olet kaikkea

jos onni oikein potkaisee kumpikin huomaavat, että mitä ovat menettäneet ja kohtalo ajaa heidät jälleen yhteen!
Rakkaudessa on karikoita ja kun niistä selvitään, niin suhde vain paranee! :)!

Toivottavasti kohtaat vielä joskus enkelisi.oli se sitten kuka tahansa:).Elämän polku voi olla joskus niin arvaamaton..On vain sääli että tunteet jäävät niin monesti osoittamatta..Rakkaus on todellakin todella ihmeellistä.Kaikkea hyvää sinulle:)

Tällaista tämä elämä joskus on..välillä niin kaunista ja ihmeellistä ja välillä niin tukahduttavan surullista.Välitin hänestä todellakin,mutta osoitin sen niin ristiitaisesti,että en voi antaa sitä itselleni vielä pitkään aikaan anteeksi.Elän kuitenkin päivän kerrallaan ja yritän löytää aurinkoa päiviini.Tiedän että tekisin asiat niin toisin jos vain hän antaisi minulle mahdollisuuden..mutta parempi todellakin unohtaa tämä ikuisen haaveilijan elämä ja lopettaa liian suuret unelmat.Hän on todellakin ihminen joka ansaitsee kaikkea parasta elämäänsä..Hän on silmissäni aina täydellinen..ja sekä joka hänet saa on saanut käsiinsä jotakin todella arvokasta..Kiitos sinulle Tsao Bao sanoistasi:).Lämmittää todellakin sydäntä kun kuulee että joku on kuullut suruni ja ymmärtää.

Enkeli kirjoitti:

Tällaista tämä elämä joskus on..välillä niin kaunista ja ihmeellistä ja välillä niin tukahduttavan surullista.Välitin hänestä todellakin,mutta osoitin sen niin ristiitaisesti,että en voi antaa sitä itselleni vielä pitkään aikaan anteeksi.Elän kuitenkin päivän kerrallaan ja yritän löytää aurinkoa päiviini.Tiedän että tekisin asiat niin toisin jos vain hän antaisi minulle mahdollisuuden..mutta parempi todellakin unohtaa tämä ikuisen haaveilijan elämä ja lopettaa liian suuret unelmat.Hän on todellakin ihminen joka ansaitsee kaikkea parasta elämäänsä..Hän on silmissäni aina täydellinen..ja sekä joka hänet saa on saanut käsiinsä jotakin todella arvokasta..Kiitos sinulle Tsao Bao sanoistasi:).Lämmittää todellakin sydäntä kun kuulee että joku on kuullut suruni ja ymmärtää.

Tilanteesi on aika surullinen, mutta kyllä sinä tulet löytämään aurinkoa päiviisi. Minä vaikka lupaan sen... Älä kuitenkaan luovu haaveista tai suurista unelmista. Vaikka se voisi tuntua tällä hetkellä mahdottomalta, niin kyllä sinä vielä löydät jonkun, josta pitää kiinni ja rakastaa niin kuin olisit tätä ihmistä johon olet ihastunut... Olet lempeä ja hyvä ihminen, joten toivon vain parasta elämällesi.

Enkeli kirjoitti:

Tällaista tämä elämä joskus on..välillä niin kaunista ja ihmeellistä ja välillä niin tukahduttavan surullista.Välitin hänestä todellakin,mutta osoitin sen niin ristiitaisesti,että en voi antaa sitä itselleni vielä pitkään aikaan anteeksi.Elän kuitenkin päivän kerrallaan ja yritän löytää aurinkoa päiviini.Tiedän että tekisin asiat niin toisin jos vain hän antaisi minulle mahdollisuuden..mutta parempi todellakin unohtaa tämä ikuisen haaveilijan elämä ja lopettaa liian suuret unelmat.Hän on todellakin ihminen joka ansaitsee kaikkea parasta elämäänsä..Hän on silmissäni aina täydellinen..ja sekä joka hänet saa on saanut käsiinsä jotakin todella arvokasta..Kiitos sinulle Tsao Bao sanoistasi:).Lämmittää todellakin sydäntä kun kuulee että joku on kuullut suruni ja ymmärtää.

...

Space Cowboy kirjoitti:

...

Olettaisin että kysyit,tekisinkö kaiken toisin? Vastaukseni kuuluukin että tekisin"tottakai".Olin vain silloin niin useiden asioiden ja tunteiden hallittavissa,että en enään tiennyt miten toimin.Kadun hirveästi ja sydämeni vuodatti kyllä kyyneleitään pitkään.Tunsin itseni ensimmäisen kerran pahaksi ihmiseksi,sellaiseksi millainen en halunnut koskaan olla..sellaiseksi mikä on arvojani ja moraaliani vastaan.Hän oli ja on todellakin ihminen joka on onnensa ansainnut,vaikken häntä niin hyvin tuntenutkaan kuin olisin voinut.Yritän niin kovasti unohtaa haaveilut ja kulkea päivä kerrallaan kohti aurinkoa..kohti uutta tuntematonta..yritän löytää aurinkoa muuten niin harmaaseen arkeen.Silti tulee vieläkin hetkiä,jolloin mieleeni saapuu hän..hän jota on niin vaikeaa unohtaa..Hän on jotain niin täydellistä silmissäni.Ajassa on vain niin vaikeaa mennä taaksepäin ja tehdä asioita toisin..se on surullista..Kunpa vain olisi vielä toivoa:(..mutta parempi todellakin jatkaa eteenpäin.

Enkeli kirjoitti:

Olettaisin että kysyit,tekisinkö kaiken toisin? Vastaukseni kuuluukin että tekisin"tottakai".Olin vain silloin niin useiden asioiden ja tunteiden hallittavissa,että en enään tiennyt miten toimin.Kadun hirveästi ja sydämeni vuodatti kyllä kyyneleitään pitkään.Tunsin itseni ensimmäisen kerran pahaksi ihmiseksi,sellaiseksi millainen en halunnut koskaan olla..sellaiseksi mikä on arvojani ja moraaliani vastaan.Hän oli ja on todellakin ihminen joka on onnensa ansainnut,vaikken häntä niin hyvin tuntenutkaan kuin olisin voinut.Yritän niin kovasti unohtaa haaveilut ja kulkea päivä kerrallaan kohti aurinkoa..kohti uutta tuntematonta..yritän löytää aurinkoa muuten niin harmaaseen arkeen.Silti tulee vieläkin hetkiä,jolloin mieleeni saapuu hän..hän jota on niin vaikeaa unohtaa..Hän on jotain niin täydellistä silmissäni.Ajassa on vain niin vaikeaa mennä taaksepäin ja tehdä asioita toisin..se on surullista..Kunpa vain olisi vielä toivoa:(..mutta parempi todellakin jatkaa eteenpäin.

Minkä onnensa? Onko hänellä vai jo toinen? Mulla oli kans joskus tommonen ihastus, johon olen ehkä vieläkin ihastunu. Aina joskus tulee vastaan semmonen hänen tapaisensa tyttö, ja heti rupeen kaipaamaan häntä (siis omaa ihastusta), tänäänkin kirjastossa.

Nyt on parin viikon aikana ollu jotenki paatunu olo, ei niinku jaksa enää elätellä mitään, muutenki tuntuu että on ihan paska olo, ei kiinosta enää mitkään moraalijutskat, ennen taas ne oli aika tärkeitä. Vaikka hän oliski ihastunu niin en oo tarpeeks hyvä että olisin ansainnu hänet. Joskus taas vituttaa vaan että onko se vaan halunnu pompottaa ja käyttää hyväkseen mua tai jotain. On oikeestaan ihan sama, oon jo sen verran saanu pettyä ettei enää paljo nappaa.

-huokaus-, töitä on ainaki kesään asti eli saa vähä muutaki ajateltavaa mutta tuntuu jotenki niin tyhjältä ku...no en tiiä mitä olis sitte pitäny tehdä mutta turha kai tässä mitään typeriä toiveita on enää elätellä, en ees oo hänen arvoisensa, niin että pitäis jo unohtaa juttu.

Oon alkanu tajuta, ehkä, miltä hänestä tuntu kun hän sillon joskus näytti niinku olis itkeny...aluksi mä luulin että se oli jotain ihan ihottumaa vaan tai jotain, toisaalta vois kyllä olla niinki että se on vaan semmonen tyyppi joka itkee helposti -tai sitte ne oli jotain krokotiilikyyneleitä...nyt tuntuu että olikohan hän kans ihastunu ja sen takia itki ku olin aika ujo ja en uskaltanu pitkään aikaan tehä mitään etten menettäis häntä. Mä en itte itke niin helpolla (kai) enkä sitte ymmärtäny että miks se olis itkeny.

No turha kai tommosia enää veivata, tuntuu vaan että ehkä oon mäki myös ollu ilkeä...tai no ilkeä ja ilkeä, ei kai sekään pahalla sitä oo meinannu.. Toivottavasti hänelle kuuluu hyvää eikä jääny musta mitään traumoja. Mulla on ollu aika monta nk tyttöystävää mutta ei oo kukaan ollu semmonen jonka kans olis halunnu ottaa sillee tosissaan. Häntä mä oon sentään aika kauan kattellu ja muutenki aika paljon "uhrannu" hänelle. Pelottaa vaan että kuinkahan paljon täytyy olla tämän jälkeen jotta voisin harkita mitään vakavempaa..?!

Sitäpaitsi ei varmaan tulis muutenkaan mitään suhteesta mun kans, tulee aina jotain kumman stressiä ja sitte ei enää jaksa. Aika hassua.

Space Cowboy kirjoitti:

Minkä onnensa? Onko hänellä vai jo toinen? Mulla oli kans joskus tommonen ihastus, johon olen ehkä vieläkin ihastunu. Aina joskus tulee vastaan semmonen hänen tapaisensa tyttö, ja heti rupeen kaipaamaan häntä (siis omaa ihastusta), tänäänkin kirjastossa.

Nyt on parin viikon aikana ollu jotenki paatunu olo, ei niinku jaksa enää elätellä mitään, muutenki tuntuu että on ihan paska olo, ei kiinosta enää mitkään moraalijutskat, ennen taas ne oli aika tärkeitä. Vaikka hän oliski ihastunu niin en oo tarpeeks hyvä että olisin ansainnu hänet. Joskus taas vituttaa vaan että onko se vaan halunnu pompottaa ja käyttää hyväkseen mua tai jotain. On oikeestaan ihan sama, oon jo sen verran saanu pettyä ettei enää paljo nappaa.

-huokaus-, töitä on ainaki kesään asti eli saa vähä muutaki ajateltavaa mutta tuntuu jotenki niin tyhjältä ku...no en tiiä mitä olis sitte pitäny tehdä mutta turha kai tässä mitään typeriä toiveita on enää elätellä, en ees oo hänen arvoisensa, niin että pitäis jo unohtaa juttu.

Oon alkanu tajuta, ehkä, miltä hänestä tuntu kun hän sillon joskus näytti niinku olis itkeny...aluksi mä luulin että se oli jotain ihan ihottumaa vaan tai jotain, toisaalta vois kyllä olla niinki että se on vaan semmonen tyyppi joka itkee helposti -tai sitte ne oli jotain krokotiilikyyneleitä...nyt tuntuu että olikohan hän kans ihastunu ja sen takia itki ku olin aika ujo ja en uskaltanu pitkään aikaan tehä mitään etten menettäis häntä. Mä en itte itke niin helpolla (kai) enkä sitte ymmärtäny että miks se olis itkeny.

No turha kai tommosia enää veivata, tuntuu vaan että ehkä oon mäki myös ollu ilkeä...tai no ilkeä ja ilkeä, ei kai sekään pahalla sitä oo meinannu.. Toivottavasti hänelle kuuluu hyvää eikä jääny musta mitään traumoja. Mulla on ollu aika monta nk tyttöystävää mutta ei oo kukaan ollu semmonen jonka kans olis halunnu ottaa sillee tosissaan. Häntä mä oon sentään aika kauan kattellu ja muutenki aika paljon "uhrannu" hänelle. Pelottaa vaan että kuinkahan paljon täytyy olla tämän jälkeen jotta voisin harkita mitään vakavempaa..?!

Sitäpaitsi ei varmaan tulis muutenkaan mitään suhteesta mun kans, tulee aina jotain kumman stressiä ja sitte ei enää jaksa. Aika hassua.

