Jätin juuri miehen, koska selvisi, että hän on mieleltään sairas. Tämä mies oli saanut huijattua mua ihan täysin!! Sain kuulla hänestä exältänsä aika sairaita juttuja, jotka vielä kaiken lisäksi olivat totta.
Minä ajattelin, että mies on ihana, huolehtiva, rakastava, täydellinen... Ulospäin hyvä puhumaan, huumorintajuinen, hauska, viehättävä... Hän piti minua kuin jalustalla, olin täydellinen nainen. Olimme jopa sopineet häistä ja kirkkokin oli jo varattu, 1,5vuotta olimme yhdessä. Tämä mies ei ollut ikinä pettänyt ketään. Muissa suhteissa hän oli kokenut pettämistä ja muita inhottavia asioita. Kaikki exät olivat jostain syvältä. Siksi minä olinkin niin hyvä. Hän halusi aina mielyttää minua ja toteuttaa kaikki toiveeni. Oli aina samaa mieltä kanssani. Joitain asioita ihmettelin tosin, hän ei halunnut nukkua kiinni minussa ja oli jotenkin aloitekyvytön...siis innostui aina minun ideoistani tehdä jotain, mutta ei oikein osannut itse ehdottaa mitään, eikä olla mitään mieltä asioista. Todella myötäilevä. Huomasin aikaa myöten, että valehtelee jonkunverran, jotain isoja asioita jätti kertomatta ja valehtelikin niistä...Esim todellisen ikänsä ja että hänellä on lapsi. Ja alkuseurustelun baarireissut, joita teki salaa... Selityksiä löytyi ja todella hyviä olivat! Tai ainakin minä uskoin.
Totuushan sitten oli, että mies eli pitkälti isänsä siivellä vieläkin, yli 30vuotiaana...häntä ei ole kiinnostanut tavata lastaan, eikä ole tavannutkaan, lapsi 10v., elarit peritään häneltä, eli ei maksa niitä vapaaehtoisesti...on pettänyt lukuisia kertoja exiään, lapsensa äidin aikana hänellä oli jopa 2v kestänyt salasuhde! Valehtelee jatkuvasti...hylkäsi lapsensa ja lapsen äidin....jollain tapaa lapsen tasolla...Todella huonosti oli kohdellut exiänsä... Hänellä oli hyvin häiriintynyt äiti-suhde, tai itseasiassa häiriintynyt äiti hylkäsi ja hän joutui mummonsa ja isänsä kasvattamaksi. äitipuolet kohtelivat huonosti.
Onko kyseessä narsisti vai joku muu persoonallisuuden häiriö?! Olen ihan hämmästynyt, kuinka hyvää roolia on minulle vetänyt, en mä olis todellakaan uskonut, ennenkuin kuulin muualta... Aivan kuin hän ei kykenisi tuntemaan rakkautta ollenkaan?! Kuinka joku voi olla välittämättä lapsestaan?! Ilmeisesti minä elin hänen kanssaan vielä sitä hyvää vaihetta, alkuhuumaa...pian hän olisi muuttunut samanlaiseksi minua kohtaan kuin muitakin exiänsä, kylmä, tekee mitä tahtoo, ei välitä toisen tunteista, pettää jne... Lisäksi hänellä on ollut ainakin kerran lyhyt suhde 15-16-vuotiaaseen tyttöön, ikää hänellä oli n. 35v tuolloin!
Minä ajattelin, että mies on ihana, huolehtiva, rakastava, täydellinen... Ulospäin hyvä puhumaan, huumorintajuinen, hauska, viehättävä... Hän piti minua kuin jalustalla, olin täydellinen nainen. Olimme jopa sopineet häistä ja kirkkokin oli jo varattu, 1,5vuotta olimme yhdessä. Tämä mies ei ollut ikinä pettänyt ketään. Muissa suhteissa hän oli kokenut pettämistä ja muita inhottavia asioita. Kaikki exät olivat jostain syvältä. Siksi minä olinkin niin hyvä. Hän halusi aina mielyttää minua ja toteuttaa kaikki toiveeni. Oli aina samaa mieltä kanssani. Joitain asioita ihmettelin tosin, hän ei halunnut nukkua kiinni minussa ja oli jotenkin aloitekyvytön...siis innostui aina minun ideoistani tehdä jotain, mutta ei oikein osannut itse ehdottaa mitään, eikä olla mitään mieltä asioista. Todella myötäilevä. Huomasin aikaa myöten, että valehtelee jonkunverran, jotain isoja asioita jätti kertomatta ja valehtelikin niistä...Esim todellisen ikänsä ja että hänellä on lapsi. Ja alkuseurustelun baarireissut, joita teki salaa... Selityksiä löytyi ja todella hyviä olivat! Tai ainakin minä uskoin.
