tiedän ettei itseään pitäisi alkaa diagnosoida mutta epäilen että mulla on tämän sairastelun taustalla muutakin kuin mitä on diagnosoitu lääkärillä.
Ensin mulla dignosoitiin paniikkihäiriö ja sain läääkkeet, olo ehkä hieman helpottui. tosin napsin nuita lääkkeitä muutenkin, ns. nuppia sekaisin kun oli paha olo. mikään ei tuntunu kiinnostavan ja suunnittelin varmaan päivittäin itsemurhaa. sosiaalinen elämä oli yhtä helvettiä,sain koko ajan paniikkikohtauksia ja hyperventiloin joka käänteessä, en uskaltanau käydä missään tai tavata ketään.
Lääkkeiden syömisen aikoihin alkoivat oudot mielialan vaihtelut. elin kuin jossain omassa mielikuvitus maailmassa, heti aamulla herätessä elämä oli ihanaa, olisin voinut tanssia pitkin katuja. niin ihanalta elämä tuntui. Olin todella iloinen ja nauravainen, ja raikuva nauruni kuului joka paikassa. toisinaan taas makasin monta viikkoa sängynpohjalla enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. kaikki tuntui turhalta ja tunsin olevani äärimmäisen vähäpätöinen ihminen.
Sitten diagnosoitiin ettei minulla ole paniikkihäiriötä vaan että paniikkikohtaukseni kuuluvat jotenkin masennukseeni. sain uudet lääkkeet, mieliala on tasaantunut mutta päätöksenteko taitoa mulla ei enää oikein tunnu olevan. asioiden loppuun teko ei tahdo onnistua, keskittymiskyky on usein nollassa eikä minulla useinkaan kiinnosta edes tärkeät asiatkaan. menen vaan virran mukana ja päivän kerralla.
tämä sitten näkyy opiskeluissani. olen jättänyt usemman koulun kesken, voimat käydä ne kokonaan on loppuneet. käyn tätä nykyitäkin koulua pitkän kaavan mukaan, nyt on pakko valmistua tai en koskaan saa ammattia.
tällä viikolla mieliala on vaihdellut seuraavasti
MAANATAI: olo oli oudon leppoisa, en saanu mitään aikaan eikä minua jaksanut kiinnostaa mikään.
TIISTAI-TORSTAI: masentaa, haluan kuolla, laskin joka lääkkeeni kuinka moninkertainen annos minulla on, josko nuilla lähtisi henki, itkettää, olen taatusti mailman paskin ihminen.olo on todella aggressiivinen ja vihainen. paiskon tavaroita ja kiroan kaikkea.
PERJANTAI: olo alkaa helpottaa, ahdistaa mutta olo on samalla oudon aikaan saava, en kuitenkaan jaksa stressata mitään. kaikki asiat naurattaa.
LAUANTAI: olo on levollinen ja itseasiassa aika hyvä.
minusta tuntuu etten enää tiedä mikä on normaalia mielialan vaihtelua, en enää edes muista millaista on elää ilman lääkkeitä tai miltä jotkut tietyt tunteet tuntuvat.
niin..mitä mieltä te olette?
Ensin mulla dignosoitiin paniikkihäiriö ja sain läääkkeet, olo ehkä hieman helpottui. tosin napsin nuita lääkkeitä muutenkin, ns. nuppia sekaisin kun oli paha olo. mikään ei tuntunu kiinnostavan ja suunnittelin varmaan päivittäin itsemurhaa. sosiaalinen elämä oli yhtä helvettiä,sain koko ajan paniikkikohtauksia ja hyperventiloin joka käänteessä, en uskaltanau käydä missään tai tavata ketään.
Lääkkeiden syömisen aikoihin alkoivat oudot mielialan vaihtelut. elin kuin jossain omassa mielikuvitus maailmassa, heti aamulla herätessä elämä oli ihanaa, olisin voinut tanssia pitkin katuja. niin ihanalta elämä tuntui. Olin todella iloinen ja nauravainen, ja raikuva nauruni kuului joka paikassa. toisinaan taas makasin monta viikkoa sängynpohjalla enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. kaikki tuntui turhalta ja tunsin olevani äärimmäisen vähäpätöinen ihminen.