Kun kirjoitin että hän on onnensa ansainnut,meinasin sillä sitä että hän on ansainnut mielestäni tytön/naisen joka tekee hänet onnelliseksi,ihmisen joka ei toisi tullessaan pettymyksiä.Muutenkin toivoin sillä hänelle kaikkea mahdollista hyvää elämään.Sitä en tiedä onko hänellä joku,koska yhteyttä ei pahemmin pidetä puolin eikä toisin.Koska silmissäni(minkä olenkin jo maininnut useaan kertaan)hän on ihminen jolle toivoo kaikkea parasta,ihminen jolle ei voisi toivoa mitään ilkeää.
Sun kirjotuksessasi oli paljon samoja tuntemuksia mitkä on tulleet mullekin tutuiksi.Vaikka yrittää unohtaa ihmisen,niin silti joskus sitä ihan yllättyy miten joku tuntematon henkilö saattaa tuoda hänet mieleen.Jotkut samanlaiset piirteet kai saavat sen vain aikaan..silloin huomaa että ne tunteet ehkä sittenkin ovat vielä tuolla jossain sisällä olemassa..samalla se myös saa pintaan niitä syyllisyyden tuskia ja jonkinlaista kaipausta..
Osasin todellakin välittää melko ristiriitaista sanomaa itsestäni,vaikka kai hän tiesi että olin kuitenkin kiinnostunut(tai sitten ei).Eihän hän kuitenkaan mikään ajatustenlukija ole,joten vaikea sanoa. En tiedä..ehkä pelkäsin loukatuksi tulemista ja rakensin jonkun muurin ympärilleni.Joskus olen myös miettinyt sitä että eihän hän vain saanut sellaista kuvaa että yritin "pompotella"häntä,sillä ristiriitainen käytökseni saattoi hyvin antaa sellaisen kuvan.Totuus on se,että en ikimaailmassa olisi voinut tehdä niin..varsinkaan hänelle.Kunpa hän näkisi sisälleni ja näkisi sen hyvyyden mitä siellä on kaikesta huolimatta.Tein virheen,ison sellaisen ja vielä hänelle.Hänelle joka olisi voinut olla kaikkea toivomaani.Ehkä on vain paras ripustautua sanontaan että kaikelle on tarkoituksensa?
Kun tekstissäsi mainitsit että oot joskus aatellu et halusko se vaan pompotella/käyttää sua hyväkseen,ni toivon että asia ei ollut niin.Sellainen on julmaa toimintaa,jollaista ei saisi kenenkään kohdalle käydä.Toivottavasti olet väärässä,sillä itse pelkään juuri sitä että tämä kyseinen henkilö ajattelisi minusta niin..olisi kauheaa jos olisin loukannut häntä sellaisella asialla ja vieläpä kun hän olisi luullut väärin.Voi kunpa hän tietäisi kuinka paljon arvostan häntä.Niin turhaa on tämä haikailu ja asioiden miettiminen,kun realistinen totuus on että tuskin mulla ois häneen enää mitään mahdollisuuksia..ja se on varmaann se karvas opetus mulle.Silloin joskus tuntu että meidän välillä ois ollu jotain sanatonta ns."yhteenkuuluvuutta"..siihen ei tarvittu kuin katse..ainakin omalla kohdalla.Muistan sen ensimmäisen kerran kun vaihdoimme katseita..oli niin omituista kuinka jokin sisällä heitti kuperkeikkaa,vaikka en silloin vielä edes tuntenut häntä.Niinhän siinä kuitenkin kävi että lopulta sain kaiken pilattua.Eihän siitä välttämättä koskaan olisi tullut mitään suurta..mutta ainakin olisi tiennyt varmasti:(.
Pitäis vain kohdistaa ajatukset muualle,mutta miksi se on välillä niin vaikeaa?Kuinka paljon onkaan tunteita jotka jää sanomatta.Välillä on vain niin vaikeaa kun kaipaa läheisyyttä ja toista ihmistä.Silti ei jaksaisi tutustua keneenkään uuteen ihmiseen..mutta yksinkään ei ole kiva olla.Hassua tämä elämä..

Enkeli kirjoitti:

Kun kirjoitin että hän on onnensa ansainnut,meinasin sillä sitä että hän on ansainnut mielestäni tytön/naisen joka tekee hänet onnelliseksi,ihmisen joka ei toisi tullessaan pettymyksiä.Muutenkin toivoin sillä hänelle kaikkea mahdollista hyvää elämään.Sitä en tiedä onko hänellä joku,koska yhteyttä ei pahemmin pidetä puolin eikä toisin.Koska silmissäni(minkä olenkin jo maininnut useaan kertaan)hän on ihminen jolle toivoo kaikkea parasta,ihminen jolle ei voisi toivoa mitään ilkeää.
Sun kirjotuksessasi oli paljon samoja tuntemuksia mitkä on tulleet mullekin tutuiksi.Vaikka yrittää unohtaa ihmisen,niin silti joskus sitä ihan yllättyy miten joku tuntematon henkilö saattaa tuoda hänet mieleen.Jotkut samanlaiset piirteet kai saavat sen vain aikaan..silloin huomaa että ne tunteet ehkä sittenkin ovat vielä tuolla jossain sisällä olemassa..samalla se myös saa pintaan niitä syyllisyyden tuskia ja jonkinlaista kaipausta..
Osasin todellakin välittää melko ristiriitaista sanomaa itsestäni,vaikka kai hän tiesi että olin kuitenkin kiinnostunut(tai sitten ei).Eihän hän kuitenkaan mikään ajatustenlukija ole,joten vaikea sanoa. En tiedä..ehkä pelkäsin loukatuksi tulemista ja rakensin jonkun muurin ympärilleni.Joskus olen myös miettinyt sitä että eihän hän vain saanut sellaista kuvaa että yritin "pompotella"häntä,sillä ristiriitainen käytökseni saattoi hyvin antaa sellaisen kuvan.Totuus on se,että en ikimaailmassa olisi voinut tehdä niin..varsinkaan hänelle.Kunpa hän näkisi sisälleni ja näkisi sen hyvyyden mitä siellä on kaikesta huolimatta.Tein virheen,ison sellaisen ja vielä hänelle.Hänelle joka olisi voinut olla kaikkea toivomaani.Ehkä on vain paras ripustautua sanontaan että kaikelle on tarkoituksensa?
Kun tekstissäsi mainitsit että oot joskus aatellu et halusko se vaan pompotella/käyttää sua hyväkseen,ni toivon että asia ei ollut niin.Sellainen on julmaa toimintaa,jollaista ei saisi kenenkään kohdalle käydä.Toivottavasti olet väärässä,sillä itse pelkään juuri sitä että tämä kyseinen henkilö ajattelisi minusta niin..olisi kauheaa jos olisin loukannut häntä sellaisella asialla ja vieläpä kun hän olisi luullut väärin.Voi kunpa hän tietäisi kuinka paljon arvostan häntä.Niin turhaa on tämä haikailu ja asioiden miettiminen,kun realistinen totuus on että tuskin mulla ois häneen enää mitään mahdollisuuksia..ja se on varmaann se karvas opetus mulle.Silloin joskus tuntu että meidän välillä ois ollu jotain sanatonta ns."yhteenkuuluvuutta"..siihen ei tarvittu kuin katse..ainakin omalla kohdalla.Muistan sen ensimmäisen kerran kun vaihdoimme katseita..oli niin omituista kuinka jokin sisällä heitti kuperkeikkaa,vaikka en silloin vielä edes tuntenut häntä.Niinhän siinä kuitenkin kävi että lopulta sain kaiken pilattua.Eihän siitä välttämättä koskaan olisi tullut mitään suurta..mutta ainakin olisi tiennyt varmasti:(.
Pitäis vain kohdistaa ajatukset muualle,mutta miksi se on välillä niin vaikeaa?Kuinka paljon onkaan tunteita jotka jää sanomatta.Välillä on vain niin vaikeaa kun kaipaa läheisyyttä ja toista ihmistä.Silti ei jaksaisi tutustua keneenkään uuteen ihmiseen..mutta yksinkään ei ole kiva olla.Hassua tämä elämä..

Tosiaan siellä kirjastossa... no yks kaveri kerto yhen beatlesin biisin (Yes it is) ja se on sitte jääny soimaan päähän niin että piti sitte käydä kirjastosta hakeen nuotit siihen. Kuulostaa aika typerältä mutta sielloli joku pikkutyttö yksin kuntelees jotain kasettia ja mulla SIITÄ tuli sitte mieleen tää mun ihastus.. se yhteinen piirre vaan että tää mun ihastus vaikutti niinku itsenäiseltä ja samalla viisaalta ja harkitsevalta ja sitte semmoselta ei-ylpeältä...kai mä vaan kaipaan häntä sen verran että tulee joka asiasta mieleen...

Sun ihastukses on ehkä silmissäs joku yli-ihminen mutta tuskin se sitä oikeesti on. Jos se on joskus suhun ollu ihastunu niin luulisin että jos se ei oo uutta löytäny niin kyllä se varmaan haluais vielä sut syliin. Sä luulet olevas joku ala-arvonen mutta voihan se olla että te olisitteki vähän samanlaisia tyyppejä.? Onhan suhteet aina vähän hankalia tai jos ei oo niin ne näyttää joltain unelmasuhteelta mutta todellisuudessa ne onki täys onttoja. Ethän sä siinä mitään menettäis jos kysäisisit, paremminhan te yhdessä selvitätte asiat ku että yksin istuu ja surkuttelee itteään. Mulla on ittellä melkeen sama tilanne kun hän ei kai sitte lopulta ollukkaan niin kiinostunu musta. Mäkin toivon silti kaikkea hyvää hänelle, mullei oo mitään syytä vihata häntä. En oo pitkään aikaan vihannu ketään, oon varmaan unohtanu kuinka vihataan...toivoisin vaan että jos hän mua kaipaa niin käskis vaan ittensä liikkeelle, mulla ittellä oli sama juttu sillon ekakerralla että piti vaan käskeä itteensä että niin tehdään. Vaikka ujostutti törkeesti niin piti vaan pakottaa ittensä. Sen jälkeen oli paljon helpompaa, tosin ekalla kerralla sain melkeen suoraan rukkaset naamalle... Sunki pitäis vähä ryhdistäytyä, toi itsesäälääminen ei auta yhtään teijän juttua, jää vaan vaivaamaan että mitä jos oliski tehny toisin niin asiat olis aivan eri lailla nyt... Kuvittele jos hänkin olis halunnu oikeesti sut, sitte eräänä päivänä toisella teistä oliski uus kumppani ja hän sais tietää että toinen onki ollu ihastunu häneen niin tuntuis aika tuskalta.. Et voi tietää mitä teidän välille voi syntyä ellet yritä. Jo pelkkä yrittäminen tekee susta paremman ihmisen vaikka et onnistuiskaan niin et ainakaan oo jättäny puolitiehen mitään. Sitä poikaakin on varmaan jääny vaivaamaan se juttu.

Onhan se niinkin että jutun voi yrittää unohtaa mutta silloin jää kummallekkin tosi inhottava fiilis siitä jutusta, se on kumminki varmaan merkinny kummallekki aika paljon niin jos sais sen edes päättymään sillälailla kunniallisesti niin olisit onnellinen vaikka mitään ei välttämättä tuliskaan.

Justiin muuten pari päivää sitten mietin ihan huviks sitä että jos kysyis joltain semmoselta julkkikselta jolla on aiemmin menny huonosti mutta sitten siitä johtuen siitä onki tullu joku parempi ihminen, että mitä mieltä on omasta elämästään, niin varmaan sanois että kannatti kärsiä - tää ny menee jo jonnekki filosofian puolelle mutta onkohan se lopulta niin että mitä enemmän kärsii niin sitä onnellisempi lopulta on, vertaa joihinki turbobilettäjiin, sitte tulee kolmekymppisenä keski iän kriisi ja sen jälkeen onki periaatteessa eläkekunnossa. Ihmiset jotenki keskittyy vääriin asioihin nykyään elämässä, joku jenkkiläinen arvomaailma on tehny ihmisistä jotenki tyhmiä ikuisen nuoruuden tavoittelijoita... NO, toi ny ei liity yhtään asiaan mutta nyt kun sen siihen kirjotin niin empähän viitti kumittaa enää pois..

Tuntuu aika masentavalta ku siitä ei sitte tullukkaan mitään hänen kanssaan vaikka toivoin niin...

Space Cowboy kirjoitti:

Tosiaan siellä kirjastossa... no yks kaveri kerto yhen beatlesin biisin (Yes it is) ja se on sitte jääny soimaan päähän niin että piti sitte käydä kirjastosta hakeen nuotit siihen. Kuulostaa aika typerältä mutta sielloli joku pikkutyttö yksin kuntelees jotain kasettia ja mulla SIITÄ tuli sitte mieleen tää mun ihastus.. se yhteinen piirre vaan että tää mun ihastus vaikutti niinku itsenäiseltä ja samalla viisaalta ja harkitsevalta ja sitte semmoselta ei-ylpeältä...kai mä vaan kaipaan häntä sen verran että tulee joka asiasta mieleen...

