella, täysin automaattisesti.

Useimmiten astrologiaan törmää sanoma- tai aikakauslehtien sivuilla. Osa ihmisistä suhtautuu lehtien horoskooppeihin vähemmän vakavasti (elleivät hyppää suoraan niiden yli). Osa kuitenkin suhtautuu horoskooppeihin hyvinkin suurella kunnioituksella: nehän kertovat heidän elämästään! Joidenkin mielestä lehtihoroskoopit ovat vain arkipäivän hupia, mutta samalla he uskovat, että on olemassa ”oikeaa”, pätevämpää astrologiaa. Näin ajattelevat myös monet niistä ”oikeista”, itseään ehkä jopa ”tieteellisiksi” kutsuvista astrologeista.

Historiallisesti astrologia sai alkunsa Eufrat- ja Tigris-jokien välisestä laaksosta, muinaisesta Mesopotamiasta. Kaksoisvirran alueen kuuluisimmaksi kuningaskunnaksi nousi Babylonia, jossa astrologia käsitettiin osaksi uskontoa. Babylonialaiset harrastivat ns. maallista astrologiaa (engl. mundane astrology). Maallisessa astrologiassa ennustettiin vain hallitsijoiden ja kuningaskuntien tulevaisuutta. Niin sanottu syntymäastrologia (engl. natal astrology) sai alkunsa ilmeisesti vasta Kreikassa pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Syntymäastrologia perustuu näkemykseen, jonka mukaan taivaankappaleiden asemat syntymähetkellä vaikuttavat (ehkä jopa täysin determinoivasti) syntyneen henkilön, valtion tms. elämään.

Astrologia levisi Babyloniasta ainakin Kreikkaan, mahdollisesti jopa Egyptiin, Intiaan ja Kiinaan; toinen mahdollisuus on, että astrologia sai näissä maissa itsenäisesti omat muotonsa. Kreikan myötä astrologia juurtui länsimaiseen aatehistoriaan, ja levisi eurooppalaisiin hoveihin ja yliopistoihin. Astrologit olivat arvostettuja. Kuuluisin heistä on varmastikin Michel de Nostradamus (1503–1566).

Vuonna 1543 ilmestyi Nikolaus Kopernikuksen (1473–1543) teos De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankappaleiden liikkeestä). Vaikkei Kopernikus ollut ensimmäinen, joka toi esille aurinkokeskeisen näkemyksen, hän oli ensimmäinen, joka perusteli näkemyksen tarkasti. Kopernikuksen ajatus murskasi Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät menestyksellisesti jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.

Postmoderni aikamme on relativistisuudessaan tuomassa astrologiaa takaisin yliopistoon, ainakin Ranskassa. Vuonna 2001 presidentti Francois Mitterandin hoviastrologina tunnettu Elisabeth Tessier väitteli astrologiasta Sorbonnen yliopistossa. Väitöskirjan tekstin kerrotaan muistuttavan postmodernia hölynpölyä, jota fyysikko Alan Sokal parodioi joitakin vuosia sitten.

Astrologia ei siis oppina ole missään nimessä kuollut. Vuonna 1975 suuri joukko eturivin tutkijoita ilmoittikin julkisesti huolestumisensa astrologian laajasta levinneisyydestä. The Humanist -lehdessä ilmestynyt julkilausuma oli yhtenä tekijänä synnyttämässä skeptikkojärjestö CSICOP:ia ja siten koko modernia skeptisismiä.

Nykyisin astrologiaa tarjotaan eri muodoissa. Siihen voi törmätä mediassa, kirjakaupoissa, ystävänhakuilmoituksissa, tv-chateissa tai vaikkapa illanistuijaisissa. Henkilökohtaisen horoskoopin voi tilata postitse tai sen voi saada käymällä astrologin luona. Astrologin kanssa ei välttämättä käsitellä vain yksittäisiä, ”pieniä” ongelmia — mikä minusta tulee isona? onko hän se oikea? — vaan astrologi voi toimia pitkäaikaisempanakin terapeuttina.

Astrologiaa hyödynnetään yritysten henkilöstövalinnoissa sekä oppilaitosten opiskelijavalinnoissa, joskin Suomessa laki tulee ehkä rajoittamaan tätä käytäntöä. Samoin sitä käytetään terveydentilan arvioinnissa ja diagnosoinnissa (lääkinnällinen astrologia), sekä maanviljelyn ja sään ennustamisessa. Aasiassa astrologiaa käytetään muun muassa valtion perustamispäivien päättämiseen ja sopimusten ”suotuisten” allekirjoitushetkien määrittämiseen. Myös länsimaiden johtajat ja eliitti ovat käyttäneet astrologiaa päätöksenteossa.

Astrologiaan ja nimenomaan ”todelliseen” astrologiaan siis uskotaan, luotetaan ja sitä käytetään merkittävissäkin yhteyksissä. Mutta onko astrologia perusteltu oppi tai jopa tiede, kuten ainakin jotkut astrologit ovat väittäneet?

Astrologian kriitikkoja on ollut antiikin Kreikasta saakka. Astrologit kuitenkin esittävät, etteivät ei-astrologit ole päteviä arvioimaan astrologiaa. Tämä on täysin perusteeton väite, koska astrologit liikkuvat (pääasiassa) kahden tieteen, astronomian ja psykologian asiantuntemusalueilla. Astronomit ovat päteviä arvioimaan astrologiaan liittyviä tähtitieteellisiä väitteitä, samoin kuin psykologit persoonallisuuteen liittyviä väitteitä.

Mutta ei ole mikään ihme, että astrologit yrittävät estää tieteellisen kritiikin. Kun tarkastellaan tutkimuksiin perustuvia astronomisia ja psykologisia näkemyksiä astrologiasta, tulee selväksi, ettei astrologialla ole minkäänlaisia perusteita. Se ei myöskään missään tapauksessa ole itseäänkorjaava tiede.

Astrologiaan liittyy loputtomasti astronomisia kummallisuuksia ja virheellisyyksiä: astrologian mukaan Aurinko kiertää Maata; astrologien mielestä Aurinko ja kuu ovat planeettoja; astrologiassa taivaankappaleiden painovoimalla väitetään olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisessä olevaan nesteeseen (”ihmisestä 2/3 on vettä”) samaan tapaan kuin meriin, vaikka maanpäällisilläkin esineillä on suurempi painovoimavaikutus. Entä mitä tekemistä nesteellä olisi ihmisen persoonallisuuden tai selkävaivojen kanssa?

