en tiedä mitä tekisin. Koen niin paljon rakkautta sydämessäni. Sellaista ihan aitoa. Kunnioittavaa ja luottavaista. Kunpa joku ihana mies, ihan oikea sellainen vielä joku päivä haluaisi olla onnellinen kanssani. Se on haaveni ja toiveeni.
Elämää..
ihmisistä kiinnostunut
443505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
mistä kummasta sellaisen miehen joku päivä löytäisin. Tällä palstallakin tuntuu olevan niin monia miehiä, jotka ajattelvat elämästä ihan oudosti. Ja tulee usein kommentoitua erilaisia asioita kun ei vain ymmärrä miesten ajattelua. Juttuja lueskellessa tulee sellainen olo, että missä ihmeessä kaikki kunnon miehet ovat. Ja pahamieli ihan tuntemattomien ihmisten puolesta. Joku joka rakastaisi oikeasti ja haluaisi olla yhdessä. Onkohan se liikaa toivottu elämältä.
kun kirjoittelee tänne tuntuu siltä, että mistä sellaisen rakkauden joka olisi molemminpuolista ja kestävää edes voi löytää, mistä te olette omanne löytäneet? Itse olen kyllä rakastanut paljon. Vastarakkautta vain ei ole löytynyt.
on niitä miehiäkin tietenkin ollut elämän aikana.
Väsynyt vain sellaiseen turhaan ja arvottomaan suhtautumiseen, mikä ihmisillä usein on toisiinsa.
Sama ongelma on ollut mun suhteissa, mä rakastun mutta toinen osapuoli on ihastunut ja epävarma itsestää.Haluan enemmän, haluan rakastaa ja olla rakastettu.
itse kun olen täysin varma tunteistani, huono vain ilmaisemaan itseäni joskus niin enpä tiedä. Itsetunnossa ei sinänsä vikaa. Kai tässä täytyy vain päiväkirjaa sitten koittaa itsekseen pitää ja toivoa että joku päivä kohtaa vielä sellaisen miehen, joka joskus ymmärtää vielä tällaisiä yksinäisiä hölmöjäkin. Yksipuolisesti rakastunut tuntuu joskus tosi surulliselta vaikka onkin se tunne mikä tekee myös onnelliseksi. Aito onni kun on niitä iloja ja suruja.
tilanteesi on Petteri X? niin väsynyt siihen, että täällä on paljon ihmisiä, jotka vain pelailevat toisten tunteilla. Toisaalta itse kyllä tiennyt jo pidemmän aikaa, että tunteeni ovat täysin yksipuolisia. Välillä vain tuntuu kurjalta lukea miten ihan tuntemattomat ihmiset kohtelevat toisiaan. Siksi kaiketi haen lohtua täältä ja höpinöitäni kirjoittelen. Olisi kiva lukea sellaisia tarinoita joissa ihmiset ovat onnellisia. Kovin yksinäinen kun olen.
En voi puhua kuin omasta kokemuksesta.Suhteet eivät vaan ole toimineet odotetulla tavalla.En voi pettää itseäni yksipuolisella suhteella vaikkakin on sekin lähellä ollut.
Tämä vuodatus tuntuu tyhmältä mutta onnellista tarinaa ei ole kerrottavana.Se oikea voi vielä löytyä, kuka tietää?!.
tuntuu vain välillä yksinäiseltä olla yksipuolisesti rakastunut. Uskon kyllä vilpittömästi siihen, että kaikki löytävät aikanaan sen sellaisen sopivan. Varmasti sinä ja minäkin. Rakkausasioissa ei vain voi kiirehtiä. Ja jos kaikki olisi aina niin helppoa niin eipä kai sitä sitten osaisikaan arvostaa niin paljon sellaista onnellista tilannetta kun saa jonkun hienon ihmisen kanssa olla yhdessä joskus, ja joka kanssa rakastaa takaisin. Kyllä sen sitten kai tuntee kun se osuu molemminpuolisesti kohdalleen. Sellaista päivää odotellessa halaus sinullekin yksinäiselle :)
Samoin ja parempia aikoja:)!.Fiilistellään mutta ei juututa menneisyyteen.
On kuin omasta kynästäni nuo jutut. Ei vaan löydy sitä todellista ihmistä jonka kanssa sais jakaa ilot ja surut arjen ja juhlan rakastaa ja saada rakkautta tehdä toisen onnelliseks ja olla sitten itsekkin. Aina on saanut vain kylmää kohtelua ja arvostuksen puutetta. Niin paljon olis annettavaa niin vähän sitä kukaan kaipaa..
Sanotaan että virheistään oppii, mutta tiedä häntä?!.Kun tunteet menevät järjen edelle on suuri vaara tehdä vääriä ratkaisuja.Kun antaa kaikensa ja ehkä enemmän, toivoo tietenkin saavansa arvoistansa vastakaikua.Rakkaus on kuitenkin kahden kauppa,yksipuolinen rakkaus on itsensä pettämistä.