Sun ihastukses on ehkä silmissäs joku yli-ihminen mutta tuskin se sitä oikeesti on. Jos se on joskus suhun ollu ihastunu niin luulisin että jos se ei oo uutta löytäny niin kyllä se varmaan haluais vielä sut syliin. Sä luulet olevas joku ala-arvonen mutta voihan se olla että te olisitteki vähän samanlaisia tyyppejä.? Onhan suhteet aina vähän hankalia tai jos ei oo niin ne näyttää joltain unelmasuhteelta mutta todellisuudessa ne onki täys onttoja. Ethän sä siinä mitään menettäis jos kysäisisit, paremminhan te yhdessä selvitätte asiat ku että yksin istuu ja surkuttelee itteään. Mulla on ittellä melkeen sama tilanne kun hän ei kai sitte lopulta ollukkaan niin kiinostunu musta. Mäkin toivon silti kaikkea hyvää hänelle, mullei oo mitään syytä vihata häntä. En oo pitkään aikaan vihannu ketään, oon varmaan unohtanu kuinka vihataan...toivoisin vaan että jos hän mua kaipaa niin käskis vaan ittensä liikkeelle, mulla ittellä oli sama juttu sillon ekakerralla että piti vaan käskeä itteensä että niin tehdään. Vaikka ujostutti törkeesti niin piti vaan pakottaa ittensä. Sen jälkeen oli paljon helpompaa, tosin ekalla kerralla sain melkeen suoraan rukkaset naamalle... Sunki pitäis vähä ryhdistäytyä, toi itsesäälääminen ei auta yhtään teijän juttua, jää vaan vaivaamaan että mitä jos oliski tehny toisin niin asiat olis aivan eri lailla nyt... Kuvittele jos hänkin olis halunnu oikeesti sut, sitte eräänä päivänä toisella teistä oliski uus kumppani ja hän sais tietää että toinen onki ollu ihastunu häneen niin tuntuis aika tuskalta.. Et voi tietää mitä teidän välille voi syntyä ellet yritä. Jo pelkkä yrittäminen tekee susta paremman ihmisen vaikka et onnistuiskaan niin et ainakaan oo jättäny puolitiehen mitään. Sitä poikaakin on varmaan jääny vaivaamaan se juttu.

Onhan se niinkin että jutun voi yrittää unohtaa mutta silloin jää kummallekkin tosi inhottava fiilis siitä jutusta, se on kumminki varmaan merkinny kummallekki aika paljon niin jos sais sen edes päättymään sillälailla kunniallisesti niin olisit onnellinen vaikka mitään ei välttämättä tuliskaan.

Justiin muuten pari päivää sitten mietin ihan huviks sitä että jos kysyis joltain semmoselta julkkikselta jolla on aiemmin menny huonosti mutta sitten siitä johtuen siitä onki tullu joku parempi ihminen, että mitä mieltä on omasta elämästään, niin varmaan sanois että kannatti kärsiä - tää ny menee jo jonnekki filosofian puolelle mutta onkohan se lopulta niin että mitä enemmän kärsii niin sitä onnellisempi lopulta on, vertaa joihinki turbobilettäjiin, sitte tulee kolmekymppisenä keski iän kriisi ja sen jälkeen onki periaatteessa eläkekunnossa. Ihmiset jotenki keskittyy vääriin asioihin nykyään elämässä, joku jenkkiläinen arvomaailma on tehny ihmisistä jotenki tyhmiä ikuisen nuoruuden tavoittelijoita... NO, toi ny ei liity yhtään asiaan mutta nyt kun sen siihen kirjotin niin empähän viitti kumittaa enää pois..

Tuntuu aika masentavalta ku siitä ei sitte tullukkaan mitään hänen kanssaan vaikka toivoin niin...

Nyt ku lukee mun juttua niin on kyllä tosi vaikeaselkosta..

No, kai ymmärrät etten mäkään oo mikään yli-ihminen...voit toki yrittää uskotella ittelles että se sun ihastukses olis semmonen mutta,,, musta tuntuu että silloin huijaisit vaan itteäs.

Jos aiot yrittää niin parempi ettet odota hänestä liikoja, joudut vaan pettymään ja sitte jutusta ei tuu mitään. Mutta älä myöskään aliarvioi itteäs!.

Mitä sitten päätätkin niin onnea siihen!
Toivoisin että omakin tyttöni olisi vielä muhun ihastunut ja uskaltaisi yrittää. -aina saa toivoa.. ´;-.

Space Cowboy kirjoitti:

Tosiaan siellä kirjastossa... no yks kaveri kerto yhen beatlesin biisin (Yes it is) ja se on sitte jääny soimaan päähän niin että piti sitte käydä kirjastosta hakeen nuotit siihen. Kuulostaa aika typerältä mutta sielloli joku pikkutyttö yksin kuntelees jotain kasettia ja mulla SIITÄ tuli sitte mieleen tää mun ihastus.. se yhteinen piirre vaan että tää mun ihastus vaikutti niinku itsenäiseltä ja samalla viisaalta ja harkitsevalta ja sitte semmoselta ei-ylpeältä...kai mä vaan kaipaan häntä sen verran että tulee joka asiasta mieleen...

Sun ihastukses on ehkä silmissäs joku yli-ihminen mutta tuskin se sitä oikeesti on. Jos se on joskus suhun ollu ihastunu niin luulisin että jos se ei oo uutta löytäny niin kyllä se varmaan haluais vielä sut syliin. Sä luulet olevas joku ala-arvonen mutta voihan se olla että te olisitteki vähän samanlaisia tyyppejä.? Onhan suhteet aina vähän hankalia tai jos ei oo niin ne näyttää joltain unelmasuhteelta mutta todellisuudessa ne onki täys onttoja. Ethän sä siinä mitään menettäis jos kysäisisit, paremminhan te yhdessä selvitätte asiat ku että yksin istuu ja surkuttelee itteään. Mulla on ittellä melkeen sama tilanne kun hän ei kai sitte lopulta ollukkaan niin kiinostunu musta. Mäkin toivon silti kaikkea hyvää hänelle, mullei oo mitään syytä vihata häntä. En oo pitkään aikaan vihannu ketään, oon varmaan unohtanu kuinka vihataan...toivoisin vaan että jos hän mua kaipaa niin käskis vaan ittensä liikkeelle, mulla ittellä oli sama juttu sillon ekakerralla että piti vaan käskeä itteensä että niin tehdään. Vaikka ujostutti törkeesti niin piti vaan pakottaa ittensä. Sen jälkeen oli paljon helpompaa, tosin ekalla kerralla sain melkeen suoraan rukkaset naamalle... Sunki pitäis vähä ryhdistäytyä, toi itsesäälääminen ei auta yhtään teijän juttua, jää vaan vaivaamaan että mitä jos oliski tehny toisin niin asiat olis aivan eri lailla nyt... Kuvittele jos hänkin olis halunnu oikeesti sut, sitte eräänä päivänä toisella teistä oliski uus kumppani ja hän sais tietää että toinen onki ollu ihastunu häneen niin tuntuis aika tuskalta.. Et voi tietää mitä teidän välille voi syntyä ellet yritä. Jo pelkkä yrittäminen tekee susta paremman ihmisen vaikka et onnistuiskaan niin et ainakaan oo jättäny puolitiehen mitään. Sitä poikaakin on varmaan jääny vaivaamaan se juttu.

Onhan se niinkin että jutun voi yrittää unohtaa mutta silloin jää kummallekkin tosi inhottava fiilis siitä jutusta, se on kumminki varmaan merkinny kummallekki aika paljon niin jos sais sen edes päättymään sillälailla kunniallisesti niin olisit onnellinen vaikka mitään ei välttämättä tuliskaan.

Justiin muuten pari päivää sitten mietin ihan huviks sitä että jos kysyis joltain semmoselta julkkikselta jolla on aiemmin menny huonosti mutta sitten siitä johtuen siitä onki tullu joku parempi ihminen, että mitä mieltä on omasta elämästään, niin varmaan sanois että kannatti kärsiä - tää ny menee jo jonnekki filosofian puolelle mutta onkohan se lopulta niin että mitä enemmän kärsii niin sitä onnellisempi lopulta on, vertaa joihinki turbobilettäjiin, sitte tulee kolmekymppisenä keski iän kriisi ja sen jälkeen onki periaatteessa eläkekunnossa. Ihmiset jotenki keskittyy vääriin asioihin nykyään elämässä, joku jenkkiläinen arvomaailma on tehny ihmisistä jotenki tyhmiä ikuisen nuoruuden tavoittelijoita... NO, toi ny ei liity yhtään asiaan mutta nyt kun sen siihen kirjotin niin empähän viitti kumittaa enää pois..

Tuntuu aika masentavalta ku siitä ei sitte tullukkaan mitään hänen kanssaan vaikka toivoin niin...

Eihän se mitään vaikeaselkoista tekstiä ollut..sisälsi vain paljon ajatuksia.Kun olin kirjoittanut viime viestini ja luin sen,niin tuli sellainen olo että se oli yhtä sekasotkua..Välillä on vain niin vaikeaa saada ajatuksia alkuperäisessä muodossa "paperille"sellaisena mitä ne ovat tuolla mielen sopukoissa..
Enhän mä häntä minään yli-ihmisenä pidä.Jokaisessa on omat vikansa,eikä kukaan ole täydellinen..ei hänkään.Käyttäydyin vain sen verran ristiriitaisesti ja kylmästi häntä kohtaan,että välillä pelkään että hän sai sellaisen kuvan että pidin häntä pilkkanaan.Sanottaisiinko niin että totuus oli se että sisimmässäni arvostin häntä suuresti..kaikki hänessä korosti niitä piirteitä mitä olin aina alitajuisesti toivonut ihmiseltä..Hän oli silmissäni jotain niin ihanaa..tekemättä häntä kuitenkaan yli-ihmiseksi..sitä kun kukaan ei voi olla.Tulee vain niin surullinen olo kun hän ei tiedä sitä..Monesti mietin sitä,että miksi en vain sanoisi sitä hänelle.Enhän minä menettäisi mitään.Kuitenkin aikaa on jo kulunut..miksi siis vetää"vanhoja"asioita esille.Pelkään että hän ei uskoisi minua tai ahdistuisi jos yhtäkkiä haluaisin puhua.Haluaisin vain että hän olisi onnellinen..eikä muistaisi minua mitenkään pahalla..Hän oli omalla tavallaan ujonpuoleinen ja ehkä minäkin..en vain tiedä näkyikö se minusta läpi.
En voi väittää ettenkö haluaisi uutta mahdollisuutta jos sellainen olisi mahdollista..uutta mahdollisuutta jolloin voisin tehdä asiat toisin ja olla avoin hänelle..olisihan se mukava katsoa ja vain tutustua uudelleen ja katsoa voisiko siitä joskus tulla jotain.On ihan totta,että on turha vaipua itsesääliin..Tein ratkaisuni ja päätin yrittää unohtaa..yritän sitä niin kovasti mutta välillä ne ajatukset taas karkaavat ns"kielletylle alueelle".Viisasta olisi kai vain rohkaista itsensä ja sanoa miltä tuntuu..sittenhän se olisi ainakin kakistettu ulos ja voisi unohtaa jossittelut..Jotenkin vain en anna enään periksi..Kuitenkin neuvon itse vastaavassa ystäviäni toimimaan ja selvittämään asiat jotta ne ei jäis taakaksi tuonne sisimpään..aivan kuten säkin neuvoit mua.
Liikaa kun alkaa pohtimaan asioita,niin ei enään itsekkään tiedä miten asiat ovat.Oon vaan kelannu niin paljon tätä juttua..ehkä siksikin kun syyllisyys painaa..en tiedä.
Oon itse monesti miettinyt myös,että mitä enemmän ihminen kärsii,niin tuleeko hänestä lopulta sitä onnellisempi?Musta välillä tuntuu että koettelemukset vahvistaa ihmistä..Kerran eräs henkilö sanoi mulle että elämän koettelemuksiin pitää osata suhtautua oikein..ne pitää hyväksyä ja niistä pitää oppia niin ne vahvistavat.Ei saisi kuitenkaan katkeroitua tapahtuipa mitä tahansa.Kyllä mä ainakin uskoisin että ihminen jota elämä kohtelee huonosti..joko omien virheiden tai muun vastaavan takia..niin se jos jokin muuttaa ihmistä...Nykyään tulee itsellänikin pohdittua kaiken maailman syvällisyyksiä,hassua.
Toivon että jos se sun ihastus olisi ihastunut suhun..kuten mäkin taidan olla siihen yhteen ja jos sillä on tunteita sua kohtaan niin toivottavasti se olisi rohkeampi ja kertoisi sen sulle.En tiedä miksi teistä ei tullut mitään tai miksi teistä ei voi tulla mitään..mutta toivon kaikkea parasta sulle:)Onko mahdollista että teilläkin on vielä jotain selvittämätöntä? Varmasti elämässä tulee ihmisiä vastaan johon ihastua ja joissa on sitä jotakin..pitäisi vain olla ovoin kaikelle uudelle.Silti...