Niin kutsutussa trooppisessa, kalenterivuoteen sidotussa astrologiassa ”planeettojen” kulkunopeus eläinradan lävitse on määritelty virheellisesti. Tarkemmin sanoen, ”planeettojen” siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, vaan se tapahtuu hieman nopeammin. Viimeisen 2000 vuoden aikana tämä on aiheuttanut sen, että merkit ovat siirtyneet yhdellä eteenpäin. Esimerkiksi kun niin sanottu trooppinen astrologi väittää Auringon olleen syntymähetkellä leijonassa (”olet aurinkomerkiltäsi leijona”), Aurinko ei ole tuolloin todellisuudessa ollut leijonan vaan ravun tähdistössä: leijona on oikeasti rapu, rapu kaksonen, kaksonen härkä ja niin edelleen. Tämä ongelma vältetään Intiassa käytetyssä sideerisessä astrologiassa. Sideerisessä järjestelmässä aurinko-, kuu-, nousevien- yms. merkkien määrittely perustuu tähdistöjen ja ”planeettojen” todelliseen suhteeseen.

Astrologiaa ei markkinoida pelkkänä käytännöllisenä työ- ja itsetuntemusvälineenä, vaan myös jonkinlaisena ”kosmisena maailmankatsomuksena”. Tähtitieteen näkökulmasta astrologinen maailmankaikkeus on kuitenkin hyvin köyhä: se koostuu vain kahdestatoista tähdistöstä, kymmenestä ”planeetasta” (mukaanlukien Aurinko ja kuu), Maasta, sekä — tietenkin — ihmisestä itsestään. Astrologit ovat siis unohtaneet laajentuvan maailmankaikkeuden miljardit ja miljardit tähdet, sekä niiden planeetat. Samoin astrologit ovat pudottaneet listaltaan eläinradan kolmannentoista tähdistön, Käärmeenkantajan.

Astrologian suhde psykologiaan ei ole sen hedelmällisempi, astrologisesta koulukunnasta riippumatta. Asiaa on tutkittu mitä erilaisimmilla tavoilla, mutta aina tulos on ollut sama: mitään yhteyttä astrologisten merkkien ja persoonallisuuden ominaisuuksien välillä ei ole. Toisin sanoen ihmisen persoonallisuutta ei voida pätevästi arvioida astrologisen opin pohjalta.

Ainoan empiirisen poikkeuksen tekee niin sanottu Mars-efekti. Astrologiaan perehtynyt psykologi Michel Gauquelin havaitsi, että huippu-urheilijoiden syntymällä ja Marsin sijainnilla on yhteys. Fyysikko Nils Mustelin on tarkastellut Mars-efektiä tarkemmin kirjassa Toden näköiset harhat (1995). Hänen katsauksensa osoittaa, että Gauquelinin havaitsema ilmiö on erittäin pieni ja käytännössä täysin merkityksetön. Samoin se on vain pienen pieni osa astrologista kokonaiskenttää. Jotkut ovat myös kyseenalaistaneet Gauquelinin tekemät tutkimukset.

Vaikka astrologia on tutkimusten mukaan kuin reikä leivässä, niin silti se yhä edelleen jäsentää monien ihmisten elämää. Astrologian pätevyyteen uskovat esittävät, että oppi vain ”toimii”. Mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan?

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologit kykenevät ennustamaan tulevia tapahtumia arvaamista paremmin, tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Richard Branham yritti ennustaa planeettojen (ja täydenkuun) avulla merionnettomuuksia vuosien 1523 ja 1976 välillä; yhteensä onnettomuuksia oli 1~457 kappaletta. Tulokset olivat negatiivisia, mukaanlukien Titanicin uppoaminen.

Tähtitieteilijät Roger Culver ja Philip Ianna kävivät puolestaan lävitse astrologien ennustuksia, jotka oli tehty vuosien 1974 ja 1979 välisenä aikana. Ennustuksia oli yhteensä 3 011. Näistä 89% epäonnistui. Monet onnistuneista ennustuksista olivat älykkäitä arvauksia (”Kylmä sota jatkuu”), epämääräisyyksiä (”Jotain kauheaa tapahtuu Yhdysvaltojen itärannikolla tänä keväänä”), tai ne perustuivat sisäpiirin tietoon (”Tähti A menee naimisiin ohjaaja B:n kanssa”). Kun ei oteta huomioon epäonnistuneiden ennustusten määrää, on helppo kokea astrologia ”toimivaksi” — jopa sanomalehtihoroskooppien perusteella.

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologia kykenee pätevästi kuvaamaan persoonallisuutta, tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Ihminen voi kuitenkin kokea, että kuvaus sopii häneen erittäin hyvin: ”Just tollanen mä olen!” Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että astrologinen persoonallisuuskuvaus on abstrakti, epämääräinen tai monimerkityksellisiä. Näin jokainen voi tulkita kuvauksen itseensä sopivaksi.

Kuvauksen osuvuus voi johtua myös valikoivasta tarkkaavaisuudesta ja muistista. Kun astrologi toteaa melko epäsosiaalisellekin henkilölle hänen olevan ”sosiaalinen, muista ihmisistä pitävä”, tämä käsitys ohjaa muistamista sosiaalisuuteen viittaaviin tilanteisiin, ja näin astrologian koetaan jälleen ”toimineen”. Kuvauksen sopivuutta eli tulkitsemista tai muistamisen ohjaamista voi tehostaa kysyvällä katseella tai sanomalla: ”Tuntuuko tutulta?”

Eräässä Gauquelinin tekemässä tutkimuksessa astrologi arvioi tietämättään erään massamurhaajan pelkän syntymäajan ja -paikan perusteella ”lämpimäksi, sosiaalisiin normeihin sopeutuvaksi ja moraaliseksi ihmiseksi”. Tämän jälkeen useilta maallikoilta pyydettiin tietoja horoskooppia varten, mutta heille ei lähetetty tietojen perusteella tehtyä horoskooppia, vaan kaikki saivat massamurhaajan luonteenkuvauksen. Maallikoista 94% arvioi kuvauksen sopivaksi, ja 90%:lla tämän mielipiteen jakoivat heidän perheensä ja ystävänsä. Forer-efekti ja valikoiva muistaminen kummittelevat jälleen.

Jos horoskooppi ei tunnu tutulta, astrologilla on mahdollista vedota jonkin tulkinnassa vähemmän painotusta saaneen taivaankappaleen vaikutukseen-ja taas astrologia ”toimii”! Astrologi voi siis painotusta vaihtamalla muuttaa horoskooppia sopivammaksi. Tämä tulee selkeästi esille kuuluisuuksien horoskoopeissa: niissä painotetaan henkilön tunnettuja ominaisuuksia ja tähtikartta antaa niille vain ”kosmisen ulottuvuuden”. Jokainen voi miettiä, olisiko astrologin kuvaus massamurhaajasta ollut saman tähtikartan perusteella toisenlainen, jos hän olisi tiennyt, että kyseessä oli murhaaja.

Toinen keino selviytyä epäsopivasta horoskoopista on vetoaminen ”piileviin kykyihin”. Vaikka asiakas ei kokisi kuvauksen jotain osaa tutuksi, astrologi voi kertoa meissä majailevan piileviä potentiaaleja, joita meidän kannattaisi kehittää. Ja niin henkilö alkaa kehittää tai kiinnittää huomiotaan ”potentiaaleihinsa”, ja (itsensä toteuttavan ennustuksen kautta) hän todella omaa astrologin mainitsemia kykyjä. Astrologia ”toimii”!

