Näemme ihmisiä usein.
Näemme kuinka he nauravat, hymyilevät,puhuvat.
Mutta emme sitä, mitä he ajattelevat.
Jokaisella on salaisuuksia.
Masennus.(ko?)
En menesty yhtä hyvin koulussa enää.
Numerot laskussa.
Potentiaali kaikkeen laskenut.
Mikään ei kiinnosta.
Ärsyynnyn helposti.
Väsyttää.
Ahdistaa.
Tuskastun.
Surettaa. V*tuttaa.
Rankaisen itseäni virheistäni.
-Viiltelen
-Hakkaan mustelmia.
Kolme henkilöä petti minut.
Jokainen vuorotellen.
Puhui seläntakana, syrji, piti (pitää) luuserina, lapsellisena jne jne.
Särki sydämeni.
Tappoivat minut. Kolmesti.
Sisältä.
Mitä korkeammalle kiipesin, sitä kovemmin tipuin alas.
Nyt en enää uskalla kiivetä minnekään.
Jokainen teeskennelty hymy, tappaa minua aina vähän lisää.
Kuinka kauan kestän vielä ongelmieni kanssa?
-En varmaan yhtään.
Haluaisin/voisin jutella jollekin ammattilaisille kaikista ongelmistani.
Mietin onko tämä masennusta.
Mutta jos en voikaan kertoa psykologille (tai mikä onkaan) epäilyistäni.
Jos hän ei hoksaa tehdä testiä.
Mitä teen.
Kannattaisiko vain hakeutua juttelemaan jonnekin. Voiko tämä olla masennusta?
Hyviäkin hetkiä nimittäin vielä on....
Kotona ei mitään "vikaa"
Vanhemmat kilttejä ja muuta.
Silti heille kertominen tästä ei ole mielestäni hyvä idea.
Haluan ammattilaisen, jos jollekin vaivaudun menemään.
En vain tiedä uskallanko...
-Miten sanon jos epäilen masennusta.
Varaanko erikseen jonkin ajan?
Olen niin tietämätön tässä asiassa, joten toivon saavani jonkinlaista valaistusta asiasta...
Näemme kuinka he nauravat, hymyilevät,puhuvat.
Mutta emme sitä, mitä he ajattelevat.
Jokaisella on salaisuuksia.
Masennus.(ko?)
En menesty yhtä hyvin koulussa enää.
Numerot laskussa.
Potentiaali kaikkeen laskenut.
Mikään ei kiinnosta.
Ärsyynnyn helposti.
Väsyttää.
Ahdistaa.
Tuskastun.
Surettaa. V*tuttaa.
Rankaisen itseäni virheistäni.
-Viiltelen
-Hakkaan mustelmia.
Kolme henkilöä petti minut.
Jokainen vuorotellen.
Puhui seläntakana, syrji, piti (pitää) luuserina, lapsellisena jne jne.
Särki sydämeni.
Tappoivat minut. Kolmesti.
Sisältä.
Mitä korkeammalle kiipesin, sitä kovemmin tipuin alas.
Nyt en enää uskalla kiivetä minnekään.
Jokainen teeskennelty hymy, tappaa minua aina vähän lisää.
Kuinka kauan kestän vielä ongelmieni kanssa?
-En varmaan yhtään.
Haluaisin/voisin jutella jollekin ammattilaisille kaikista ongelmistani.
Mietin onko tämä masennusta.
Mutta jos en voikaan kertoa psykologille (tai mikä onkaan) epäilyistäni.
Jos hän ei hoksaa tehdä testiä.
Mitä teen.
Kannattaisiko vain hakeutua juttelemaan jonnekin. Voiko tämä olla masennusta?
Hyviäkin hetkiä nimittäin vielä on....
Kotona ei mitään "vikaa"
Vanhemmat kilttejä ja muuta.
Silti heille kertominen tästä ei ole mielestäni hyvä idea.
Haluan ammattilaisen, jos jollekin vaivaudun menemään.
En vain tiedä uskallanko...
-Miten sanon jos epäilen masennusta.
Varaanko erikseen jonkin ajan?
Olen niin tietämätön tässä asiassa, joten toivon saavani jonkinlaista valaistusta asiasta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heipä hei! Hyvä että kirjoitit tuntemuksistasi, se on jo alku. Uskaltamisesta sen verran, että kannattaa uskaltaa vaikkei uskaltaisikaan :)
Moni lykkää lääkärille menoa ja niin tein minäkin, roikuin kynsin hampain ovenkarmeissa (no en ihan käytännössä, mutta henkisesti) kunnes lopulta muutaman kk taivuttelun ja keskustelujen jälkeen mies sai mut lähtemään lääkärin vastaanotolle.
Karmiva paikkahan se oli odotella vuoroaan ja varsinkkin alkaa kertoa asiasta (ahdistus, masis, epätoivo, pelko) lääkärille.
Tulin kuitenkin iloisena ulos vastaanotolta ja kävi kuten mies ennusti: olin erittäin onnellinen sitä että lähdin vihdoin lääkäriin.
Kypsyttele asiaa jos tuntuu aivan ylivoimaiselta ja jos sulla on hyvä ystävä, voit vaikka ottaa vastaanotolle mukaan.
Varaat erikseen ajan terveyskeskuksesta tai yksityiseltä ja menet paikalle ja kun pääset nokakkain lääkärin kanssa, kerrot tuon kaiken tai lykkäät sille lapun johon olet kirjoittanut oireesi.
En tiedä minkaläinen tilanne olisi jos en olisi vihdoin uskaltautunut, mutta uskon että paljon paljon pahempi kuin nyt.
Toivotan voimia jaksaa yli prosessin, kun se vastaanoton ovi aukeaa poistuessasi sieltä olet voittaja ja fiilis sen mukainen, lupaan :)
Mulle kans oli todella suuri helpotus kun sain ekaa kertaa lääkärille sanottua että oon masentunu. Jälkeen päin on jääny harmittamaan koska en ollu jo aikaisemmin menny lääkäriin
voiko nämä minun oireet olla masennusta. tuosta jäi hirveä itseviha puuttumaan tuosta listasta....
mutta kuitnkein kiitos jo vastanneille. :)