Enkeli kirjoitti:

Eihän se mitään vaikeaselkoista tekstiä ollut..sisälsi vain paljon ajatuksia.Kun olin kirjoittanut viime viestini ja luin sen,niin tuli sellainen olo että se oli yhtä sekasotkua..Välillä on vain niin vaikeaa saada ajatuksia alkuperäisessä muodossa "paperille"sellaisena mitä ne ovat tuolla mielen sopukoissa..
Enhän mä häntä minään yli-ihmisenä pidä.Jokaisessa on omat vikansa,eikä kukaan ole täydellinen..ei hänkään.Käyttäydyin vain sen verran ristiriitaisesti ja kylmästi häntä kohtaan,että välillä pelkään että hän sai sellaisen kuvan että pidin häntä pilkkanaan.Sanottaisiinko niin että totuus oli se että sisimmässäni arvostin häntä suuresti..kaikki hänessä korosti niitä piirteitä mitä olin aina alitajuisesti toivonut ihmiseltä..Hän oli silmissäni jotain niin ihanaa..tekemättä häntä kuitenkaan yli-ihmiseksi..sitä kun kukaan ei voi olla.Tulee vain niin surullinen olo kun hän ei tiedä sitä..Monesti mietin sitä,että miksi en vain sanoisi sitä hänelle.Enhän minä menettäisi mitään.Kuitenkin aikaa on jo kulunut..miksi siis vetää"vanhoja"asioita esille.Pelkään että hän ei uskoisi minua tai ahdistuisi jos yhtäkkiä haluaisin puhua.Haluaisin vain että hän olisi onnellinen..eikä muistaisi minua mitenkään pahalla..Hän oli omalla tavallaan ujonpuoleinen ja ehkä minäkin..en vain tiedä näkyikö se minusta läpi.
En voi väittää ettenkö haluaisi uutta mahdollisuutta jos sellainen olisi mahdollista..uutta mahdollisuutta jolloin voisin tehdä asiat toisin ja olla avoin hänelle..olisihan se mukava katsoa ja vain tutustua uudelleen ja katsoa voisiko siitä joskus tulla jotain.On ihan totta,että on turha vaipua itsesääliin..Tein ratkaisuni ja päätin yrittää unohtaa..yritän sitä niin kovasti mutta välillä ne ajatukset taas karkaavat ns"kielletylle alueelle".Viisasta olisi kai vain rohkaista itsensä ja sanoa miltä tuntuu..sittenhän se olisi ainakin kakistettu ulos ja voisi unohtaa jossittelut..Jotenkin vain en anna enään periksi..Kuitenkin neuvon itse vastaavassa ystäviäni toimimaan ja selvittämään asiat jotta ne ei jäis taakaksi tuonne sisimpään..aivan kuten säkin neuvoit mua.
Liikaa kun alkaa pohtimaan asioita,niin ei enään itsekkään tiedä miten asiat ovat.Oon vaan kelannu niin paljon tätä juttua..ehkä siksikin kun syyllisyys painaa..en tiedä.
Oon itse monesti miettinyt myös,että mitä enemmän ihminen kärsii,niin tuleeko hänestä lopulta sitä onnellisempi?Musta välillä tuntuu että koettelemukset vahvistaa ihmistä..Kerran eräs henkilö sanoi mulle että elämän koettelemuksiin pitää osata suhtautua oikein..ne pitää hyväksyä ja niistä pitää oppia niin ne vahvistavat.Ei saisi kuitenkaan katkeroitua tapahtuipa mitä tahansa.Kyllä mä ainakin uskoisin että ihminen jota elämä kohtelee huonosti..joko omien virheiden tai muun vastaavan takia..niin se jos jokin muuttaa ihmistä...Nykyään tulee itsellänikin pohdittua kaiken maailman syvällisyyksiä,hassua.
Toivon että jos se sun ihastus olisi ihastunut suhun..kuten mäkin taidan olla siihen yhteen ja jos sillä on tunteita sua kohtaan niin toivottavasti se olisi rohkeampi ja kertoisi sen sulle.En tiedä miksi teistä ei tullut mitään tai miksi teistä ei voi tulla mitään..mutta toivon kaikkea parasta sulle:)Onko mahdollista että teilläkin on vielä jotain selvittämätöntä? Varmasti elämässä tulee ihmisiä vastaan johon ihastua ja joissa on sitä jotakin..pitäisi vain olla ovoin kaikelle uudelle.Silti...

Yritä edes puhua hänelle, tunnut viisaalta ihmiseltä mieti tarkkaan mitä sanot.. mutta älä jää miettimään mitä jos.. Ihminen tekee virheitä, se kuuluu elämään. Itsekkin opin rankemman kautta. Olisin antanut mitä vaan jos olisin saanut edes mahdollisuuden puhua asiat selviksi eromme jälkeen mutta ilmeisesti hän oli jo mennyttä.. Vieläkin yli vuoden jälkeen ajattelen noita asioita tietäen että mitään en kuitenkaan voi tehdä, ja se ei ole mukavaa. aika parantaa haavat, kuuluu sanonta.. tiedä sitten.

Enkeli kirjoitti:

Eihän se mitään vaikeaselkoista tekstiä ollut..sisälsi vain paljon ajatuksia.Kun olin kirjoittanut viime viestini ja luin sen,niin tuli sellainen olo että se oli yhtä sekasotkua..Välillä on vain niin vaikeaa saada ajatuksia alkuperäisessä muodossa "paperille"sellaisena mitä ne ovat tuolla mielen sopukoissa..
Enhän mä häntä minään yli-ihmisenä pidä.Jokaisessa on omat vikansa,eikä kukaan ole täydellinen..ei hänkään.Käyttäydyin vain sen verran ristiriitaisesti ja kylmästi häntä kohtaan,että välillä pelkään että hän sai sellaisen kuvan että pidin häntä pilkkanaan.Sanottaisiinko niin että totuus oli se että sisimmässäni arvostin häntä suuresti..kaikki hänessä korosti niitä piirteitä mitä olin aina alitajuisesti toivonut ihmiseltä..Hän oli silmissäni jotain niin ihanaa..tekemättä häntä kuitenkaan yli-ihmiseksi..sitä kun kukaan ei voi olla.Tulee vain niin surullinen olo kun hän ei tiedä sitä..Monesti mietin sitä,että miksi en vain sanoisi sitä hänelle.Enhän minä menettäisi mitään.Kuitenkin aikaa on jo kulunut..miksi siis vetää"vanhoja"asioita esille.Pelkään että hän ei uskoisi minua tai ahdistuisi jos yhtäkkiä haluaisin puhua.Haluaisin vain että hän olisi onnellinen..eikä muistaisi minua mitenkään pahalla..Hän oli omalla tavallaan ujonpuoleinen ja ehkä minäkin..en vain tiedä näkyikö se minusta läpi.
En voi väittää ettenkö haluaisi uutta mahdollisuutta jos sellainen olisi mahdollista..uutta mahdollisuutta jolloin voisin tehdä asiat toisin ja olla avoin hänelle..olisihan se mukava katsoa ja vain tutustua uudelleen ja katsoa voisiko siitä joskus tulla jotain.On ihan totta,että on turha vaipua itsesääliin..Tein ratkaisuni ja päätin yrittää unohtaa..yritän sitä niin kovasti mutta välillä ne ajatukset taas karkaavat ns"kielletylle alueelle".Viisasta olisi kai vain rohkaista itsensä ja sanoa miltä tuntuu..sittenhän se olisi ainakin kakistettu ulos ja voisi unohtaa jossittelut..Jotenkin vain en anna enään periksi..Kuitenkin neuvon itse vastaavassa ystäviäni toimimaan ja selvittämään asiat jotta ne ei jäis taakaksi tuonne sisimpään..aivan kuten säkin neuvoit mua.
Liikaa kun alkaa pohtimaan asioita,niin ei enään itsekkään tiedä miten asiat ovat.Oon vaan kelannu niin paljon tätä juttua..ehkä siksikin kun syyllisyys painaa..en tiedä.
Oon itse monesti miettinyt myös,että mitä enemmän ihminen kärsii,niin tuleeko hänestä lopulta sitä onnellisempi?Musta välillä tuntuu että koettelemukset vahvistaa ihmistä..Kerran eräs henkilö sanoi mulle että elämän koettelemuksiin pitää osata suhtautua oikein..ne pitää hyväksyä ja niistä pitää oppia niin ne vahvistavat.Ei saisi kuitenkaan katkeroitua tapahtuipa mitä tahansa.Kyllä mä ainakin uskoisin että ihminen jota elämä kohtelee huonosti..joko omien virheiden tai muun vastaavan takia..niin se jos jokin muuttaa ihmistä...Nykyään tulee itsellänikin pohdittua kaiken maailman syvällisyyksiä,hassua.
Toivon että jos se sun ihastus olisi ihastunut suhun..kuten mäkin taidan olla siihen yhteen ja jos sillä on tunteita sua kohtaan niin toivottavasti se olisi rohkeampi ja kertoisi sen sulle.En tiedä miksi teistä ei tullut mitään tai miksi teistä ei voi tulla mitään..mutta toivon kaikkea parasta sulle:)Onko mahdollista että teilläkin on vielä jotain selvittämätöntä? Varmasti elämässä tulee ihmisiä vastaan johon ihastua ja joissa on sitä jotakin..pitäisi vain olla ovoin kaikelle uudelle.Silti...

mustaki tuntuu että helppohan se tässä maata ja selittää miten asiat kuuluu hoitaa, mutta onhan se käytännössä paljo vaikeempaa..

Sillon joskus ku olin justiin ihastunu häneen niin hän tuntu tosiaan niinku joltain yli-ihmiseltä, joltain aivan uudenlaiselta, kiehtovalta, tuntu että hän on juuri se jollaista olen aina odottanut. Mietin niinku 24h/vrk häntä, välillä oli helpompiakin kausia mutta sitte taas olin aivan pilvessä. En oo enää semmosessa humalassa ja voin ajatella asioita selkeemmin (-kai). Silti musta tuntuu että meistä vois vieläki tulla jotain jos oikeen yritettäis.

Se miksi hän tuntuu susta nyt joltain huipputyytpiltä, johtuu varmaan siitä että sä oot vähänniinku alakynnessä nyt kun oot jättäny asioita tekemättä. Mustaki tuntu sillon alussa ku olin ultraihastunu häneen, että parempi unelmoida vaan, vaikkei voi saada niin voipahan olla ainaki hetken kauemmin onnellinen. Tajusin sitte että joskus tää kumminki loppuu, mitä ennemmin meen kysymään niin sitä varmemmin hän vielä on kiinnostunu, parempi sitte tehdä jotain. Ymmärsin että musta oli ollu hänelle pelkkää vaivaa vaan mutta myöhemmin pystyin sitte antamaan ittelleni anteeksi sen vähänniinku "inhimillisenä virheenä", en tiedä onko hän antanu, toivoisin niin. Ymmärrän suakin kun et uskalla tehdä mitään alotetta, mutta kun sä hetken oot ajattelematta häntä niin pakosta hän tulee uudestaan mieleen, siitä tulee semmonen oravanpyörä josta lopulta on pakko päästä pois. Toivoisin että olisit rohkeempi tyyppi ku mä ja menisit vielä kertomaan hänelle mitä tunnet ettet tekis samaa virhettä ku mä. Sanoit että haluaisit olla avoin hänelle - kaikki miehet arvostaa avoimia (ei kuitenkaan mitään korostetun tökerön avoimia) naisia, naiset ajattelee asioita omalla tavallaan josta miesten on vaikea ottaa selkoa tiedäthän, logiikka ja naisten logiikka on kaksi eri asiaa (-yks kaveri vetäs joskus..älä suutu).Varmasti se suhtautuu suhun hyvin, rohkeus ja avoimuus on hyviä ominaisuuksia tytössä(sori jos käytätn tyttö sanaa mutta nainen kuulostaa munmielestä jotenki kornilta).

Varmasti meidän kaikkien neljän elämässä tulee uusia ihastuksia, mutta jos ei uskalla yrittää sillon kun ne tulevat, niin koska sitten pitäisi yrittää?

-Sä oot muuten hemmetin hyvä kirjottamaan, B.T.W.

S-C kirjoitti:

mustaki tuntuu että helppohan se tässä maata ja selittää miten asiat kuuluu hoitaa, mutta onhan se käytännössä paljo vaikeempaa..

Sillon joskus ku olin justiin ihastunu häneen niin hän tuntu tosiaan niinku joltain yli-ihmiseltä, joltain aivan uudenlaiselta, kiehtovalta, tuntu että hän on juuri se jollaista olen aina odottanut. Mietin niinku 24h/vrk häntä, välillä oli helpompiakin kausia mutta sitte taas olin aivan pilvessä. En oo enää semmosessa humalassa ja voin ajatella asioita selkeemmin (-kai). Silti musta tuntuu että meistä vois vieläki tulla jotain jos oikeen yritettäis.