Entä onko astrologia empiirinen, havaintoihin perustuva tiede? Usein väitetään, että babylonialaiset ja sittemmin muut ovat havainnoillaan todentaneet astrologisen opin, esimerkiksi yhteydet taivaankappaleiden ja persoonallisuuden välillä. Mustelinin tekemän laskelman mukaan tällaiseen tutkimusprojektiin tarvittaisiin kymmeniä miljardeja koehenkilöitä! (Tämäkin määrä on liian vähäinen, sillä laskelma perustuu äärimäisen optimistiseen lähtöoletukseen.)

Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään se, että ”siinä käytetään apuna tietokonetta”. Tämän logiikan mukaan Muumit ja taikurinhattu -peliä pelaava kuusivuotias lapsi harrastaa tiedettä. Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään sen yhdistäminen genetiikkaan tai kaaosteoriaan; tieteelliset puhetavat eivät pelasta teoreettisesti ja empiirisesti köyhää astrologiaa. Samoin väite ”monet merkittävät tutkijat ovat perehtyneet astrologiaan” ei todista mitään astrologian tieteellisyydestä, koska tieteellisten auktoriteettien merkitys on vain yhtä suuri kuin heidän esittämänsä todistusaineisto. Lisäksi on huomattava, että on olemassa useita muita merkittäviä tutkijoita, jotka eivät ole uskoneet astrologiaan.

Perustellumpaa onkin väittää, että astrologia on pseudotieteellinen oppi, joka pohjautuu vuosituhansien jälkeenkin ainoastaan maagiseen ajatteluun. Babylonialaiset jäsensivät avaruutta uskonnollisten silmälasien lävitse ja taivaankappaleet saivat mystisiä ominaisuuksia suhteessa maanpäällisiin tapahtumiin: ”Niin alhaalla kuin ylhäälläkin”. Vastaavasti heillä ei ollut modernin tieteen keinoja tutkia monimutkaista maailmaa.

Maaginen vastaavuusajattelu elää yhä edelleen astrologian parissa. Muinainen astrologia perustui seitsemään planeettaan, mutta viimeisen hieman yli parinsadan vuoden aikana niitä on löydetty uusia: Uranus (1781), Neptunus (1840) ja Pluto (1930). Vaikkei näitä koskevia astrologisia tutkimuksia ole julkaistu, niistä jokaisella on jo horoskoopeissa oma, antiikkisiin merkityksiin perustuva asemansa.

Vaikka astrologia ei ole itseäänkorjaava, kriittiseen tutkimuksen kautta edistyvä tiede, voisiko se olla taito? Joidenkin ammattiastrologien mielestä astrologia ei todellakaan ole tiedettä, vaan juuri omaksuttavissa oleva taito. Tämä ei kuitenkaan tee astrologiaa sen pätevämmäksi: taivaankappaleet ovat uudelleennimeämisenkin jälkeen yhtä vähämerkityksellisiä ihmisten toiminnan tai tapahtumien arvioimisessa.

Katso: Astrologiset merkit; Biodynaaminen viljely; Forer-efekti; Kiinalainen astrologia; Kuuhulluus; Nostradamus, Michel de; Relativismi; Savolainen horoskooppi; Sokalin tapaus; Sporalogia.

Kirjallisuutta: Abell 1983a; Bob 1988; Branham 1995; Culver ja Ianna 1988; Dean 1987a, 1987b, 1993; Dean Kelly Rotton ja Saklofske 1985; Dean ja Mather 2000; Forsius 2001a; Gauquelin 1982; Kelly 1999; Kurtz ja Fraknoi 1985, 1996; Mustelin 1989, 1995, 1996, 1997; Stewart 1997.

juku-juku-maa kirjoitti:

Astrologia

(engl. astrology). Astrologialla tarkoitetaan oppia, jossa taivaankappaleiden perusteella esimerkiksi kuvataan persoonallisuutta, määritellään sairauksia ja ennustetaan henkilöiden, valtioiden tai yritysten tulevaisuutta. Näitä asioita varten astrologi tekee tähtikartan eli määrittelee taivaankappaleiden sijainteja. Tähtikartan pohjalta astrologi muodostaa astrologisen tulkinnan eli horoskoopin. Nykyisin horoskooppi voidaan tehdä myös tietokoneella, täysin automaattisesti.

Useimmiten astrologiaan törmää sanoma- tai aikakauslehtien sivuilla. Osa ihmisistä suhtautuu lehtien horoskooppeihin vähemmän vakavasti (elleivät hyppää suoraan niiden yli). Osa kuitenkin suhtautuu horoskooppeihin hyvinkin suurella kunnioituksella: nehän kertovat heidän elämästään! Joidenkin mielestä lehtihoroskoopit ovat vain arkipäivän hupia, mutta samalla he uskovat, että on olemassa ”oikeaa”, pätevämpää astrologiaa. Näin ajattelevat myös monet niistä ”oikeista”, itseään ehkä jopa ”tieteellisiksi” kutsuvista astrologeista.

Historiallisesti astrologia sai alkunsa Eufrat- ja Tigris-jokien välisestä laaksosta, muinaisesta Mesopotamiasta. Kaksoisvirran alueen kuuluisimmaksi kuningaskunnaksi nousi Babylonia, jossa astrologia käsitettiin osaksi uskontoa. Babylonialaiset harrastivat ns. maallista astrologiaa (engl. mundane astrology). Maallisessa astrologiassa ennustettiin vain hallitsijoiden ja kuningaskuntien tulevaisuutta. Niin sanottu syntymäastrologia (engl. natal astrology) sai alkunsa ilmeisesti vasta Kreikassa pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Syntymäastrologia perustuu näkemykseen, jonka mukaan taivaankappaleiden asemat syntymähetkellä vaikuttavat (ehkä jopa täysin determinoivasti) syntyneen henkilön, valtion tms. elämään.

Astrologia levisi Babyloniasta ainakin Kreikkaan, mahdollisesti jopa Egyptiin, Intiaan ja Kiinaan; toinen mahdollisuus on, että astrologia sai näissä maissa itsenäisesti omat muotonsa. Kreikan myötä astrologia juurtui länsimaiseen aatehistoriaan, ja levisi eurooppalaisiin hoveihin ja yliopistoihin. Astrologit olivat arvostettuja. Kuuluisin heistä on varmastikin Michel de Nostradamus (1503–1566).

Vuonna 1543 ilmestyi Nikolaus Kopernikuksen (1473–1543) teos De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankappaleiden liikkeestä). Vaikkei Kopernikus ollut ensimmäinen, joka toi esille aurinkokeskeisen näkemyksen, hän oli ensimmäinen, joka perusteli näkemyksen tarkasti. Kopernikuksen ajatus murskasi Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät menestyksellisesti jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.