..jos nyt ylipäätään jotain pitkäkestoista jonkun kanssa haluaa on hyvä muistaa, että siinä mielessä kyllä, maltti on valttia. Samaa mieltä. Onhan se kuitenkin niin, että jos on rakastunut niin ei sitä silloin oikein muiden seurasta tietenkään välitä. Niin kuin luontaisesti. Filistellähän tietenkin voi omista tunteistaan jos ei loukkaa sillä ketään. Vaikka olisikin yksipuolista.
kyllä sellainen varmasti vielä jostain löytyy.Älä siitä huolehdi, ja jos olet vuonna 84 syntynyt sinulla on vielä paljon aikaa odotella rauhassa, että joku sopiva ilmaantuu kuvioihin.
kyllähän se välillä surulliselta tuntuu, jos ei tunteille ole vastakaikua. Ehkä joku päivä sitten sellainen mies, joka rakastaa takaisin vielä osuu kohdalleni ihan oikeasti. Toivottavasti sinäkin kohtaat sopivan naisen joka rakastaa takaisin.
Vaikeita nämä jutut on, varsinkin kun kummallakin osapuolella on vielä tunteita toisia kohtaan.En halua että hän ahdistuu suhteestamme enää,ahdistun samalla itse.Lopetus oli vaikeaa mutta ainoa vaihtoehto.
itse olen nainen, joka on kärsinyt ahdistuksesta aiemmin. Oletko mahdollisesti jutellut hänen kanssaan miten asiaan voisi vaikuttaa? Jos teillä kerran tunteita toisianne kohtaan on. Kyllä tuollaiset asiat ovat silloin selvittämisen arvoisia nähdäkseni ja usein ahdistus liittyy vain ohimenevään vaiheeseen.
nimittäin ahdistus loppui kuin seinään käsitettyäni mistä se johtui. Teidän tilannetta en tietenkään voi tietää ja kaikkihan ovat aina yksilöllisiä. Jos omalta kohdaltani olisin sellaisessa tilanteessa, että olisi vain moinen ongelma niin se nyt selkiäisi alta aikayksikön.Rakkaus on kuitenkin jotain niin arvokasta, että älä ihmeessä heitä sitä pois ennen kuin olet miettinyt asioita vähän tarkemmin pidemmällä aikavälillä.
aito rakkaus kyllä, on varmasti sen arvoista.
Jos kerran noin onnekas olet, että tunteet kohtaavat. Muiden puolesta on kuitenkin tietenkin mahdotonta puhua.
Ikävä kyllä suhde on menetetty.Yritin keskustella kaikesta mahdollisesta mutta ei vaan auttanut .Läheisyyskammo yhdistettynä epävarmuuteen ja ehkä pienenee naiviuteen.Nainen on vaikea ihminen myös itsensä mielestä.
Rakkutta hän itsekkin odotti ja toivoi mutta ei tunteilleen mitään voi.Ihastuminen ei sen enempää.Ystäväksi en ehkä voi jäädä, vaikkakin se on hänen toiveensa.
kurjaa teille. Onhan se harmillista jos joku on liian epävarma ja läheisyyskammo nyt ei ainakaan auta asiaa. Toivottavasti nainen kasvaa vielä ja joku päivä löytää itselleen sitten jonkun sopivan miehen. Kyllä se niin vain on, että ujo voi olla tosin tietty itsevarmuus täytyy kyllä olla kohdallaan. Ja aikuista suhdetta ajatellen täytyy tietenkin myös voida nauttia siitä toisen läheisyydestä. Tärkeä osa parisuhdetta kuitenkin. Ehkä sitten päädytte vielä ystäviksi jos molemmista tuntuu siltä. Kivaa illanjatkoa - ja nyt tämän ihmisistä kiinnostuneen on aika suunnata ulkoilemaan, ihmisten ilmoille :)
The only way is up:),hyvää jatkoa!.
en ole varmaan koskaan tavannut kylmempää ihmistä kuin sinä. Toivottavasti olet onnellinen.
siltä pohjalta miten puhut jostain tytöstä. En tietenkään tunne teitä kumpaakaan. Ja jos ihan rehellisiä ollaan tapasi puhua toisesta ihmisestä ei kyllä tuota sellaista tunnetta, että edes haluaisin olla kyseisen tytön asemassa. Tosin enpä tiedä onko kyseessä joku yhtä kylmä tyyppi kuin sinä. Oikeasti hyväsydämisenä naisena olen kuitenkin pahoillaan hänen puolestaan jos ei ole.