Se miksi hän tuntuu susta nyt joltain huipputyytpiltä, johtuu varmaan siitä että sä oot vähänniinku alakynnessä nyt kun oot jättäny asioita tekemättä. Mustaki tuntu sillon alussa ku olin ultraihastunu häneen, että parempi unelmoida vaan, vaikkei voi saada niin voipahan olla ainaki hetken kauemmin onnellinen. Tajusin sitte että joskus tää kumminki loppuu, mitä ennemmin meen kysymään niin sitä varmemmin hän vielä on kiinnostunu, parempi sitte tehdä jotain. Ymmärsin että musta oli ollu hänelle pelkkää vaivaa vaan mutta myöhemmin pystyin sitte antamaan ittelleni anteeksi sen vähänniinku "inhimillisenä virheenä", en tiedä onko hän antanu, toivoisin niin. Ymmärrän suakin kun et uskalla tehdä mitään alotetta, mutta kun sä hetken oot ajattelematta häntä niin pakosta hän tulee uudestaan mieleen, siitä tulee semmonen oravanpyörä josta lopulta on pakko päästä pois. Toivoisin että olisit rohkeempi tyyppi ku mä ja menisit vielä kertomaan hänelle mitä tunnet ettet tekis samaa virhettä ku mä. Sanoit että haluaisit olla avoin hänelle - kaikki miehet arvostaa avoimia (ei kuitenkaan mitään korostetun tökerön avoimia) naisia, naiset ajattelee asioita omalla tavallaan josta miesten on vaikea ottaa selkoa tiedäthän, logiikka ja naisten logiikka on kaksi eri asiaa (-yks kaveri vetäs joskus..älä suutu).Varmasti se suhtautuu suhun hyvin, rohkeus ja avoimuus on hyviä ominaisuuksia tytössä(sori jos käytätn tyttö sanaa mutta nainen kuulostaa munmielestä jotenki kornilta).

Varmasti meidän kaikkien neljän elämässä tulee uusia ihastuksia, mutta jos ei uskalla yrittää sillon kun ne tulevat, niin koska sitten pitäisi yrittää?

-Sä oot muuten hemmetin hyvä kirjottamaan, B.T.W.

en ihmettele vaikkei hän oliskaan kiinnostunu, taidan olla toisinaan vähän kaksmielinen ja tekopyhä tyyppi...mun mielestä siis tyttö -sana kuvaa paremmin häntä, "nainen" kuulostaa semmoselta itsekeskeiseltä hienostelijalta, tai sitten joltain muotifriikiltä, tai jotenki pornahtavalta.. voihan sanaa nainen toisaalta käyttää yleisesti toisesta sukupuolesta...
-taas turhaa tekstiä mutta menköön.

Sitä ehkä vielä että jos tuntuu että et tosiaan oo ihastunu häneen enää, että se oli joku väliaikanen ihastuminen vaan niin eihän sitä kannata ottaa minään pakkopullana vaan unohtaa, jos taas uskot vielä rakkauteen niin kerro se hänelle, voihan olla että hänelläki on jotain kivoja tunteita sua kohtaan... Jos oot avoin ja rehellinen hänelle, et myöskään loukkaisi häntä vaikkei jutusta tulisikaan mitään, hän kyllä ymmärtää sun tilantees.


ps. lähen huomenna taas viikoks pois, sovitaanko että teet ens viikolla sen mitä sitten aiotkin tehdä.? Odottaminen ei auta, jos aiot tehdä jotain, menee vaan aikaa hukkaan. ´:-´

S-C kirjoitti:

en ihmettele vaikkei hän oliskaan kiinnostunu, taidan olla toisinaan vähän kaksmielinen ja tekopyhä tyyppi...mun mielestä siis tyttö -sana kuvaa paremmin häntä, "nainen" kuulostaa semmoselta itsekeskeiseltä hienostelijalta, tai sitten joltain muotifriikiltä, tai jotenki pornahtavalta.. voihan sanaa nainen toisaalta käyttää yleisesti toisesta sukupuolesta...
-taas turhaa tekstiä mutta menköön.

Sitä ehkä vielä että jos tuntuu että et tosiaan oo ihastunu häneen enää, että se oli joku väliaikanen ihastuminen vaan niin eihän sitä kannata ottaa minään pakkopullana vaan unohtaa, jos taas uskot vielä rakkauteen niin kerro se hänelle, voihan olla että hänelläki on jotain kivoja tunteita sua kohtaan... Jos oot avoin ja rehellinen hänelle, et myöskään loukkaisi häntä vaikkei jutusta tulisikaan mitään, hän kyllä ymmärtää sun tilantees.


ps. lähen huomenna taas viikoks pois, sovitaanko että teet ens viikolla sen mitä sitten aiotkin tehdä.? Odottaminen ei auta, jos aiot tehdä jotain, menee vaan aikaa hukkaan. ´:-´

Käytännössä on niin paljon vaikeampaa tehdä päähän sisäistettyjen toimintamallien mukaan kun tilanne on käsillä.Vaikken välttämättä niin ujo olekaan seurassa,niin silti kuitenkin jokin sisällä pelottelee lopputuloksesta joka olisi sitten aivan toinen..jos puhuisin tunteeni ja ajatukseni ulos..vaikeaa.Kohta olisi varmaan jo viisainta kaivaa kynä ja paperi esille ja yrittää niiden avulla viestittää asiani:).Meinaan jos se ujous sitten yllättäisi juuri kun ei saisi.
Tunsin heti aluksi jotain häntä kohtaan(perhosia vatsassa,tiedäthän?),jokin hänessä vain herätti suurta kiinnostusta.Minulla oli vähän vaikea vaihe elämässä menossa silloin kun jotain alkoi tapahtua.Olin kiinnostunut mutta myös pitelin jotain "muuria"ympärilläni.Oli mietittävää monien asioiden takia ja niinpä välillä annoin ristiriitaista kuvaa siitä mitä halusin.Olin enkeli jolla oli rikkoutunut siipi elämän polun varrella,mutta sitähän hän ei tiennyt.Kun näin hänet niin mieleni täyttyi aina hyvällä ololla..mutta asioiden takia saatoin olla ajattelematon.
Tietysti tämä oma epäselvä tilanteeni ja se että en tiedä mitä hän minusta yleensäkään enään ajattelee,saa hänet sitä enemmän mieleeni.Sen takia varmaan ajattelen häntä.Mutta olen kyllä ihastunut häneen..siksi koska hänestä löytyy niin paljon piirteitä joita arvostan ja ihailen.On inhottavaa kun kaikki loppui niin.Sen takia haluaisin puhua,että tietäisi että molemmille jäi hyvä maku siitä pienestä mitä välillämme oli.
Tässä sitä taas mietitään että mitä jos..oravanpyörästä olisi todellakin hyvä päästä pois.En halua että hänellä on mitään kaunoja jäänyt..mutta en myöskään haluaisi vetää"vanhoja"asioita esille,jos hän vaikka olisi jo haudannut ne.
No onhan naisten ja miesten logiikassa eroja.Pakko myöntää että itsellänikin tulee joskus uskoteltua,että miehet ymmärtäisivät lukea asiat rivien välistä.Siksi olisikin hyvä olla avoin ja sanoa asiat niin miltä ne tuntuvat.Esim.(sinkkuelämää ja cosmopolitanit antavat hyviä ihmissuhde neuvoja;) meille naisille).Joskushan niitäkin tulee katsottua..mutta enpä menisi niihin täysillä uskomaan..hyvää viihdettä kuiteskin..
Vaikutat S-C todella hienolta ihmiseltä(ja sun tekstiäs on niin ilo saada).Toivoisin sullekin hitusen vielä rohkeutta lisää..itsekin kun tarvisin sitä vielä ison kourallisen.On se niin surkeaa elää epätietoisuudessa ja miten monesti asiat voisivatkaan olla toisin jos ihmiset uskaltaisivat(ei tietenkään aina).Oletkohan ihan varma että olit vain vaivana hänelle?Saattoi olla että tulkitsit oikein..mutta on myös mahdollisuus siihen toiseen vaihtoehtoon.JOs hän luulisi jotain tuollaista(sis.se oma ihastukseni)niin toivoisin hänen kertovan mulle siitä.Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä.Itsekin taisin antaa sen tapaisia viestejä,joiden pelkään hänen tulkinneen väärin.Kunpa hän olisi tiennyt mitä tunsin.
Lupaan tehdä päätökseni ensi viikolla..mutta pelkäänpä että hautaan omat tunteeni ja ajatukseni ja toivon hänelle kaikkea hienoa elämään.Toivottavasti hän tietää kuinka hieno ihminen on(ilman että olisi yli-ihminen tai vastaava).Silti välillä ei voi olla muistamatta sanontaa:Kerranhan täällä vain eletään. Pitäisi tehdä niin että ei sitten vanhempana joutuisi katumaan.Sitähän toki kukaan ei voi tietää kuinka kauan täällä kukin saa olla..mutta.. Nyt taas meinaa tulla jotain syvällisempää..minkäs teet...
(Tyttö sana on muuten munkin mielestä paljon mukavampaa korville kun sen kuulee/tai lukee..kuin nainen)

Enkeli kirjoitti:

Käytännössä on niin paljon vaikeampaa tehdä päähän sisäistettyjen toimintamallien mukaan kun tilanne on käsillä.Vaikken välttämättä niin ujo olekaan seurassa,niin silti kuitenkin jokin sisällä pelottelee lopputuloksesta joka olisi sitten aivan toinen..jos puhuisin tunteeni ja ajatukseni ulos..vaikeaa.Kohta olisi varmaan jo viisainta kaivaa kynä ja paperi esille ja yrittää niiden avulla viestittää asiani:).Meinaan jos se ujous sitten yllättäisi juuri kun ei saisi.
Tunsin heti aluksi jotain häntä kohtaan(perhosia vatsassa,tiedäthän?),jokin hänessä vain herätti suurta kiinnostusta.Minulla oli vähän vaikea vaihe elämässä menossa silloin kun jotain alkoi tapahtua.Olin kiinnostunut mutta myös pitelin jotain "muuria"ympärilläni.Oli mietittävää monien asioiden takia ja niinpä välillä annoin ristiriitaista kuvaa siitä mitä halusin.Olin enkeli jolla oli rikkoutunut siipi elämän polun varrella,mutta sitähän hän ei tiennyt.Kun näin hänet niin mieleni täyttyi aina hyvällä ololla..mutta asioiden takia saatoin olla ajattelematon.
Tietysti tämä oma epäselvä tilanteeni ja se että en tiedä mitä hän minusta yleensäkään enään ajattelee,saa hänet sitä enemmän mieleeni.Sen takia varmaan ajattelen häntä.Mutta olen kyllä ihastunut häneen..siksi koska hänestä löytyy niin paljon piirteitä joita arvostan ja ihailen.On inhottavaa kun kaikki loppui niin.Sen takia haluaisin puhua,että tietäisi että molemmille jäi hyvä maku siitä pienestä mitä välillämme oli.
Tässä sitä taas mietitään että mitä jos..oravanpyörästä olisi todellakin hyvä päästä pois.En halua että hänellä on mitään kaunoja jäänyt..mutta en myöskään haluaisi vetää"vanhoja"asioita esille,jos hän vaikka olisi jo haudannut ne.
No onhan naisten ja miesten logiikassa eroja.Pakko myöntää että itsellänikin tulee joskus uskoteltua,että miehet ymmärtäisivät lukea asiat rivien välistä.Siksi olisikin hyvä olla avoin ja sanoa asiat niin miltä ne tuntuvat.Esim.(sinkkuelämää ja cosmopolitanit antavat hyviä ihmissuhde neuvoja;) meille naisille).Joskushan niitäkin tulee katsottua..mutta enpä menisi niihin täysillä uskomaan..hyvää viihdettä kuiteskin..
Vaikutat S-C todella hienolta ihmiseltä(ja sun tekstiäs on niin ilo saada).Toivoisin sullekin hitusen vielä rohkeutta lisää..itsekin kun tarvisin sitä vielä ison kourallisen.On se niin surkeaa elää epätietoisuudessa ja miten monesti asiat voisivatkaan olla toisin jos ihmiset uskaltaisivat(ei tietenkään aina).Oletkohan ihan varma että olit vain vaivana hänelle?Saattoi olla että tulkitsit oikein..mutta on myös mahdollisuus siihen toiseen vaihtoehtoon.JOs hän luulisi jotain tuollaista(sis.se oma ihastukseni)niin toivoisin hänen kertovan mulle siitä.Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä.Itsekin taisin antaa sen tapaisia viestejä,joiden pelkään hänen tulkinneen väärin.Kunpa hän olisi tiennyt mitä tunsin.
Lupaan tehdä päätökseni ensi viikolla..mutta pelkäänpä että hautaan omat tunteeni ja ajatukseni ja toivon hänelle kaikkea hienoa elämään.Toivottavasti hän tietää kuinka hieno ihminen on(ilman että olisi yli-ihminen tai vastaava).Silti välillä ei voi olla muistamatta sanontaa:Kerranhan täällä vain eletään. Pitäisi tehdä niin että ei sitten vanhempana joutuisi katumaan.Sitähän toki kukaan ei voi tietää kuinka kauan täällä kukin saa olla..mutta.. Nyt taas meinaa tulla jotain syvällisempää..minkäs teet...
(Tyttö sana on muuten munkin mielestä paljon mukavampaa korville kun sen kuulee/tai lukee..kuin nainen)

jos ujous yllättäisi niin hän kyllä ymmärtäisi sen. Ei hän vastaa sen mukaan kuinka hyvin kysymisestä suoriudut.