Postmoderni aikamme on relativistisuudessaan tuomassa astrologiaa takaisin yliopistoon, ainakin Ranskassa. Vuonna 2001 presidentti Francois Mitterandin hoviastrologina tunnettu Elisabeth Tessier väitteli astrologiasta Sorbonnen yliopistossa. Väitöskirjan tekstin kerrotaan muistuttavan postmodernia hölynpölyä, jota fyysikko Alan Sokal parodioi joitakin vuosia sitten.

Astrologia ei siis oppina ole missään nimessä kuollut. Vuonna 1975 suuri joukko eturivin tutkijoita ilmoittikin julkisesti huolestumisensa astrologian laajasta levinneisyydestä. The Humanist -lehdessä ilmestynyt julkilausuma oli yhtenä tekijänä synnyttämässä skeptikkojärjestö CSICOP:ia ja siten koko modernia skeptisismiä.

Nykyisin astrologiaa tarjotaan eri muodoissa. Siihen voi törmätä mediassa, kirjakaupoissa, ystävänhakuilmoituksissa, tv-chateissa tai vaikkapa illanistuijaisissa. Henkilökohtaisen horoskoopin voi tilata postitse tai sen voi saada käymällä astrologin luona. Astrologin kanssa ei välttämättä käsitellä vain yksittäisiä, ”pieniä” ongelmia — mikä minusta tulee isona? onko hän se oikea? — vaan astrologi voi toimia pitkäaikaisempanakin terapeuttina.

Astrologiaa hyödynnetään yritysten henkilöstövalinnoissa sekä oppilaitosten opiskelijavalinnoissa, joskin Suomessa laki tulee ehkä rajoittamaan tätä käytäntöä. Samoin sitä käytetään terveydentilan arvioinnissa ja diagnosoinnissa (lääkinnällinen astrologia), sekä maanviljelyn ja sään ennustamisessa. Aasiassa astrologiaa käytetään muun muassa valtion perustamispäivien päättämiseen ja sopimusten ”suotuisten” allekirjoitushetkien määrittämiseen. Myös länsimaiden johtajat ja eliitti ovat käyttäneet astrologiaa päätöksenteossa.

Astrologiaan ja nimenomaan ”todelliseen” astrologiaan siis uskotaan, luotetaan ja sitä käytetään merkittävissäkin yhteyksissä. Mutta onko astrologia perusteltu oppi tai jopa tiede, kuten ainakin jotkut astrologit ovat väittäneet?

Astrologian kriitikkoja on ollut antiikin Kreikasta saakka. Astrologit kuitenkin esittävät, etteivät ei-astrologit ole päteviä arvioimaan astrologiaa. Tämä on täysin perusteeton väite, koska astrologit liikkuvat (pääasiassa) kahden tieteen, astronomian ja psykologian asiantuntemusalueilla. Astronomit ovat päteviä arvioimaan astrologiaan liittyviä tähtitieteellisiä väitteitä, samoin kuin psykologit persoonallisuuteen liittyviä väitteitä.

Mutta ei ole mikään ihme, että astrologit yrittävät estää tieteellisen kritiikin. Kun tarkastellaan tutkimuksiin perustuvia astronomisia ja psykologisia näkemyksiä astrologiasta, tulee selväksi, ettei astrologialla ole minkäänlaisia perusteita. Se ei myöskään missään tapauksessa ole itseäänkorjaava tiede.

Astrologiaan liittyy loputtomasti astronomisia kummallisuuksia ja virheellisyyksiä: astrologian mukaan Aurinko kiertää Maata; astrologien mielestä Aurinko ja kuu ovat planeettoja; astrologiassa taivaankappaleiden painovoimalla väitetään olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisessä olevaan nesteeseen (”ihmisestä 2/3 on vettä”) samaan tapaan kuin meriin, vaikka maanpäällisilläkin esineillä on suurempi painovoimavaikutus. Entä mitä tekemistä nesteellä olisi ihmisen persoonallisuuden tai selkävaivojen kanssa?

Niin kutsutussa trooppisessa, kalenterivuoteen sidotussa astrologiassa ”planeettojen” kulkunopeus eläinradan lävitse on määritelty virheellisesti. Tarkemmin sanoen, ”planeettojen” siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, vaan se tapahtuu hieman nopeammin. Viimeisen 2000 vuoden aikana tämä on aiheuttanut sen, että merkit ovat siirtyneet yhdellä eteenpäin. Esimerkiksi kun niin sanottu trooppinen astrologi väittää Auringon olleen syntymähetkellä leijonassa (”olet aurinkomerkiltäsi leijona”), Aurinko ei ole tuolloin todellisuudessa ollut leijonan vaan ravun tähdistössä: leijona on oikeasti rapu, rapu kaksonen, kaksonen härkä ja niin edelleen. Tämä ongelma vältetään Intiassa käytetyssä sideerisessä astrologiassa. Sideerisessä järjestelmässä aurinko-, kuu-, nousevien- yms. merkkien määrittely perustuu tähdistöjen ja ”planeettojen” todelliseen suhteeseen.

Astrologiaa ei markkinoida pelkkänä käytännöllisenä työ- ja itsetuntemusvälineenä, vaan myös jonkinlaisena ”kosmisena maailmankatsomuksena”. Tähtitieteen näkökulmasta astrologinen maailmankaikkeus on kuitenkin hyvin köyhä: se koostuu vain kahdestatoista tähdistöstä, kymmenestä ”planeetasta” (mukaanlukien Aurinko ja kuu), Maasta, sekä — tietenkin — ihmisestä itsestään. Astrologit ovat siis unohtaneet laajentuvan maailmankaikkeuden miljardit ja miljardit tähdet, sekä niiden planeetat. Samoin astrologit ovat pudottaneet listaltaan eläinradan kolmannentoista tähdistön, Käärmeenkantajan.

Astrologian suhde psykologiaan ei ole sen hedelmällisempi, astrologisesta koulukunnasta riippumatta. Asiaa on tutkittu mitä erilaisimmilla tavoilla, mutta aina tulos on ollut sama: mitään yhteyttä astrologisten merkkien ja persoonallisuuden ominaisuuksien välillä ei ole. Toisin sanoen ihmisen persoonallisuutta ei voida pätevästi arvioida astrologisen opin pohjalta.

Ainoan empiirisen poikkeuksen tekee niin sanottu Mars-efekti. Astrologiaan perehtynyt psykologi Michel Gauquelin havaitsi, että huippu-urheilijoiden syntymällä ja Marsin sijainnilla on yhteys. Fyysikko Nils Mustelin on tarkastellut Mars-efektiä tarkemmin kirjassa Toden näköiset harhat (1995). Hänen katsauksensa osoittaa, että Gauquelinin havaitsema ilmiö on erittäin pieni ja käytännössä täysin merkityksetön. Samoin se on vain pienen pieni osa astrologista kokonaiskenttää. Jotkut ovat myös kyseenalaistaneet Gauquelinin tekemät tutkimukset.

Vaikka astrologia on tutkimusten mukaan kuin reikä leivässä, niin silti se yhä edelleen jäsentää monien ihmisten elämää. Astrologian pätevyyteen uskovat esittävät, että oppi vain ”toimii”. Mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan?

