Minun tarinani on seuraavanlainen:Tammikuussa kuoli läheinen naapurini 69 vuotiaana monien sairauksien runtelemana mm.vaikea reuma,jonka vuoksi liikuntakyky melkein olematon.....hän joutui sairaalahoitoon joulukuussa ja siellä erilaisten komplikaatioitten vuoksi hänen kuntonsa heikkeni niin että lopulta lääkärit lopetti hoidot tehottomiksi todettuaan.Syy mistä minä tunnen syyllisyyttä on,että minä eräänä iltana hänen ollessa jo tehohoidossa lähetin äänettömän rukouspyynnön "ylös" että enkelit ottais tämän henkilön pois,jos näin on määrätty.Minulla oli siihen pyyntöön omat syyni,jota en nyt tässä lähde selittelemään.No kun sitten tuli tieto että tämä henkilö on nukkunut pois,minuun iski kauhea syyllisyyden tunne,että minun pyyntöni vuoksi tämä henkilö kuoli....tiedän,joku sanoo että tuohan on aivan älytöntä,mutta kun tämä ajatus ei jätä minua rauhaan.Olen käynyt juttelemassa mielenterv.toimistossa asiasta,mutta vielä en ole rauhaa itselleni saanut.....pelkään psyykkeni puolesta :( Jos kenellä olis mulle antaa hyvä neuvo miten syyllisyys hellittää,olisin ikionnellinen!
Kuinka eroon syyllisyydestä?
Hömöpossu
10382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ku mietit tollasii asioita yhteensattuma on kyseessä
Rukoillen saat rauhan takaisin.
Ei ajatukset koskaan toteudu vaikka ajattelisit mitä. Ei rukouksella ole mitään voimaa!
...jotenkin minä jo osasin odottaa tuota "olet vino"-tyylistä vastausta,mutta kun se ei tässä tapauksessa helpota minun oloa,jos joku käy nimittelemään,toivon totisesti että et itse koskaan joudu kärsimään syyllisyyden tuskista!Kiitos teille muille,kyllä minä sen tajuan ettei ajatuksilla ole voimaa mutta kun psyyke on niin heikko niin sitä helposti lähtee uskomaan kaikkea muuta.....ehkä minä tästä vielä selville vesille selviydyn :) jo pelkästään tänne kirjoittamalla purkaminen helpottaa oloa!Aurinkoista kevättä keikille :)
Hyvä kun tänne purit tuntojas. Mut mää uskon siihen että jumala sen päättää koska täältä kuollaan, ei ihminen
outoa kyllä, olen pari kertaa oikein kovin pyytänyt jumalalta että tulisin kipeäksi (kun en vaan jaksanut lähtee töihin ym. omat syynsä) sen jälkeen minulle on tullut kuumetta...joo toiset voi ajatella mitä ajattelee, mutta kyllä jumala sen kuuli (kuulee, / on kuullut)
mutta luulenpa että teit "plaveluksen" naapurisi puolesta, ja hän sai vihdoinkinkin rauhan, jumalan luona. Jos oli reuma ja muita sairauksia, kivut varmasti kovia(?). älä kanna syyllisyyttä asiasta, hän on vamasti lsaanut sisäisen rauhan.
Voithan aina pyytää jumalaa lähettämään hänelle terveisiä ;)
..teitkö pyynnön vilpittömästi? Itseasiassa sillä ei ole väliä, vaan sillä mitä sanot itse itsellesi. Jos rukoilit vilpittömästi, niin älä pidä itseäsi itse minään jumalana jonka hajanaiset ajatusleikit toteutuisivat. Jos pelkäät että pyyntösi ei ollut vilpitön, tunnustat asian itsellesi ja mietit miten sitä ihmistä (sinä itse, joka sinun tulee nähdä myös) on kohdeltu väärin. Myönnä, että haluaisit toivoa jollekin jotain pahaa. Pahan toivomien on pahaa vain silloin, kun ei kykene ymmärtämään tekojensa ja ajatustensa vaikuttimia.
halua kenellekään mitään pahaa.Tämä "pyyntö" tuli vaan spontaanisti.Siinä oli sellainen asia takana kun tämä henkilö halusi minut henk.koht.avustajakseen,jos hän olisi vielä kotiin päässyt ja minulla on sellainen työ nykyään jossa todella viihdyn,joten en itse halunnut hänelle töihin,mutta en vaan saanut sitä hänelle sanottua.Niinpä tuli illalla mieleen että pyydän enkeleitä ottamaan hänet pois ,mutta lisäsin että "jos näin on määrätty" Siksikin tämä tuntuu niin pahalta,kun jokunen vuosi sitten kävin "valon enkeli-kurssin" jossa tämä opettaja sanoi että enkelit kuulee meitä aina ja meidän toiveita,siksi minä kannan enemmän syyllisyyttä että enkelit teki niinkuin minä toivoin...En todellakaan leiki mitään Jumalaa,ymmärrän toki että Jumalan suunnitelmia ei kukaan ihminen voi muuttaa,mutta miksi tämä syyllisyys ei jätä minua rauhaan????Tämän henkilön puoliso kertoi myös jälkenpäin että tämä rouva oli pyytänyt heitä irrottamaan hengityskoneen piuhat joissa hän viime elinpäivät joutui olemaan,joten kyllä hän oli itse oli jo valmis lähtemään,hänellä oli todella kovia kipuja elinaikanaan,joka purkautui usein kiukkuisena olona puolisolle.No kyllä minä tästä vielä yli pääsen,I HOPE SO!
hei,
olen kokenut myös lukuisia syyllisyyden tunteita, tiedän että ne ovat pahimmillaan todella ahdistavia, järjettömiä ja niin sanotusti pinttyvät päähän.
ensiksi: kristillisen uskon Jumala ei tee mitään kenenkään käskystä. saat rukoilla mitä haluat, saat rukouksessa sen mitä Jumala haluaa.
se että tunnet noin syvää syyllisyyttä saattaa liittyä laajemmin muihin asioihin. ehkä naapurisi kuolema laukaisi mielessäsi jonkinlaisen kriisin? älä hätäänny. mieli heittelee! tunteet, myös syyllisyys ovat luonnollisia asioita. itselläni auttaa syyllisyysahdistuksessa hyväksyminen. en yritä päästä pois syyllisyydestä vaan kuuntelen sitä ja annan sen olla. se helpottaa kyllä, kun on saanut pauhata mielessä.
itse olen kristitty, en tiedä mitä uskonsuuntaa tuo valonenkelit-kurssi edustaa. rukoile Jeesukselta rauhaa asian kanssa. kyllä kaikki selviää. olet normaali ja elämässä koetaan kaikenlaista. halaus.
sinulle viimeksi vastanneelle,helpotti kovasti.En minä siitä valonenkeli-kurssilta mitään saanut,kaduttaa koko homma.Olen itsekkin miettinyt sitä että mikä tämän kaiken takana on,jotain ilmeisesti mieli työstää minussa,en vaan osaa vielä tulkita mitä se on...kenties jokin turvattomuus??Minua on lapsena peloteltu paljon,jos esim.naurettiin ja iloittiin siskojen kanssa,meille heti sanottiin:"tuosta ei seuraa mitään hyvää..." tämä vain yhtenä esimerkkinä.No,kenties joudun taas aloittamaan mielialalääkityksen,jos niiden avulla tämä kaikki selviäis.Niihin olen joutunut turvautumaan uusiutuvan masennuksen vuoksi pari kertaa ennenkin,edellinen käyttö loppui viime kesäkuussa :(