En ehdi muuta sanoa kun että leuka pystyyn ja rohkeesti puhu. Puhumalla asiat selviää parhaiten kun kirjottamalla.

Onnea ens viikolle!

Enkeli kirjoitti:

Käytännössä on niin paljon vaikeampaa tehdä päähän sisäistettyjen toimintamallien mukaan kun tilanne on käsillä.Vaikken välttämättä niin ujo olekaan seurassa,niin silti kuitenkin jokin sisällä pelottelee lopputuloksesta joka olisi sitten aivan toinen..jos puhuisin tunteeni ja ajatukseni ulos..vaikeaa.Kohta olisi varmaan jo viisainta kaivaa kynä ja paperi esille ja yrittää niiden avulla viestittää asiani:).Meinaan jos se ujous sitten yllättäisi juuri kun ei saisi.
Tunsin heti aluksi jotain häntä kohtaan(perhosia vatsassa,tiedäthän?),jokin hänessä vain herätti suurta kiinnostusta.Minulla oli vähän vaikea vaihe elämässä menossa silloin kun jotain alkoi tapahtua.Olin kiinnostunut mutta myös pitelin jotain "muuria"ympärilläni.Oli mietittävää monien asioiden takia ja niinpä välillä annoin ristiriitaista kuvaa siitä mitä halusin.Olin enkeli jolla oli rikkoutunut siipi elämän polun varrella,mutta sitähän hän ei tiennyt.Kun näin hänet niin mieleni täyttyi aina hyvällä ololla..mutta asioiden takia saatoin olla ajattelematon.
Tietysti tämä oma epäselvä tilanteeni ja se että en tiedä mitä hän minusta yleensäkään enään ajattelee,saa hänet sitä enemmän mieleeni.Sen takia varmaan ajattelen häntä.Mutta olen kyllä ihastunut häneen..siksi koska hänestä löytyy niin paljon piirteitä joita arvostan ja ihailen.On inhottavaa kun kaikki loppui niin.Sen takia haluaisin puhua,että tietäisi että molemmille jäi hyvä maku siitä pienestä mitä välillämme oli.
Tässä sitä taas mietitään että mitä jos..oravanpyörästä olisi todellakin hyvä päästä pois.En halua että hänellä on mitään kaunoja jäänyt..mutta en myöskään haluaisi vetää"vanhoja"asioita esille,jos hän vaikka olisi jo haudannut ne.
No onhan naisten ja miesten logiikassa eroja.Pakko myöntää että itsellänikin tulee joskus uskoteltua,että miehet ymmärtäisivät lukea asiat rivien välistä.Siksi olisikin hyvä olla avoin ja sanoa asiat niin miltä ne tuntuvat.Esim.(sinkkuelämää ja cosmopolitanit antavat hyviä ihmissuhde neuvoja;) meille naisille).Joskushan niitäkin tulee katsottua..mutta enpä menisi niihin täysillä uskomaan..hyvää viihdettä kuiteskin..
Vaikutat S-C todella hienolta ihmiseltä(ja sun tekstiäs on niin ilo saada).Toivoisin sullekin hitusen vielä rohkeutta lisää..itsekin kun tarvisin sitä vielä ison kourallisen.On se niin surkeaa elää epätietoisuudessa ja miten monesti asiat voisivatkaan olla toisin jos ihmiset uskaltaisivat(ei tietenkään aina).Oletkohan ihan varma että olit vain vaivana hänelle?Saattoi olla että tulkitsit oikein..mutta on myös mahdollisuus siihen toiseen vaihtoehtoon.JOs hän luulisi jotain tuollaista(sis.se oma ihastukseni)niin toivoisin hänen kertovan mulle siitä.Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä.Itsekin taisin antaa sen tapaisia viestejä,joiden pelkään hänen tulkinneen väärin.Kunpa hän olisi tiennyt mitä tunsin.
Lupaan tehdä päätökseni ensi viikolla..mutta pelkäänpä että hautaan omat tunteeni ja ajatukseni ja toivon hänelle kaikkea hienoa elämään.Toivottavasti hän tietää kuinka hieno ihminen on(ilman että olisi yli-ihminen tai vastaava).Silti välillä ei voi olla muistamatta sanontaa:Kerranhan täällä vain eletään. Pitäisi tehdä niin että ei sitten vanhempana joutuisi katumaan.Sitähän toki kukaan ei voi tietää kuinka kauan täällä kukin saa olla..mutta.. Nyt taas meinaa tulla jotain syvällisempää..minkäs teet...
(Tyttö sana on muuten munkin mielestä paljon mukavampaa korville kun sen kuulee/tai lukee..kuin nainen)

näin perälle enää eksyä...mutta..

En tiedä ootko tsempannu viime viikolla, tavallaan melkein toivoin että olisitkin ollu se mun ihastus, viikonloppuna tosin alko tuntua että on jo aika myöhä, ei kannata. Varmaan sustakin alko tuntua samalta viime viikolla, tai ehkä soitit hänelle ja kerroit...

Sitä vaan että toivon hyvää jatkoa...teille kummallekkin...toivottavasti oot tyytyväinen valintaas, mikä se sitten onkin, toivon ettei tyttöseni muista mua pahalla eikä rupea surkuttelemaan (enää) mua vaan muistelis hyvällä tätä soppaa mikä kehittyi meidän välille. Vaikka oon melko kokenut seurustelemisessa, niin oon silti aika huono siinä. Meidän juttu olis aika varmasti lopahtanut aika äkkiä, ollaan silti tavallaan sen verran erilaisia. Parempi näin, jää kummallekkin kivempi muisto toisesta..

En oo tällä hetkellä ihastuneena kehenkään, nyt on hyvää aikaa pitää vähän taukoa.. Ihastuminen vaatii vähänniinku vakaan pohjan tulevaisuudelle, sitte on helpompi ihastua, esimerkiksi kun alotin lukion niin oli niinku tulevaisuus selvä seuraavalle kolmelle vuodelle ja pysty vähän rauhottua ja oli helpompi ihastua. Nyt ollaan mun tytön kanssa kirjotettu, ei oo täyttä varmuutta mitä seuraavaksi, ei oikein kiinnosta ruveta nyt seurustelemaan.

Mutta, toivottavasti nähdään vielä tulevaisuudessa ja tunnetaan. En tiedä yhtään mitä meinaat jatkossa tehdä, toivottavasti saat sen mitä toivot, vaikka oot vähän ujo niin oot silti mua fiksumpi tyttö..

En tiiä, ehkä vielä joskus kun tulee parempia aikoja, rupeen taas ikävöimään sua, ehkä säkin joskus vielä ikävöit mua - ehkä... no, tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään...

Meinasin pistää yhen runon tähän mutta ei se sovikkaan...no menköön, siinon vaan semmonen kiva tunnelma, kato.

PUUTARHA MENNEEN IHMEMAAN

On päättynyt taisto pois se mennyt on
Sodan koirat käyvät hiljaa
Taiston miehet he juovat maljan voitetun
Juhlien nyt aamuun nousevaan

Niin lämmin on
Tuo aalto rannan
Santaa hyväillen

Maljat tyhjiksi juokaa armon ruhtinaat
Se mieleen voittoisaan johtaa
Hurmioon nostaa valloitus lakeuden
Täyttää ykseys nyt maan

Niin lämmin on
Henkäys tuon rannan
Rannan valloitetun

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

Neitseet kauneimmat yllään mekot valkeat
Tanssien harjalla dyynin
Huuma viinin kuin huuma jälkeen taistojen
Uuden lemmen tuo rintaan

Nuo kellot kuulen
Nuo kellothan
On valloittajan

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu/ Kuusumun Profeetta

s-c kirjoitti:

näin perälle enää eksyä...mutta..

En tiedä ootko tsempannu viime viikolla, tavallaan melkein toivoin että olisitkin ollu se mun ihastus, viikonloppuna tosin alko tuntua että on jo aika myöhä, ei kannata. Varmaan sustakin alko tuntua samalta viime viikolla, tai ehkä soitit hänelle ja kerroit...

Sitä vaan että toivon hyvää jatkoa...teille kummallekkin...toivottavasti oot tyytyväinen valintaas, mikä se sitten onkin, toivon ettei tyttöseni muista mua pahalla eikä rupea surkuttelemaan (enää) mua vaan muistelis hyvällä tätä soppaa mikä kehittyi meidän välille. Vaikka oon melko kokenut seurustelemisessa, niin oon silti aika huono siinä. Meidän juttu olis aika varmasti lopahtanut aika äkkiä, ollaan silti tavallaan sen verran erilaisia. Parempi näin, jää kummallekkin kivempi muisto toisesta..

En oo tällä hetkellä ihastuneena kehenkään, nyt on hyvää aikaa pitää vähän taukoa.. Ihastuminen vaatii vähänniinku vakaan pohjan tulevaisuudelle, sitte on helpompi ihastua, esimerkiksi kun alotin lukion niin oli niinku tulevaisuus selvä seuraavalle kolmelle vuodelle ja pysty vähän rauhottua ja oli helpompi ihastua. Nyt ollaan mun tytön kanssa kirjotettu, ei oo täyttä varmuutta mitä seuraavaksi, ei oikein kiinnosta ruveta nyt seurustelemaan.

Mutta, toivottavasti nähdään vielä tulevaisuudessa ja tunnetaan. En tiedä yhtään mitä meinaat jatkossa tehdä, toivottavasti saat sen mitä toivot, vaikka oot vähän ujo niin oot silti mua fiksumpi tyttö..

En tiiä, ehkä vielä joskus kun tulee parempia aikoja, rupeen taas ikävöimään sua, ehkä säkin joskus vielä ikävöit mua - ehkä... no, tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään...

Meinasin pistää yhen runon tähän mutta ei se sovikkaan...no menköön, siinon vaan semmonen kiva tunnelma, kato.

PUUTARHA MENNEEN IHMEMAAN

On päättynyt taisto pois se mennyt on
Sodan koirat käyvät hiljaa
Taiston miehet he juovat maljan voitetun
Juhlien nyt aamuun nousevaan

Niin lämmin on
Tuo aalto rannan
Santaa hyväillen

Maljat tyhjiksi juokaa armon ruhtinaat
Se mieleen voittoisaan johtaa
Hurmioon nostaa valloitus lakeuden
Täyttää ykseys nyt maan

Niin lämmin on
Henkäys tuon rannan
Rannan valloitetun

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

Neitseet kauneimmat yllään mekot valkeat
Tanssien harjalla dyynin
Huuma viinin kuin huuma jälkeen taistojen
Uuden lemmen tuo rintaan