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologit kykenevät ennustamaan tulevia tapahtumia arvaamista paremmin, tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Richard Branham yritti ennustaa planeettojen (ja täydenkuun) avulla merionnettomuuksia vuosien 1523 ja 1976 välillä; yhteensä onnettomuuksia oli 1~457 kappaletta. Tulokset olivat negatiivisia, mukaanlukien Titanicin uppoaminen.

Tähtitieteilijät Roger Culver ja Philip Ianna kävivät puolestaan lävitse astrologien ennustuksia, jotka oli tehty vuosien 1974 ja 1979 välisenä aikana. Ennustuksia oli yhteensä 3 011. Näistä 89% epäonnistui. Monet onnistuneista ennustuksista olivat älykkäitä arvauksia (”Kylmä sota jatkuu”), epämääräisyyksiä (”Jotain kauheaa tapahtuu Yhdysvaltojen itärannikolla tänä keväänä”), tai ne perustuivat sisäpiirin tietoon (”Tähti A menee naimisiin ohjaaja B:n kanssa”). Kun ei oteta huomioon epäonnistuneiden ennustusten määrää, on helppo kokea astrologia ”toimivaksi” — jopa sanomalehtihoroskooppien perusteella.

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologia kykenee pätevästi kuvaamaan persoonallisuutta, tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Ihminen voi kuitenkin kokea, että kuvaus sopii häneen erittäin hyvin: ”Just tollanen mä olen!” Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että astrologinen persoonallisuuskuvaus on abstrakti, epämääräinen tai monimerkityksellisiä. Näin jokainen voi tulkita kuvauksen itseensä sopivaksi.

Kuvauksen osuvuus voi johtua myös valikoivasta tarkkaavaisuudesta ja muistista. Kun astrologi toteaa melko epäsosiaalisellekin henkilölle hänen olevan ”sosiaalinen, muista ihmisistä pitävä”, tämä käsitys ohjaa muistamista sosiaalisuuteen viittaaviin tilanteisiin, ja näin astrologian koetaan jälleen ”toimineen”. Kuvauksen sopivuutta eli tulkitsemista tai muistamisen ohjaamista voi tehostaa kysyvällä katseella tai sanomalla: ”Tuntuuko tutulta?”

Eräässä Gauquelinin tekemässä tutkimuksessa astrologi arvioi tietämättään erään massamurhaajan pelkän syntymäajan ja -paikan perusteella ”lämpimäksi, sosiaalisiin normeihin sopeutuvaksi ja moraaliseksi ihmiseksi”. Tämän jälkeen useilta maallikoilta pyydettiin tietoja horoskooppia varten, mutta heille ei lähetetty tietojen perusteella tehtyä horoskooppia, vaan kaikki saivat massamurhaajan luonteenkuvauksen. Maallikoista 94% arvioi kuvauksen sopivaksi, ja 90%:lla tämän mielipiteen jakoivat heidän perheensä ja ystävänsä. Forer-efekti ja valikoiva muistaminen kummittelevat jälleen.

Jos horoskooppi ei tunnu tutulta, astrologilla on mahdollista vedota jonkin tulkinnassa vähemmän painotusta saaneen taivaankappaleen vaikutukseen-ja taas astrologia ”toimii”! Astrologi voi siis painotusta vaihtamalla muuttaa horoskooppia sopivammaksi. Tämä tulee selkeästi esille kuuluisuuksien horoskoopeissa: niissä painotetaan henkilön tunnettuja ominaisuuksia ja tähtikartta antaa niille vain ”kosmisen ulottuvuuden”. Jokainen voi miettiä, olisiko astrologin kuvaus massamurhaajasta ollut saman tähtikartan perusteella toisenlainen, jos hän olisi tiennyt, että kyseessä oli murhaaja.

Toinen keino selviytyä epäsopivasta horoskoopista on vetoaminen ”piileviin kykyihin”. Vaikka asiakas ei kokisi kuvauksen jotain osaa tutuksi, astrologi voi kertoa meissä majailevan piileviä potentiaaleja, joita meidän kannattaisi kehittää. Ja niin henkilö alkaa kehittää tai kiinnittää huomiotaan ”potentiaaleihinsa”, ja (itsensä toteuttavan ennustuksen kautta) hän todella omaa astrologin mainitsemia kykyjä. Astrologia ”toimii”!

Entä onko astrologia empiirinen, havaintoihin perustuva tiede? Usein väitetään, että babylonialaiset ja sittemmin muut ovat havainnoillaan todentaneet astrologisen opin, esimerkiksi yhteydet taivaankappaleiden ja persoonallisuuden välillä. Mustelinin tekemän laskelman mukaan tällaiseen tutkimusprojektiin tarvittaisiin kymmeniä miljardeja koehenkilöitä! (Tämäkin määrä on liian vähäinen, sillä laskelma perustuu äärimäisen optimistiseen lähtöoletukseen.)

Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään se, että ”siinä käytetään apuna tietokonetta”. Tämän logiikan mukaan Muumit ja taikurinhattu -peliä pelaava kuusivuotias lapsi harrastaa tiedettä. Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään sen yhdistäminen genetiikkaan tai kaaosteoriaan; tieteelliset puhetavat eivät pelasta teoreettisesti ja empiirisesti köyhää astrologiaa. Samoin väite ”monet merkittävät tutkijat ovat perehtyneet astrologiaan” ei todista mitään astrologian tieteellisyydestä, koska tieteellisten auktoriteettien merkitys on vain yhtä suuri kuin heidän esittämänsä todistusaineisto. Lisäksi on huomattava, että on olemassa useita muita merkittäviä tutkijoita, jotka eivät ole uskoneet astrologiaan.

Perustellumpaa onkin väittää, että astrologia on pseudotieteellinen oppi, joka pohjautuu vuosituhansien jälkeenkin ainoastaan maagiseen ajatteluun. Babylonialaiset jäsensivät avaruutta uskonnollisten silmälasien lävitse ja taivaankappaleet saivat mystisiä ominaisuuksia suhteessa maanpäällisiin tapahtumiin: ”Niin alhaalla kuin ylhäälläkin”. Vastaavasti heillä ei ollut modernin tieteen keinoja tutkia monimutkaista maailmaa.

Maaginen vastaavuusajattelu elää yhä edelleen astrologian parissa. Muinainen astrologia perustui seitsemään planeettaan, mutta viimeisen hieman yli parinsadan vuoden aikana niitä on löydetty uusia: Uranus (1781), Neptunus (1840) ja Pluto (1930). Vaikkei näitä koskevia astrologisia tutkimuksia ole julkaistu, niistä jokaisella on jo horoskoopeissa oma, antiikkisiin merkityksiin perustuva asemansa.