Sitten diagnosoitiin ettei minulla ole paniikkihäiriötä vaan että paniikkikohtaukseni kuuluvat jotenkin masennukseeni. sain uudet lääkkeet, mieliala on tasaantunut mutta päätöksenteko taitoa mulla ei enää oikein tunnu olevan. asioiden loppuun teko ei tahdo onnistua, keskittymiskyky on usein nollassa eikä minulla useinkaan kiinnosta edes tärkeät asiatkaan. menen vaan virran mukana ja päivän kerralla.
tämä sitten näkyy opiskeluissani. olen jättänyt usemman koulun kesken, voimat käydä ne kokonaan on loppuneet. käyn tätä nykyitäkin koulua pitkän kaavan mukaan, nyt on pakko valmistua tai en koskaan saa ammattia.
tällä viikolla mieliala on vaihdellut seuraavasti
MAANATAI: olo oli oudon leppoisa, en saanu mitään aikaan eikä minua jaksanut kiinnostaa mikään.
TIISTAI-TORSTAI: masentaa, haluan kuolla, laskin joka lääkkeeni kuinka moninkertainen annos minulla on, josko nuilla lähtisi henki, itkettää, olen taatusti mailman paskin ihminen.olo on todella aggressiivinen ja vihainen. paiskon tavaroita ja kiroan kaikkea.
PERJANTAI: olo alkaa helpottaa, ahdistaa mutta olo on samalla oudon aikaan saava, en kuitenkaan jaksa stressata mitään. kaikki asiat naurattaa.
LAUANTAI: olo on levollinen ja itseasiassa aika hyvä.
minusta tuntuu etten enää tiedä mikä on normaalia mielialan vaihtelua, en enää edes muista millaista on elää ilman lääkkeitä tai miltä jotkut tietyt tunteet tuntuvat.
niin..mitä mieltä te olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lääkitys on paikallaan tasaamaan mielialaa. Olen yrittänyt olla ilman ja ei tästä mitään tule. Käyn koko tunneskaalan läpi tuhat kertaa päivässä. Kiroan kun ihmiset on niin tyhmiä ja perseestä ja hetken päästä pidän itseäni perseestä. Mitään järkevää en saa aikaan, toisaalta haluan vaan olla rauhassa enkä tehdä yhtään mitään. Välillä stressaannun niin että tekisi mieli vetää kaikki napit naamaan ja yksi päivä olin ihan valmis siihen. Siis liekö kyseessä maanisdepressio vai mikä vaivaa..? Ainakin lääkkeet ovat pitäneet mielialan kurissa.
Tämä kaikki kuulostaa ihan normielämältä. Itse olen bipo-epäilty, mutten ala syödä tuputettuja lääkkeitä.
Niin kauan kun tämä elämä kulkee "omassa hallinnassani", räiskyn ja masennun niinkuin haluan, ja en halua stumpata itseäni. Olen taiteilija ja tarvitsen omaa itseäni, en lääkedopingia.
Muistakaa siskot ja veljet, lääkärikin on vain ihminen. Olemme tasa-arvoisia tässä elämässä. Wado!
Onko sinulla ystäviä joille voisit puhua? Entä perheesi, sukulaisesi?
Mitä sinulle nyt kuuluu?
ei minulla ole varsinaisesti ystäviä. olen todella huono solmimaan sosiaalisiasuhteita ja ylläpitämään niitä. jännitän hirveästi muiden seurassa enkä osaa olla oma itseni.
ärsyttää kun en minä ole oikeasti tällänen.mulla olis niin paljon sanottavaa mutta menen lukkoon.
illalla itkin silmät päästä ja pyörin itseinhossa ja häpeässä. niin monessa asiassa olen epäonnistunut.
tänä aamuna sitten koin että olen aivan totaalisen epäonnistunut kaikessa, niin opiskelujen kuin ihmissuhteiden hoidon kanssa. vedin kourallisen lääkkeitä naamaan ja laitoin nukkumaan. ja mitäs sitten kävi. heräsin muutaman tunnin päästä ja maha oli sekaisin, ei mitään muuta. olo on vähän sekaisin oleva ja väsynyt.
en kuitenkaan uskalla sanoa tästä missään kun ottaisivat heti minulta nuo mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeet pois.