Nuo kellot kuulen
Nuo kellothan
On valloittajan

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu/ Kuusumun Profeetta

Tännepä mä vielä eksyin.Halusin käydä vielä kertaalleen lukemassa omia ja sun ajatuksia.Niin tunteella on kyllä tullut tänne kirjoteltua että.Nyt on jo vähän sellainen "tunnoton"olo..ihan kuin ei enään tietäisi mitä tuntee(ei oikeastaan tunnu miltään),hassua.
Siinä kävi sitten niin kuin ajattelinkin.En soittanut.En jaksanut yrittää,en tsempata.Luulenpa että pelkäsin.Pelkäsin katsoa totuutta silmiin(aistia hänen äänestään se mitä olin omalla käytökselläni kenties saanut aikaan).Olisihan se tietysti helpottanut..mutta tuntui todellakin että antaa olla..että on jo aika myöhä yrittää tehdä asioille mitään..korjata asioita,korjata mahdollisia väärinkäsityksiä.Pelkäsin kai että jos hän muistelisi minua pahalla,niin olisi parempi olla soittamatta..en voi tietää mitä hän ajattelee mutta..
(Pieni tunnustus)pakko myöntää että salaa välillä toivoin että mitä jos sä olisitkin hän..niin tyhmältä ja naurettavalta kuin se voikin vaikuttaa.Se ois jo ehkä ollut aika ironistakin,mutta kävi mielessä että mitä jos meidän tarinat ja ajatukset oiskin olleet toisistamme.Mutta sellasta tapahtuu elokuvissa,paljon paljon harvemmin oikeessa elämässä.Kai sitä jotenkin toivo että ois hienoa jos se toinen miettis vielä mua niinkuin säkin ajattelit vielä sitä tyttöäsi.
Sitähän sanotaan että jokaisella teolla on seurauksensa aivan kuten valinnoillakin.En tiedä olenko tyytyväinen tähän päätökseeni,koska olisihan sitä saanut jonkinlaisen sisäisenrauhan.En tiedä mikä seuraus sillä soitolla olisi ollut..sitä en saa koskaan tietää.Toivon myös että se poika ei kuitenkaan muista mua pahalla.Mä en tuu muistamaan ainakaan häntä koskaan muuten kuin hyvällä..toivottavasti hän tietää sen.
Oon varmaan toivottanut sulle kaikkea hyvää jo aikasemminkin,mutta teen sen nyt uudestaan,lisäten mukaan myös sen"sun tyttösesi":).Tuskin koskaan voi liian montaa kertaa toivoa koko sydämestään toiselle kaikkea hyvää. Vaikka on jo aika myöhä niin jotenkin haluaisin kannustaa sua puhumaan sen tytön kanssa.Aivan kuten meidänkin kohdalle syntyi aikamoinen soppa"lainaten sun sanoja"niin tekstistäsi päätellen niin kävi teillekin.Niin no,ehkä on jo myöhäistä..mutta etkö haluaisi kuitenkin että jakaisitte omat ajatuksenne ja käsityksenne keskenänne?Tuo oli ehkä hieman retorinen kysymys,mutta.. Eihän sitä periaatteessa voi tietää oisko jutusta tullut mitään..muttta esim,mun tilanteessa mä olisin halunnut alottaa ihan puhtaalta pöydältä,näyttää että musta löytyy todellakin se herttainen puoli.(Ajatukset pyörii nyt niin kovaa vauhtia,että oon jo ihan sekaisin mitä tähän kirjottelen.Tärkeimmät pointit taitaa jäädä vaan tuonne oman pään sisälle).Koska itse en saa itseäni tekemään asioiden eteen mitään,niin toivoisin sun olevan rohkeempi.En tiedä aavistatko sellaista,että teidän jutusta ei olisi pidemmän päälle tullut mitään..pelkkää itkuako vain.Toisaalta et kuitenkaan nyt tule sitä näkemään olisiko ollut näin. Ehkä joskus vielä tulee aika jolloin puhutte asiat halki,ehkä tulee aika milloin välillänne on kaikki yksinkertaisempaa ja helpompaa.Sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi.Tulevaisuus sen näyttää miten on.Ehkä ihastut johonkin tulisesti.Toivon vain että ei kävisi niin että puhumalla asiat olisi voitu saada hyviksi ja että teistä olisi kuitenkin voinut tullakin jotain ihanaa..mutta sitten myöhemmin olisi jo liian myöhäistä.
Oot muuten ihan oikeassa sen suhteen että vakaa senhetkinen elämäntilanne ja ihastuminen kävelevät usein käsikädessä.En tiedä..musta tuntuu vain että on niin paljon helpompi ihastua kun tietää muuten miten asiat tulevat olemaan tässä tulevaisuudessa.Ehkä mulla myös se,että kun kaikki asiat muuten elämässä toimivat kohtalaisen hyvin niin sitten jaksaa panostaa sihen ihastumiseen ja tekemään työtä suhteen eteen.Kun taas asiat ovat epäselviä ja kun on huolia ja paineita joistakin asioista niin silloin ainakaan minä en oikein jaksa huomioida enään mitään muita tunneasioihin liittyvää. Silloin kun meillä oli mitä oli,niin mulla oli joitakin huolia ja niin mä en vain jaksanut kenties olla kovin uskottavan olonen tunneasioissa.Siksi saatoi tulla hieman ristiriitaista kuvaa itsestäni. Ymmärrän oikein hyvin miltä susta saattaa tuntua tuolla seurustelemisen ja ihastumisen saralla.
Niin,toivottavasti teidän välit pysyy noin yleisesti ainakin hyvinä.Toivoispa se eräs mullekin hyvää niinkuin sinä sille tytölle.Oot kuitenkin itsekin fiksun oloinen ihminen..joten ainakin minä löytäisin teistä jotain yhteistä:).
Pidin muuten tuosta runosta.Luin sen moneen kertaan ja tulkitsin sen omassa päässäni ja mitä se symboloi ja mitä siitä pystyi aistimaan.Tulostin sen talteen,kun eihän sitä koskaan tiedä milloin nämä tekstit täältä katoavat.

Ps:Oikein hyvää vappua jo näin ennakkoon!

Enkeli kirjoitti:

Tännepä mä vielä eksyin.Halusin käydä vielä kertaalleen lukemassa omia ja sun ajatuksia.Niin tunteella on kyllä tullut tänne kirjoteltua että.Nyt on jo vähän sellainen "tunnoton"olo..ihan kuin ei enään tietäisi mitä tuntee(ei oikeastaan tunnu miltään),hassua.
Siinä kävi sitten niin kuin ajattelinkin.En soittanut.En jaksanut yrittää,en tsempata.Luulenpa että pelkäsin.Pelkäsin katsoa totuutta silmiin(aistia hänen äänestään se mitä olin omalla käytökselläni kenties saanut aikaan).Olisihan se tietysti helpottanut..mutta tuntui todellakin että antaa olla..että on jo aika myöhä yrittää tehdä asioille mitään..korjata asioita,korjata mahdollisia väärinkäsityksiä.Pelkäsin kai että jos hän muistelisi minua pahalla,niin olisi parempi olla soittamatta..en voi tietää mitä hän ajattelee mutta..
(Pieni tunnustus)pakko myöntää että salaa välillä toivoin että mitä jos sä olisitkin hän..niin tyhmältä ja naurettavalta kuin se voikin vaikuttaa.Se ois jo ehkä ollut aika ironistakin,mutta kävi mielessä että mitä jos meidän tarinat ja ajatukset oiskin olleet toisistamme.Mutta sellasta tapahtuu elokuvissa,paljon paljon harvemmin oikeessa elämässä.Kai sitä jotenkin toivo että ois hienoa jos se toinen miettis vielä mua niinkuin säkin ajattelit vielä sitä tyttöäsi.
Sitähän sanotaan että jokaisella teolla on seurauksensa aivan kuten valinnoillakin.En tiedä olenko tyytyväinen tähän päätökseeni,koska olisihan sitä saanut jonkinlaisen sisäisenrauhan.En tiedä mikä seuraus sillä soitolla olisi ollut..sitä en saa koskaan tietää.Toivon myös että se poika ei kuitenkaan muista mua pahalla.Mä en tuu muistamaan ainakaan häntä koskaan muuten kuin hyvällä..toivottavasti hän tietää sen.
Oon varmaan toivottanut sulle kaikkea hyvää jo aikasemminkin,mutta teen sen nyt uudestaan,lisäten mukaan myös sen"sun tyttösesi":).Tuskin koskaan voi liian montaa kertaa toivoa koko sydämestään toiselle kaikkea hyvää. Vaikka on jo aika myöhä niin jotenkin haluaisin kannustaa sua puhumaan sen tytön kanssa.Aivan kuten meidänkin kohdalle syntyi aikamoinen soppa"lainaten sun sanoja"niin tekstistäsi päätellen niin kävi teillekin.Niin no,ehkä on jo myöhäistä..mutta etkö haluaisi kuitenkin että jakaisitte omat ajatuksenne ja käsityksenne keskenänne?Tuo oli ehkä hieman retorinen kysymys,mutta.. Eihän sitä periaatteessa voi tietää oisko jutusta tullut mitään..muttta esim,mun tilanteessa mä olisin halunnut alottaa ihan puhtaalta pöydältä,näyttää että musta löytyy todellakin se herttainen puoli.(Ajatukset pyörii nyt niin kovaa vauhtia,että oon jo ihan sekaisin mitä tähän kirjottelen.Tärkeimmät pointit taitaa jäädä vaan tuonne oman pään sisälle).Koska itse en saa itseäni tekemään asioiden eteen mitään,niin toivoisin sun olevan rohkeempi.En tiedä aavistatko sellaista,että teidän jutusta ei olisi pidemmän päälle tullut mitään..pelkkää itkuako vain.Toisaalta et kuitenkaan nyt tule sitä näkemään olisiko ollut näin. Ehkä joskus vielä tulee aika jolloin puhutte asiat halki,ehkä tulee aika milloin välillänne on kaikki yksinkertaisempaa ja helpompaa.Sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi.Tulevaisuus sen näyttää miten on.Ehkä ihastut johonkin tulisesti.Toivon vain että ei kävisi niin että puhumalla asiat olisi voitu saada hyviksi ja että teistä olisi kuitenkin voinut tullakin jotain ihanaa..mutta sitten myöhemmin olisi jo liian myöhäistä.
Oot muuten ihan oikeassa sen suhteen että vakaa senhetkinen elämäntilanne ja ihastuminen kävelevät usein käsikädessä.En tiedä..musta tuntuu vain että on niin paljon helpompi ihastua kun tietää muuten miten asiat tulevat olemaan tässä tulevaisuudessa.Ehkä mulla myös se,että kun kaikki asiat muuten elämässä toimivat kohtalaisen hyvin niin sitten jaksaa panostaa sihen ihastumiseen ja tekemään työtä suhteen eteen.Kun taas asiat ovat epäselviä ja kun on huolia ja paineita joistakin asioista niin silloin ainakaan minä en oikein jaksa huomioida enään mitään muita tunneasioihin liittyvää. Silloin kun meillä oli mitä oli,niin mulla oli joitakin huolia ja niin mä en vain jaksanut kenties olla kovin uskottavan olonen tunneasioissa.Siksi saatoi tulla hieman ristiriitaista kuvaa itsestäni. Ymmärrän oikein hyvin miltä susta saattaa tuntua tuolla seurustelemisen ja ihastumisen saralla.
Niin,toivottavasti teidän välit pysyy noin yleisesti ainakin hyvinä.Toivoispa se eräs mullekin hyvää niinkuin sinä sille tytölle.Oot kuitenkin itsekin fiksun oloinen ihminen..joten ainakin minä löytäisin teistä jotain yhteistä:).
Pidin muuten tuosta runosta.Luin sen moneen kertaan ja tulkitsin sen omassa päässäni ja mitä se symboloi ja mitä siitä pystyi aistimaan.Tulostin sen talteen,kun eihän sitä koskaan tiedä milloin nämä tekstit täältä katoavat.

Ps:Oikein hyvää vappua jo näin ennakkoon!

Luin kyllä viestin aiemmin mutten jaksanut ruveta kirjottamaan mitään..

Joo se runo (tai oikeestaan laulun sanat) sattu vaan eteen ja aattelin sitte pistää.. saathan sä toki lueskella sitä jos tykkäät...

Uskon että teit ihan oikean ratkasun, jos et ole varma asiasta, on ehkä parempi ettet väkisin yritä. En aio siis mäkään enää ruveta häirittemään häntä, sitäpaitsi lupasin hänelle etten enää häiritsisi..

kirjottelin tähän paljon tekstiä mutta niissä ei ollu oikeen sisältöä joten kummasin...tuntuu aika tyhjältä olokin...

No, Hei sitte!

Aikaa on jo kulunut enemmän kuin tarpeeksi.Kesä on tullut ja ne voimakkaat tunteet ovat laantuneet teille tietämättömille.Joskus voin vieläkin tuntea pienen vihlaisun sisälläni jos erehdyn miettimään millaista olisi voinut olla yhdessä.En kai minäkään ole enään mitenkään ihastunut(luulisin).Yksi päivä näin hänet ja tunsin sanoinkuvaamatonta halua jutella hänen kanssaan pitempään ja katseen kääntäminen poispäin oli vaikeaa.Se oli se hetki..mutta mutta..nyt kuitenkin olen vahvempi enkä enään ala toivomaan mitään.Kenties se pieni hetki jolloin tunsin jotain häntä kohtaan oli vain yksipuolista.

On totta että nettikeskustelujen pohjalta voi saada niin erilaisen kuvan mitä olisi sitten "livenä".Voin kuitenkin sanoa että olen kirjoittanut tänne ihan aidot tunteeni..tuskin kuitenkaan luonnossa ilmaisisin itseäni näin kuten täällä.Täällä rakentaa ihmisestä kirjotusten pohjalta oman kuvitellun kuvan.Vastaako se sitten sitä mitä toinen on,tuskin aina.Itse olen kirjoittanut syvimpiä tunteitani tänne,mitä en ole näemmä päässyt oikeassa elämässä ilmaisemaan.

Niin tai näin..tämä enkeli on päättänyt elää päivän kerrallaan ja katsoa mitä tuleva tuo mukanaan.Niin on paljon helpompaa.Nyt kun kesäkin on tullut niin on mahdottoman paljon asioita mistä nauttia:).

Nämä tekstit ovat suoraan minusta lähtöisin,osa minua.Ehkä et tuntenutkaan minua tarpeeksi hyvin..mutta toivottavasti näet vielä joskus kuka olen.Olen tehnyt virheeni,mutta olen kuitenkin aina tyttö jolla on omat tunteensa ja oma tarina kerrottavana.

Enkeli kirjoitti:

Aikaa on jo kulunut enemmän kuin tarpeeksi.Kesä on tullut ja ne voimakkaat tunteet ovat laantuneet teille tietämättömille.Joskus voin vieläkin tuntea pienen vihlaisun sisälläni jos erehdyn miettimään millaista olisi voinut olla yhdessä.En kai minäkään ole enään mitenkään ihastunut(luulisin).Yksi päivä näin hänet ja tunsin sanoinkuvaamatonta halua jutella hänen kanssaan pitempään ja katseen kääntäminen poispäin oli vaikeaa.Se oli se hetki..mutta mutta..nyt kuitenkin olen vahvempi enkä enään ala toivomaan mitään.Kenties se pieni hetki jolloin tunsin jotain häntä kohtaan oli vain yksipuolista.