Vaikka astrologia ei ole itseäänkorjaava, kriittiseen tutkimuksen kautta edistyvä tiede, voisiko se olla taito? Joidenkin ammattiastrologien mielestä astrologia ei todellakaan ole tiedettä, vaan juuri omaksuttavissa oleva taito. Tämä ei kuitenkaan tee astrologiaa sen pätevämmäksi: taivaankappaleet ovat uudelleennimeämisenkin jälkeen yhtä vähämerkityksellisiä ihmisten toiminnan tai tapahtumien arvioimisessa.

Katso: Astrologiset merkit; Biodynaaminen viljely; Forer-efekti; Kiinalainen astrologia; Kuuhulluus; Nostradamus, Michel de; Relativismi; Savolainen horoskooppi; Sokalin tapaus; Sporalogia.

Kirjallisuutta: Abell 1983a; Bob 1988; Branham 1995; Culver ja Ianna 1988; Dean 1987a, 1987b, 1993; Dean Kelly Rotton ja Saklofske 1985; Dean ja Mather 2000; Forsius 2001a; Gauquelin 1982; Kelly 1999; Kurtz ja Fraknoi 1985, 1996; Mustelin 1989, 1995, 1996, 1997; Stewart 1997.

Kannattaisi aina laittaa niitä LÄHTEITÄ esille, koska sinähän juku-juku et ole tuota kirjoittanut.

Pari pointtia kuitenkin:

- Astrologian harrastajat eivät kykene estämään ketään kritisoimasta astrologiaa, ja tuskin heitä kiinnostaakaan. Toisin kuin skeptikot pelkäävät, astrologit eivät ole salaliitossa ihmiskuntaa vastaan kaapatakseen "maagisen" vallan itselleen...

- Kuuta ja Aurinkoa kutsutaan astrologiassa ytimekkäästi planeetoiksi. Tottakai tämä on väärin, mutta kukaan ei ole parempaakaan keksinyt. Aurinko ei siis tietenkään kierrä Maata... ;)

- Uusimpien näkemysten mukaan vuosi jaetaan 12 jaksoon joiden aikana syntyvät ihmiset poikkeavat toisistaan koska AURINGON sähkömagneettinen säteily eri vuodenaikojen kanssa erilaisena vaikuttaen toimisi joko siitoshetkellä tai syntymähetkellä luonteita eriyttävästi. On siis aivan sama mitkä nimet merkeille annetaan, ja korreloivatko ne taivaan Eläinradan kanssa.

- Planeettojen sijainti kartalla kertoo AJAN laadusta aivan kuten kellonviisarit kertovat mitä kello on. Kello ei vaikuta aikaan sinänsä sen enempää kuin planeetatkaan vaikuttavat kehenkään. Ne vain kertovat missä mennään. Tämäkin taitaa olla melko uudehko näkemys astrologiassa?

- Astrologia ei ole maailmankatsomus. Enköhän uskalla tämän johtopäätöksen tehdä heikäläisten omaa julkaisua useamman vuoden lukeneena.

Noin yleisesti ottaen ihmettelen että mikä nimenomaan astrologiassa mättää, kun itse ainakin soisin että kaikenmaailman uskonnot olisivat paremman syynin alla... Tai salaseurat, kuten Skulls and Bones (G. Bushin seura).

Astrologian käyttämistä virallisten instanssien ihmisten raakkausvälineenä en hyväksy. Sen piiristä löytyy liian paljon subjektiivisia lausuntoja...

Säynävä kirjoitti:

Kannattaisi aina laittaa niitä LÄHTEITÄ esille, koska sinähän juku-juku et ole tuota kirjoittanut.

Pari pointtia kuitenkin:

- Astrologian harrastajat eivät kykene estämään ketään kritisoimasta astrologiaa, ja tuskin heitä kiinnostaakaan. Toisin kuin skeptikot pelkäävät, astrologit eivät ole salaliitossa ihmiskuntaa vastaan kaapatakseen "maagisen" vallan itselleen...

- Kuuta ja Aurinkoa kutsutaan astrologiassa ytimekkäästi planeetoiksi. Tottakai tämä on väärin, mutta kukaan ei ole parempaakaan keksinyt. Aurinko ei siis tietenkään kierrä Maata... ;)

- Uusimpien näkemysten mukaan vuosi jaetaan 12 jaksoon joiden aikana syntyvät ihmiset poikkeavat toisistaan koska AURINGON sähkömagneettinen säteily eri vuodenaikojen kanssa erilaisena vaikuttaen toimisi joko siitoshetkellä tai syntymähetkellä luonteita eriyttävästi. On siis aivan sama mitkä nimet merkeille annetaan, ja korreloivatko ne taivaan Eläinradan kanssa.

- Planeettojen sijainti kartalla kertoo AJAN laadusta aivan kuten kellonviisarit kertovat mitä kello on. Kello ei vaikuta aikaan sinänsä sen enempää kuin planeetatkaan vaikuttavat kehenkään. Ne vain kertovat missä mennään. Tämäkin taitaa olla melko uudehko näkemys astrologiassa?

- Astrologia ei ole maailmankatsomus. Enköhän uskalla tämän johtopäätöksen tehdä heikäläisten omaa julkaisua useamman vuoden lukeneena.

Noin yleisesti ottaen ihmettelen että mikä nimenomaan astrologiassa mättää, kun itse ainakin soisin että kaikenmaailman uskonnot olisivat paremman syynin alla... Tai salaseurat, kuten Skulls and Bones (G. Bushin seura).

Astrologian käyttämistä virallisten instanssien ihmisten raakkausvälineenä en hyväksy. Sen piiristä löytyy liian paljon subjektiivisia lausuntoja...

Skepsiksen sivuiltahan se. Mutta asiaan:

"Uusimpien näkemysten mukaan vuosi jaetaan 12 jaksoon joiden aikana syntyvät ihmiset poikkeavat toisistaan koska AURINGON sähkömagneettinen säteily eri vuodenaikojen kanssa erilaisena vaikuttaen toimisi joko siitoshetkellä tai syntymähetkellä luonteita eriyttävästi. On siis aivan sama mitkä nimet merkeille annetaan, ja korreloivatko ne taivaan Eläinradan kanssa."

Tuohan on jopa koomista, sillä horoskooppejahan tarkastellaan samalla tavalla maanosasta ja kohdasta riippumatta, mutta silti esim. pallonpuoliskoilla on tavattomasti eroa suhteessa tuohon auringon sähkömagneettisuuteen. Eli Australian kaksonen olisi jotain täysin muuta kuin Suomen, mutta missä tämä huomioidaan ja miten tulkitaan. Miten vedetään raja leveyspiirien suhteen sillä akselikulmasta johtuen maan eri alueet saavat tyystin eri määriä valoa vuodenajasta riippuen, siten että samana kalenteriaikana voi olla täysin pimeää tahi valoisaa eri puolilla maapalloa...

"Planeettojen sijainti kartalla kertoo AJAN laadusta aivan kuten kellonviisarit kertovat mitä kello on. Kello ei vaikuta aikaan sinänsä sen enempää kuin planeetatkaan vaikuttavat kehenkään. Ne vain kertovat missä mennään. Tämäkin taitaa olla melko uudehko näkemys astrologiassa?"

