Mitä luulette olisiko mahdollista saada kavereita ala-asteen vanhasta luokkamiitistä? Kyseessä on siis luokkakokous, joka sovittiin pidettäväksi, kun olimme kuudennella. Siitä on siis noin kahdeksan vuotta. Kerran olen tavannut porukan ala-asteen jälkeen ja juhlistimme koulujen loppua, kun olin lukion ekalla. Sen jälkeen yhteydenpito taas jäi… Luokkatapaamisessa ensin tapaamme jossain, jonka jälkeen menemme jatkoille jonnekkin baariin? Voisinko elätellä mielestänne toivoa, että pääsisin jälleen porukkaan (tämä porukka on ollut hyvin yhteydessä keskenään viimeiset 8 vuotta) ja siten päästä eroon tylsästä kesästä vai pitääköhän varautua siihen, että se on yhden päivän tapaaminen, jonka jälkeen ei enää pidetä yhteyttä….???
Jos saisin mielipiteitä, olisin ÄÄRIMMÄISEN kiitollinen, sillä olen todella masentunut yksinäisyyteeni näin hyvässä iässä ollessani (20v siis).
Jos saisin mielipiteitä, olisin ÄÄRIMMÄISEN kiitollinen, sillä olen todella masentunut yksinäisyyteeni näin hyvässä iässä ollessani (20v siis).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olitteko läheisiä ala-asteella? Ihan hyvä mahdollisuus voi ollakin, mistä sitä tietää mitä tapahtuu - jos ei muuta niin hyvä tapaaminen sitten. Oletan että tämä porukka on suurimmaksi osaksi poikia; ehkä hieman suurempi mahdollisuus päästä mukaan kuin tyttöporukassa. Onnea!
Jos ei sen viime tapaamisenkaan aikana kukaan innostunut sinuun pahemmin kaverimielessä tutustumaan, niin en ehkä elättelisi kovin suuria toiveita että innostuisi tälläkään kertaa...
Voi olla että heistä ei oikein ketään kavereita saa, vaan he pysyvät jonakin "lapsuuden tuttuina", eikä sen merkityksellisempänä. Ainahan voi kuitenkin yrittää. :)
En ikinä menis luokkakokouksesta ettimään kavereita :D ainakaan omasta.. suurin osa oppilaista oli koulukiusaajia, ehei!
naru kaulalle! tuhoavat monien hyvien ihmisten elämän.
Totta kai voi löytyä kavereita tuolla tavalla, ja yhteydenpito voi vahvistua. Mene ihmeessä mukaan kokoontumiseen, vain niin saat selville, mihin se voi johtaa.
Itse en ole yhteyksissä vanhoihin koulukavereihini, ei ole myöskään mitään luokkakokouksia. Joihinkin vanhoihin kavereihin olen sattumalta ja yllättävästi törmännyt, ja on vaihdettu yhteystietoja ja puhuttu, että alettaisiin pitää uudelleen yhteyttä. Kuitenkin olen osin omasta syystäni ja toisaalta masennuksesta ja epäsosiaalisuudestani johtuen vain vetäytynyt noista(kin) kontakteista, jättänyt ottamatta yhteyttä ja jopa vältellyt näitä ihmisiä. Se harmittaa; eihän ikinä tiedä, mitä uudelleentutustumiset voisivat antaa, vaikka tiet joskus menneisyydessä ovatkin eronneet lähteneet eri suuntiin. Voisi olla ihan mukava vaikka vain nähdä ja muistella vanhojakin, jos ei muuta. Sellaisten tyyppien kanssa, joista on hyviä muistoja. Jotkut kiusaajat ja vihamiehet on tietty asia erikseen, sellaisia ei tietty juuri kukaan kaipaa. (Toisaalta ihmiset kyllä muuttuvat myös elämän myötä, joskus mukavammiksikin...)
Itse olin koulukiusaaja mutta muutama kiusattu on antanut anteeksi ja ovat nykyään ystäviäni.
Mikset yrittäisi sitä kautta? Se on ehkä helpoin ja nopein tie hankkia niitä ystäviä.. tai ainakin aloittaa yhteydenpitoa kaiken maailman tuttuihin - yllättäviinkin. Oikeastaan minulla ei ole itselläni kokemusta Facebookista, kun yritän välttää sitä kuin ruttoa. Siskojeni lähettämistä linkeistä olen katsellut tukka pystyssä joitakin tuttuja nimiä :O - Thanks, but No thanks! Minun yksityiselämä on ja pysyy (no missä pysyy) - siis vaikka tällä yksinhakupalstalla :) En jaksa, enkä halua pitää yllä somaa naamaa vaan muodon vuoksi.