mökki saarella, merellä. Laatikollinen viiniä, kenties pullollinen viskiäkin. Mielinmäärin aikaa, ei kiirettä. Sateen rummuttaessa, tuulen taivuttaessa kitukasvuisia mäntyjä kuljetan sormeani selkääsi myöten. Joka kosketuksella otan takaisin ne menetetyt, kuluneet päivät, jolloin en voinut niin tehdä. Jokaisen sanankin, jota en voinut sanoa, tai kuulla. Jokaisen katseen ja pienimmänkin ajatuksen. Se on vain unta. Unta, mutta mukavaa sellaista.
http://www.youtube.com/watch?v=CE2AuhWlmOc
http://www.youtube.com/watch?v=CE2AuhWlmOc
Vastaukset 19
Vanhimmat
onko autuudelle hymiötä..?
nimi ainakin on.
olla olemassa sellaista ihmistä, jonka sydäntä ei puristaisi kun lukee jotain tuollaista?
hieno kirjoitus, vaikka mulla ei olekaan ketään jota kohtaan tuntisin noin
koskettava uni..voi kumpa tuollaisen pääsisikin kokemaan Hänen kanssa..
kaunis kirjoitus.
uni kyllä. Olisipa tuo joskus totta Hänen kanssaan :)
haluaisin!
Kyllä joku on osannutkin kirjoittaa minun mieleiseni viestin linkkeineen. Olen tovin istunut silmät viiruina hyristen ja kehräten melkein, pelkästä haavekuvasta. Ruokaa tuohon pitää lisätä vielä, helppoa ja hyvää. Ja musiikkia...Voi että!Yhdessäoloa...
:)
Onko 1217 joku tunniste vai?
Ihana uni.
Oih, toi oli aika kiva kertomus....saari, jossa voisi jutella kaikesta ja olla vain kahden. Vaikka sataisi, tekisimme notskin ulos ja joisimme vinkkua paperimukeista. Katselisimme lokkeja. Ja kaikki sanat olisivat avoimia ja kosketuksilla ei olisi rajaa, pelkkää ajattomuutta ... Hiuksissasi olisi nuotion tuoksu.
Sitten kun viikonloppumme saaressa olisi kulunut, niin lähtisimme takaisin himaan ja tää soisi ainakin mulla päässä ja halaisin sua ISOSTI :-)
http://www.youtube.com/watch?v=_kaJGtcnDSI&feature=related
aikaa, että olet hän... Ja sateen tauotessa, pilvien väistyessä kuin lähtevät laivat, aurinko kultaa hetkeksi horisontin ja ilma on kuin sulaa hopeaa. Seisot rannalla, kallioilla, kuuntelet aaltoja. Katson sinua kauempaa, varjostan silmiäni laskevalta auringolta ja silloin sinä käännyt ja hymyilet.
Keittiön kaapissa on vanha kulunut, unohdettu kasettiradio. Sellainen, joka toimii kolmella isolla patterilla ja jonka antenni taittuu kantokahvan taakse. Joku on unohtanut kasettikokoelmansa laatikkoon, vahapintaisella paperilla päällystettyyn sinisen työpöydän laatikkoon. Niistä yhdessä lukee: "Sinulle" ja laitan sen soimaan.
( http://www.youtube.com/watch?v=_6-iyfO6sbY ) Joku on ehkä joskus koonnut sen jotakuta varten, piirtänyt pienen sydämenkin kasetin nimitarraan. Jään ikkunan eteen seisomaan, katson merta ja kuuntelen. Hyräilen mukana. Sinua naurattaa.
Kuvailet todenmukaisesti eli olet varmastikin elänyt sitä aikaa kun kuunneltiin vielä kasetteja.
Voin hyvinkin kuvitella, miten musiikki soi suhisten huonosta äänityksestä ja ja hikisestä mankasta, josta todennäköisesti toinen kaiutin on mykkä. Mutta saaressahan tuo on luksusta ja hyvässä seurassa nostalginen musiikki... Kuulostaa tosi hyvältä.
herään aamulla huomaan kaiken todellakin olleen unta. Ei totta lainkaan - kuin miniatyyrilaiva pullossa, rakennettu maailma, johon sisimmässään paeta ja jossa säilyttää muisto siitä mitä hetken oli. Odotin hiljaisuudessa, mutta maailma ikkunani takana oli myrskyn jälkeen niin raikas ja avoin. Tahdoin lähteä - jälleen. Vielä kun kuva sisimmässäsi oli kirkas ja vääntymätön.
http://www.youtube.com/watch?v=JU6lXOjP5XU
kuullostaa todella hyvältä, varsinkin tuo viski....
niin...viski ei pissata...
tuon voisin toteuttaa vaikka heti!....aika kiva viesti....
pörröisemmällekin..
Mahtava kuvaus ja tunnelman melkein voi aistia, tosin tuon viskin voisin jättää pois:) Tuollaisen jos saisi joskus kokea. Apua, nyt iskee romantiikan nälkä.
ruikuttamaan. Me kuules oltiin merellä J-miehen kanssa koko ihana viikonloppu>>>Meni vielä eilinenkin päivä, kun ei raskittu lähteä vielä pois.
Haaveile sä vaan>>Me nautitaan kesästä:))))