Mutta mitä tuo kertoo mistään? Siis koko hommaahan ei voi ottaa vakavasti ellei tiedetä minkä perusteella kappaileiden asemat vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen. Siksi toisekseen yhdessäkään vakavasti otettavassa tutkimuksessa EI ole löydetty horoskooppien ja persoonallisuuspiirteiden välisiä yhteneväisyyksiä.

"Astrologia ei ole maailmankatsomus. Enköhän uskalla tämän johtopäätöksen tehdä heikäläisten omaa julkaisua useamman vuoden lukeneena."

Mutta sitähän se nimenomaan on. Se on tapa/yritys tarkastella maailmaa, sen syysuhteita ja niiden vaikutusta ihmisyyteen. Ja perusteluiden pitämättömyyden takia kovin mystinen sellainen - kuin uskonnot...

"Noin yleisesti ottaen ihmettelen että mikä nimenomaan astrologiassa mättää, kun itse ainakin soisin että kaikenmaailman uskonnot olisivat paremman syynin alla... Tai salaseurat, kuten Skulls and Bones (G. Bushin seura)."

No itsehän luokittelen astrologian juuri uskontoihin ja niissä mennään todellakin metsään monessa kohtaa, olen täysin samaa mieltä. Tilanne on jopa pelottava. Mutta tämän palstan idea ei liene uskontokeskustelu vaan astrologia.

Bushista tuli mieleen, että uskonnollisuus on mennyt mm. Teksasissa niin pitkälle, että siellä osavaltion kiellolla on evätty perinteisiä roolimalleja, uskontoa, isänmaallisuutta yms. kritisoivia oppikirjoja ja määrätty hyväksyttäviksi vain ns. patriarkaarisia arvoja kannattavat...

sama vanha kirjoitti:

Skepsiksen sivuiltahan se. Mutta asiaan:

"Uusimpien näkemysten mukaan vuosi jaetaan 12 jaksoon joiden aikana syntyvät ihmiset poikkeavat toisistaan koska AURINGON sähkömagneettinen säteily eri vuodenaikojen kanssa erilaisena vaikuttaen toimisi joko siitoshetkellä tai syntymähetkellä luonteita eriyttävästi. On siis aivan sama mitkä nimet merkeille annetaan, ja korreloivatko ne taivaan Eläinradan kanssa."

Tuohan on jopa koomista, sillä horoskooppejahan tarkastellaan samalla tavalla maanosasta ja kohdasta riippumatta, mutta silti esim. pallonpuoliskoilla on tavattomasti eroa suhteessa tuohon auringon sähkömagneettisuuteen. Eli Australian kaksonen olisi jotain täysin muuta kuin Suomen, mutta missä tämä huomioidaan ja miten tulkitaan. Miten vedetään raja leveyspiirien suhteen sillä akselikulmasta johtuen maan eri alueet saavat tyystin eri määriä valoa vuodenajasta riippuen, siten että samana kalenteriaikana voi olla täysin pimeää tahi valoisaa eri puolilla maapalloa...

"Planeettojen sijainti kartalla kertoo AJAN laadusta aivan kuten kellonviisarit kertovat mitä kello on. Kello ei vaikuta aikaan sinänsä sen enempää kuin planeetatkaan vaikuttavat kehenkään. Ne vain kertovat missä mennään. Tämäkin taitaa olla melko uudehko näkemys astrologiassa?"

Mutta mitä tuo kertoo mistään? Siis koko hommaahan ei voi ottaa vakavasti ellei tiedetä minkä perusteella kappaileiden asemat vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen. Siksi toisekseen yhdessäkään vakavasti otettavassa tutkimuksessa EI ole löydetty horoskooppien ja persoonallisuuspiirteiden välisiä yhteneväisyyksiä.

"Astrologia ei ole maailmankatsomus. Enköhän uskalla tämän johtopäätöksen tehdä heikäläisten omaa julkaisua useamman vuoden lukeneena."

Mutta sitähän se nimenomaan on. Se on tapa/yritys tarkastella maailmaa, sen syysuhteita ja niiden vaikutusta ihmisyyteen. Ja perusteluiden pitämättömyyden takia kovin mystinen sellainen - kuin uskonnot...

"Noin yleisesti ottaen ihmettelen että mikä nimenomaan astrologiassa mättää, kun itse ainakin soisin että kaikenmaailman uskonnot olisivat paremman syynin alla... Tai salaseurat, kuten Skulls and Bones (G. Bushin seura)."

No itsehän luokittelen astrologian juuri uskontoihin ja niissä mennään todellakin metsään monessa kohtaa, olen täysin samaa mieltä. Tilanne on jopa pelottava. Mutta tämän palstan idea ei liene uskontokeskustelu vaan astrologia.

Bushista tuli mieleen, että uskonnollisuus on mennyt mm. Teksasissa niin pitkälle, että siellä osavaltion kiellolla on evätty perinteisiä roolimalleja, uskontoa, isänmaallisuutta yms. kritisoivia oppikirjoja ja määrätty hyväksyttäviksi vain ns. patriarkaarisia arvoja kannattavat...

>pallonpuoliskoilla on tavattomasti eroa suhteessa tuohon auringon sähkömagneettisuuteen

En ole niiden ilmiöiden asiantuntija, mutta käsittääkseni sähkömagnetismi on hieman eri asia kuin valo, ts. valon määrästä ei tässä ole kyse. En näe mitään syytä miksi sähkömagnetistiset energiat eivät yhtälailla vaikuttaisi samoin koko Maahan. Esim. Maurice Cotterell muutamassakin kirjassaan on puhunut että Auringolla on vajaan vuoden kestävä sähkömagneettinen syklinsä jonka aikana tämän energian määrä vaihtelee, mutta oli sitä vähän tai paljon, sitä käsittääkseni päätyy Maan pinnalle aina tasaisesti joka kolkkaan.

Kappaleiden aseman (ajan laadun) vaikutuksesta tulee mieleeni että täällä Maassahan saatetaan yhteisesti sopia että klo 9 tapahtuu nimenomaan niitä ja näitä juttuja. Tässä ajan laadun teoriassa siis pitää rohkeasti olettaa että on olemassa jokin tietty tuntematon tekijä, joka "päättää" mikä aika milloinkin on. En tiedä onko tämä sitten suora menolippu uskonnolliseen (maailmankatsomukselliseen) ajatteluun.

Itse pidän uskontona sellaista järjestelmää mikä kertoo mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa, sekä esittää edes jonkinlaisen näkemyksen siitä mikä tämän kaiken tarkoitus on. Astrologia sinällään ei sitä kerro. Käsittääkseni.

Senpä vuoksi en ymmärtäisikään miten materialisti voisi kiinnostua astrologiasta, kyllä se enemmän taitaa osua meikäläisen kaltaisten spiritualistien heiniksi.

Se jippo vain minulle on että astrologia ei ole uskontoni, vaan väline jäsentää maailmaa ja tutkia ihmistä sprituaalisesta näkökulmasta.