On totta että nettikeskustelujen pohjalta voi saada niin erilaisen kuvan mitä olisi sitten "livenä".Voin kuitenkin sanoa että olen kirjoittanut tänne ihan aidot tunteeni..tuskin kuitenkaan luonnossa ilmaisisin itseäni näin kuten täällä.Täällä rakentaa ihmisestä kirjotusten pohjalta oman kuvitellun kuvan.Vastaako se sitten sitä mitä toinen on,tuskin aina.Itse olen kirjoittanut syvimpiä tunteitani tänne,mitä en ole näemmä päässyt oikeassa elämässä ilmaisemaan.

Niin tai näin..tämä enkeli on päättänyt elää päivän kerrallaan ja katsoa mitä tuleva tuo mukanaan.Niin on paljon helpompaa.Nyt kun kesäkin on tullut niin on mahdottoman paljon asioita mistä nauttia:).

Nämä tekstit ovat suoraan minusta lähtöisin,osa minua.Ehkä et tuntenutkaan minua tarpeeksi hyvin..mutta toivottavasti näet vielä joskus kuka olen.Olen tehnyt virheeni,mutta olen kuitenkin aina tyttö jolla on omat tunteensa ja oma tarina kerrottavana.

Aika tosiaan on vähän...kulunu. Sitä on vähänniinku viimeset siteet jo irrotettu..olisin kans halunnu että olisit tullu jutteleen, toisaalta, kummankin puolesta parempi että ei sittenkään. Parempi ettei enää tuhaan elätellä

Oon tosi ilonen että saatiin homma kunnolliseen päätökseen ettei jääny vaivaamaan että jos...

Tosiaan, kesä tulee. En mäkään tiedä paljoa tulevasta kesästä, päivä kerrallaan täälläkin melkeen mennään. En sitten tiedä olisko siitä muutenkaan tullu mitään ku seurustelu vaatii niin perkeleesti panostamista, jos oltais alotettu jo silloin kun oltiin vielä koulussa niin oltais voitukki saada juttu toimimaan, mutta toisaalta hyvä näin. Hyvää kesää sulle!

Vielä haluisin pyytää anteeksi kaikkea millä oon pahottanu sun mieles, olin sillon ihastunu suhun enkä pystyny sitte ajattelemaan "oikeesta suunnasta" asioita. Normaalisti ihmiset kai ihastuu sitä mukaa kun ne seurustelee, ei niin että ollaan heti täysillä ihastuneita eikä sitte uskalleta enää tehdä mitään ettei vaan menetä mitään... se on vähänniinku lähettäis autolla vitosella suoraan liikkeelle. Eräs viisas mies sanoi että kyllä se siitä lähtee kun tarpeeksi painaa kaasua, mutta tosiasiassa, eihän se siitä lähde.. -öö, hiukan ontuva..

Sovitaan vielä yks juttu: Seuraavan kerran kun nähdään niin moikataan!

Mukavaa kesää sulle!

s-c kirjoitti:

Aika tosiaan on vähän...kulunu. Sitä on vähänniinku viimeset siteet jo irrotettu..olisin kans halunnu että olisit tullu jutteleen, toisaalta, kummankin puolesta parempi että ei sittenkään. Parempi ettei enää tuhaan elätellä

Oon tosi ilonen että saatiin homma kunnolliseen päätökseen ettei jääny vaivaamaan että jos...

Tosiaan, kesä tulee. En mäkään tiedä paljoa tulevasta kesästä, päivä kerrallaan täälläkin melkeen mennään. En sitten tiedä olisko siitä muutenkaan tullu mitään ku seurustelu vaatii niin perkeleesti panostamista, jos oltais alotettu jo silloin kun oltiin vielä koulussa niin oltais voitukki saada juttu toimimaan, mutta toisaalta hyvä näin. Hyvää kesää sulle!

Vielä haluisin pyytää anteeksi kaikkea millä oon pahottanu sun mieles, olin sillon ihastunu suhun enkä pystyny sitte ajattelemaan "oikeesta suunnasta" asioita. Normaalisti ihmiset kai ihastuu sitä mukaa kun ne seurustelee, ei niin että ollaan heti täysillä ihastuneita eikä sitte uskalleta enää tehdä mitään ettei vaan menetä mitään... se on vähänniinku lähettäis autolla vitosella suoraan liikkeelle. Eräs viisas mies sanoi että kyllä se siitä lähtee kun tarpeeksi painaa kaasua, mutta tosiasiassa, eihän se siitä lähde.. -öö, hiukan ontuva..

Sovitaan vielä yks juttu: Seuraavan kerran kun nähdään niin moikataan!

Mukavaa kesää sulle!

taas olis voinu lukasta kunnolla läpi ennenku lähettää.. ton perkeleen vois jättää poijes, aatelin että hemmetti on jo aika kulunu, en mitenkään vihoissani meinannu.. no, kai ymmärrät.

s-c kirjoitti:

Aika tosiaan on vähän...kulunu. Sitä on vähänniinku viimeset siteet jo irrotettu..olisin kans halunnu että olisit tullu jutteleen, toisaalta, kummankin puolesta parempi että ei sittenkään. Parempi ettei enää tuhaan elätellä

Oon tosi ilonen että saatiin homma kunnolliseen päätökseen ettei jääny vaivaamaan että jos...

Tosiaan, kesä tulee. En mäkään tiedä paljoa tulevasta kesästä, päivä kerrallaan täälläkin melkeen mennään. En sitten tiedä olisko siitä muutenkaan tullu mitään ku seurustelu vaatii niin perkeleesti panostamista, jos oltais alotettu jo silloin kun oltiin vielä koulussa niin oltais voitukki saada juttu toimimaan, mutta toisaalta hyvä näin. Hyvää kesää sulle!

Vielä haluisin pyytää anteeksi kaikkea millä oon pahottanu sun mieles, olin sillon ihastunu suhun enkä pystyny sitte ajattelemaan "oikeesta suunnasta" asioita. Normaalisti ihmiset kai ihastuu sitä mukaa kun ne seurustelee, ei niin että ollaan heti täysillä ihastuneita eikä sitte uskalleta enää tehdä mitään ettei vaan menetä mitään... se on vähänniinku lähettäis autolla vitosella suoraan liikkeelle. Eräs viisas mies sanoi että kyllä se siitä lähtee kun tarpeeksi painaa kaasua, mutta tosiasiassa, eihän se siitä lähde.. -öö, hiukan ontuva..

Sovitaan vielä yks juttu: Seuraavan kerran kun nähdään niin moikataan!

Mukavaa kesää sulle!

Jännä juttu tuo ihastuminen.Niinhän sen pitäisi olla että sitä mukaa ihastutaan mitä paremmin tutustutaan.Sitten kenties joskus se rakkaus astuisi kuvioihin jos niin olisi tarkoitus.En etsi mitään mr täydellistä,eihän sellaista ole olemassakaan..mutta ihastun tosissani melko harvoin ja kun sitten ihastun niin ihastun täysillä.Sen jälkeen asiat hieman mutkistuvat,kun en halua pilata alkavaa juttua..ehkä alan varomaan liikaa "askeleitani".Viimeksi tajusin ehkä liian myöhään tunteeni.En tiedä miksi välillä tuntuu että ennen kuin kiinnostun jostakin ihmisestä,niin odotan perhosten saapumista mahaan ja sitä pientä jännitystä ilmaan.Oonkohan ikuinen haaveilija?vaikea sanoa.No mut se siitä..

Mäkin pyydän anteeksi jos loukkasin sua teoillani/sanoillani.Taisinpa tehdä niin.Mikään ei ollut tarkoituksellista.Ihmisen mieli voi vain olla joskus niin monimutkainen ihastuneena.Kaikkea hyvää sulle ja auringon paistetta koko mun sydämestä.

Sovitaan vain..Ensikerralla kun kohdataan niin rohkaistaan itsemme ja moikataan.Minä muistan ainkin pitää sopimuksesta kiinni.

Aurinkoista Kesää!

Enkeli kirjoitti:

Jännä juttu tuo ihastuminen.Niinhän sen pitäisi olla että sitä mukaa ihastutaan mitä paremmin tutustutaan.Sitten kenties joskus se rakkaus astuisi kuvioihin jos niin olisi tarkoitus.En etsi mitään mr täydellistä,eihän sellaista ole olemassakaan..mutta ihastun tosissani melko harvoin ja kun sitten ihastun niin ihastun täysillä.Sen jälkeen asiat hieman mutkistuvat,kun en halua pilata alkavaa juttua..ehkä alan varomaan liikaa "askeleitani".Viimeksi tajusin ehkä liian myöhään tunteeni.En tiedä miksi välillä tuntuu että ennen kuin kiinnostun jostakin ihmisestä,niin odotan perhosten saapumista mahaan ja sitä pientä jännitystä ilmaan.Oonkohan ikuinen haaveilija?vaikea sanoa.No mut se siitä..

Mäkin pyydän anteeksi jos loukkasin sua teoillani/sanoillani.Taisinpa tehdä niin.Mikään ei ollut tarkoituksellista.Ihmisen mieli voi vain olla joskus niin monimutkainen ihastuneena.Kaikkea hyvää sulle ja auringon paistetta koko mun sydämestä.

Sovitaan vain..Ensikerralla kun kohdataan niin rohkaistaan itsemme ja moikataan.Minä muistan ainkin pitää sopimuksesta kiinni.

Aurinkoista Kesää!

taidetaan olla molemmat aika haaveilijoita kun näin perällä vielä kirjotellaan..

Itsekin ihastun aika harvoin mutta en tiedä mikä mussa on vikana, onko mulla vääriä eleitä kun tuntuu että tytöt/naiset ihastuu muhun melkeen ittestään. Sitte on helkutin huono omatunto sen jälkeen kun tietää kuinka pahalta (siitä toisesta) tuntuu kun sydän särkyy. Tänäänki yhes tilaisuudes alko tuntua että voi voi..

Musta tuntuu että taidan jättää nää rakkausjutskat hetkeksi syrjään, onhan sitä elämässä muutakin kun seurustelu (tosin tämmösen parin vuoden rupeaman jälkeen saa vähän miettiä että mitä..). Heh..

No, koska ei oo enää toi luovuuskaan ollu kukassa muutamaan viikkoon niin sallinet että lopetan tähän.

Eipä sitten muuta kuin hyvät jatkot toivotan.

Väität ettei semmosta täydellistä ihmistä olekkaan. Mä toivon että vielä joskus sä löydät itelles justiin semmosen, täydellisen kumppanin. Omasta kokemuksesta tiedän että kyllä semmosia on olemassa.

PS. Sikäli mikäli olet se pörröpää joka istu aina siinä vaahtosammuttimen kohdassa....
Ens viikolla olis sitten ne nauhotukset oikeen studiossa. En aio soittaa (enkä laulaa) sitä biisiä, anti olla.

s-c kirjoitti:

taidetaan olla molemmat aika haaveilijoita kun näin perällä vielä kirjotellaan..

Itsekin ihastun aika harvoin mutta en tiedä mikä mussa on vikana, onko mulla vääriä eleitä kun tuntuu että tytöt/naiset ihastuu muhun melkeen ittestään. Sitte on helkutin huono omatunto sen jälkeen kun tietää kuinka pahalta (siitä toisesta) tuntuu kun sydän särkyy. Tänäänki yhes tilaisuudes alko tuntua että voi voi..

Musta tuntuu että taidan jättää nää rakkausjutskat hetkeksi syrjään, onhan sitä elämässä muutakin kun seurustelu (tosin tämmösen parin vuoden rupeaman jälkeen saa vähän miettiä että mitä..). Heh..

No, koska ei oo enää toi luovuuskaan ollu kukassa muutamaan viikkoon niin sallinet että lopetan tähän.

Eipä sitten muuta kuin hyvät jatkot toivotan.

Väität ettei semmosta täydellistä ihmistä olekkaan. Mä toivon että vielä joskus sä löydät itelles justiin semmosen, täydellisen kumppanin. Omasta kokemuksesta tiedän että kyllä semmosia on olemassa.

PS. Sikäli mikäli olet se pörröpää joka istu aina siinä vaahtosammuttimen kohdassa....
Ens viikolla olis sitten ne nauhotukset oikeen studiossa. En aio soittaa (enkä laulaa) sitä biisiä, anti olla.

Haluaisitko että äänitän sen biisin? Kuulostaa typerältä kysymykseltä mutta se jää ärsyttämään jos huvin vuoksi vaan jättää sen pois. Toisaalta en halua äänittää sitä jos et säkään halua sitä, sehän on tavallaan sun biisi..

Jos vielä vastaat niin vastaa rehellisesti ja säälimättömästi. Kerro vielä biisin nimi jotta tietäisin....
nojoo, hei sitten ja hyvää kesää!