Totuushan sitten oli, että mies eli pitkälti isänsä siivellä vieläkin, yli 30vuotiaana...häntä ei ole kiinnostanut tavata lastaan, eikä ole tavannutkaan, lapsi 10v., elarit peritään häneltä, eli ei maksa niitä vapaaehtoisesti...on pettänyt lukuisia kertoja exiään, lapsensa äidin aikana hänellä oli jopa 2v kestänyt salasuhde! Valehtelee jatkuvasti...hylkäsi lapsensa ja lapsen äidin....jollain tapaa lapsen tasolla...Todella huonosti oli kohdellut exiänsä... Hänellä oli hyvin häiriintynyt äiti-suhde, tai itseasiassa häiriintynyt äiti hylkäsi ja hän joutui mummonsa ja isänsä kasvattamaksi. äitipuolet kohtelivat huonosti.
Onko kyseessä narsisti vai joku muu persoonallisuuden häiriö?! Olen ihan hämmästynyt, kuinka hyvää roolia on minulle vetänyt, en mä olis todellakaan uskonut, ennenkuin kuulin muualta... Aivan kuin hän ei kykenisi tuntemaan rakkautta ollenkaan?! Kuinka joku voi olla välittämättä lapsestaan?! Ilmeisesti minä elin hänen kanssaan vielä sitä hyvää vaihetta, alkuhuumaa...pian hän olisi muuttunut samanlaiseksi minua kohtaan kuin muitakin exiänsä, kylmä, tekee mitä tahtoo, ei välitä toisen tunteista, pettää jne... Lisäksi hänellä on ollut ainakin kerran lyhyt suhde 15-16-vuotiaaseen tyttöön, ikää hänellä oli n. 35v tuolloin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hän tiesi, että edellisessä suhteessani oli ollut pettämistä ja valehtelua...tein selväksi alusta asti etten samaa enää halua... Hän olikin toista maata, ei ikinä pettäisi ja oli aivan täysi vastakohta kaikelle mitä exästäni kerroin... Ja häntä kuulemma oli petetty useasti aikaisemmin, mikä ei ilmeisesti pidä paikkaansa, on toki mahdollista että joku on pettänyt, muttei kyllä todellakaan kaikki, kuten hän väittää...
paljon on samoja piirteitä kuin omalla ex miehelläni.
Täydellinen mies jolla oli hienoja periaatteita ja eli niiden mukaisesti. Ei pettäisi ikinä, sanoi minullekin heti alussa että jos pettämistä tapahtuisi niin suhde katkeaisi saman tien.
Seurustelimme pari vuotta ja huomasin joitain valheita. Hälytyskellot soi välillä enemmän välillä vähemmän.
Noh. Lopputulos on että mies on patologinen valehtelija (voi niitä tarinoita, jotka kuulostavat täysin uskottavilta) ja veikkaanpa että narsistinen persoonallisuus häiriö myös.
Tunne kylmä ja loppu vaiheessa konkreettisesti huomasin miten ihmiset on hänelle välineitä ja minä yksi niistä välineistä, täysin vaihdettavissa kauniista puheista huolimatta.
joskus rankemman kautta joskus vain täytyy myöntää että oma arvostelukyky on pettänyt
Jos on joutunut narsistin uhriksi niin ei niinkään kannata syyttää itseään siitä että arvostelukyky on pettänyt vaan hyväksyä vain se, että toisille pahaa tekeviä ihmisiä on vain olemassa.
jalustalle asettaminen esim. sekä narsistin tunnistaa varsin vuoristoratamaisesta henkisestä elämästä.Mutta voin olla väärässä. Patologinen valehtelu on merkki persoonallisuushäiriöstä.