Säynävä kirjoitti:

>pallonpuoliskoilla on tavattomasti eroa suhteessa tuohon auringon sähkömagneettisuuteen

En ole niiden ilmiöiden asiantuntija, mutta käsittääkseni sähkömagnetismi on hieman eri asia kuin valo, ts. valon määrästä ei tässä ole kyse. En näe mitään syytä miksi sähkömagnetistiset energiat eivät yhtälailla vaikuttaisi samoin koko Maahan. Esim. Maurice Cotterell muutamassakin kirjassaan on puhunut että Auringolla on vajaan vuoden kestävä sähkömagneettinen syklinsä jonka aikana tämän energian määrä vaihtelee, mutta oli sitä vähän tai paljon, sitä käsittääkseni päätyy Maan pinnalle aina tasaisesti joka kolkkaan.

Kappaleiden aseman (ajan laadun) vaikutuksesta tulee mieleeni että täällä Maassahan saatetaan yhteisesti sopia että klo 9 tapahtuu nimenomaan niitä ja näitä juttuja. Tässä ajan laadun teoriassa siis pitää rohkeasti olettaa että on olemassa jokin tietty tuntematon tekijä, joka "päättää" mikä aika milloinkin on. En tiedä onko tämä sitten suora menolippu uskonnolliseen (maailmankatsomukselliseen) ajatteluun.

Itse pidän uskontona sellaista järjestelmää mikä kertoo mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa, sekä esittää edes jonkinlaisen näkemyksen siitä mikä tämän kaiken tarkoitus on. Astrologia sinällään ei sitä kerro. Käsittääkseni.

Senpä vuoksi en ymmärtäisikään miten materialisti voisi kiinnostua astrologiasta, kyllä se enemmän taitaa osua meikäläisen kaltaisten spiritualistien heiniksi.

Se jippo vain minulle on että astrologia ei ole uskontoni, vaan väline jäsentää maailmaa ja tutkia ihmistä sprituaalisesta näkökulmasta.

"En ole niiden ilmiöiden asiantuntija, mutta käsittääkseni sähkömagnetismi on hieman eri asia kuin valo, ts. valon määrästä ei tässä ole kyse. En näe mitään syytä miksi sähkömagnetistiset energiat eivät yhtälailla vaikuttaisi samoin koko Maahan."

Toki on eria asia, mutta silti...! Onhan siinä maan halkaisijan verran ainesta estämässä säitelyä. Siksi maan akselikulman merkitys on huomattava, eikä sitä siltikään huomioida missään.

Eli kaiken kaikkiaan avoimia kysymyksiä on lukemattomia ja niihin vastauksia hyvin vähän (siis astrologian suhteen). Siksi tuntuu aikamoiselta itsepetokselta lähteä uskomaan kyseiseen oppiin, kun niin paljon on pelkkien todistamattomien arvailujen varassa.

Mitä tulee astrologian uskonnollisuuteen, niin kyllähän idän hengelliset filosofiatkin (zen, taolaisuus yms) lasketaan uskonnoiksi ilman että ne pohtivat ihmisen ja maailman syntyä. Kyse on ihmisyyden selittämisestä.

Totta, materialisti ei oikein voikaan kiinnostua astrologiasta, koska on skeptikko ja luottaa lähinnä tieteeseen. Mutta vaikka kuinka olisi spiritualisti, niin luulisi silti löytyvät sen verran epäluuloa, ettei suoraan hyväksyisi kaikkia perustelemattomia jujuja joita astrologia kylvää ympärilleen.

No, sen pituinen se. Kukin kikkailkoon tyylillään.

Kehottaisin kuitenkin kaikkia avarakatseisuuteen. Spiritualistejen kohdalla se tarkoittaisi tieteeseen ja kritiikkiin tutustumista ja tervettä epäluuloa. Sama tietysti toisinkin päin.

minä kirjoitti:

"En ole niiden ilmiöiden asiantuntija, mutta käsittääkseni sähkömagnetismi on hieman eri asia kuin valo, ts. valon määrästä ei tässä ole kyse. En näe mitään syytä miksi sähkömagnetistiset energiat eivät yhtälailla vaikuttaisi samoin koko Maahan."

Toki on eria asia, mutta silti...! Onhan siinä maan halkaisijan verran ainesta estämässä säitelyä. Siksi maan akselikulman merkitys on huomattava, eikä sitä siltikään huomioida missään.

Eli kaiken kaikkiaan avoimia kysymyksiä on lukemattomia ja niihin vastauksia hyvin vähän (siis astrologian suhteen). Siksi tuntuu aikamoiselta itsepetokselta lähteä uskomaan kyseiseen oppiin, kun niin paljon on pelkkien todistamattomien arvailujen varassa.

Mitä tulee astrologian uskonnollisuuteen, niin kyllähän idän hengelliset filosofiatkin (zen, taolaisuus yms) lasketaan uskonnoiksi ilman että ne pohtivat ihmisen ja maailman syntyä. Kyse on ihmisyyden selittämisestä.

Totta, materialisti ei oikein voikaan kiinnostua astrologiasta, koska on skeptikko ja luottaa lähinnä tieteeseen. Mutta vaikka kuinka olisi spiritualisti, niin luulisi silti löytyvät sen verran epäluuloa, ettei suoraan hyväksyisi kaikkia perustelemattomia jujuja joita astrologia kylvää ympärilleen.

No, sen pituinen se. Kukin kikkailkoon tyylillään.

Kehottaisin kuitenkin kaikkia avarakatseisuuteen. Spiritualistejen kohdalla se tarkoittaisi tieteeseen ja kritiikkiin tutustumista ja tervettä epäluuloa. Sama tietysti toisinkin päin.

Itseasiassa tieteet kiinnostavat minua kovasti. Ehkäpä olen vähän jakomielitautinen, sillä mielestäni olen kykeneväinen näkemään asioita puhtaasti tieteelliseltäkin kannalta.

Astrologiasta en osaa sanoa sen paremmin kuin että olen itse havainnut että se toimii. Tämä on tietysti ärsyttävä lausunto, joka ei selitä yhtään mitään. Ja kyllä astrologiankin kanssa liiallisuuksiin voi mennä - mielestäni sellainen tunnin tarkkuudella bongailu että mikähän planeettain välinen transiitti minulle mitäkin juuri nyt aiheuttaa on jo aika fanaattista touhua. Sillä perusteella joku saattaa viettää tunteja pähkäillen kannattaisiko nyt tehdä niin vai näin.

Päättämättömyys ja yliherkkyys on aina huonoksi olivat harrastukset mitkä hyvänsä...

(Miten astrologia toimii minulle: havaitsen elämässäni asioita jotka kuvastuvat syntymäkartassani ja minulle tapahtuvien transiittien muodossa. Kaikkihan ei puserru siihen missä merkissä ihmisen Aurinko on, vaan kartalla on useita tekijöitä joiden väliset viritelmät ovat yhtä vaihtelevia kuin ihmisetkin ovat yksilöinä.)