olen pahoillani. En todellakaan tarkoittanut, että olisit kylmä ihminen. Mistä sen voisin tietää. Anteeksi. Enhän tiedä yhtään tilannettanne tai tunne sinua sen enempää. Ahdistus on ollut minulle aikanaan vaikea asia, ja vahingossa sinulle sanoin noin tietämättä mistä on kyse. Menetin itse oikeasti parikin ystävyyssuhdetta sen vuoksi ja siksi tuntui kurjalta tytön puolesta että ajattelet ettet voi olla ystävä hänen kanssaan.
toisaalta voi tietenkin olla, että olet juuri niin kylmä ihminen kuin ajattelinkin. Mistäs sen tietäisin, jos et ole olen kuitenkin pahoillani.Ne kaksi tyttöä, jotka eivät enää vain halua olla kavereitani loukkasivat minua aikaan tosi pahasti.
niin paljon lukee loukkaavia asioita, kuten viitteet siihen, että yksipuolinen rakkaus olisi jotenkin outoa tai sekopäistä ja muutenkin ihmiset kommentoivat kaikkea kurjaa niin tulee pahamieli vain kaikkien puolesta jotka joutuvat pahoittamaan mielensä. En halua itse olla samanlainen kusipää, joten siksi pyysin anteeksi. Ja jos koit loukkaavana olen vilpittömästi pahoillani. Se ei ollut todellakaan tarkoitus.
todella kurjaa, että syyllistyy itsekin siihen, että kommentoi muiden ihmisten tilanteita. Mistäs minä tietäisin miksi et halua tytön kanssa olla ystävä. Kaiketi olette välinne selvittäneet kuin parhaaksi koitte. Ei ole minun asiani siihen puuttua. Joten hyvää jatkoa itsellesikin. Toivottavasti asiat menevät joka tapauksessa teille molemmille mukavasti jatkossa keitä ikinä olettekaan. Ja taidan oikeasti itsekin olla aika sekaisin kaikista omista jutuistani joten ihan mitä sattuu olen saattanut erilaisille ihmisille kommentoida. Pahoillani ylipäätään jos olen jotain loukannut. Sinulle nyt vain satuin tällä kertaa sanani osoittamaan, joltain muultakin tuolla jo pyysin anteeksi. Taisi tosin olla naispuolinen ja ehkä hetken ajattelin, että olisit ollut entinen avomieheni. Siksi tuntui loukkaavalta tuo ystävyys kommentti.
kun on niin paljon ihmisiä, joilla on samantyyppisiä tilanteita, että menee ihan sekaisin kaikesta. Ainakin itse menen. Olen aika herkkä kaikenmoisille jutuille, huolissani että loukkaisin jotakuta tahtomattani. Ja on monia tilanteita, joissa en tiedä kuinka pitäisi siksi toimia. Ja sitten kun on yksinäinen ja toivoisi löytävänsä jonkun miehen joskus joka rakastaisi takaisin. Ja jota itse rakastaisi. Sellaista ei vain ole osunut kohdalleni ja se tekee niin surulliseksi. Kaiketi joku päivä. Toivottavasti itsekin löydät joskus jonkun sopivan.
jos on pitkään ollut rakastunut yhteen mieheen joka on ilmoittanut ettei ole kiinnostunut. Ex-avomies haihattelee vielä jotain naimisiin meno suunnitelmien perään niin kyllä siinä menee pää ihan sekaisin.
ehkei nyt haihattele enää, haluaa kuitenkin käydä asioita läpi ja vieläpä täällä paljon keskusteltu siitä. olen vain todella väsynyt kaikkeen puimiseen, kun en ymmärrä miksi aina kaikki on niin sekavaa joka suhteessa. Joka tapauksessa Pettei X, et tainnut sitten ollakaan se ex-avomieheni kaikesta päätellen. Joten siksi anteeksi. Ja hänenkin kanssan jo selvisi asioita.
Sinun täytyy uskoa haaveeseesi...ja toi tuskin on pelkkä haave ja toive! Kun kerran sinulla itselläsi on tommonen ajatus ja tuntemus niin sä VARMASTI läydät itsellesi ihanan ja rakkaan kumppanin! Ja kun sinä itse osaat olla luotettava ja avoin sekä hyvä sydämminen niin varmasti ihana mies iskee silmäsi sinuun!! KYLLÄ SE ONNISTUU!!! Hyvää pääsiäistä!=)
siihen uskon itsekin. Ihan aitoon rakkauteen.
Koko sydämestäni :)
vain yksipuolista. Kyllä se silti on aitoa.
niin se vain on.
Oikea osoite sulle on Välskärinkatu 10 Helsinki.
mitähän siellä on?
nimittäin viittaat Hesperian sairaalaan, niin usko huviksesi etten todellakaan ole hoidon tarpeessa.. samaa ei tosin voi kaikista täällä palstalla liikkuvista varmastikaan sanoa useiden juttujen tasosta päätellen.
kuitenkin jopa siinä tapauksessa, että asia niin olisi ei se minua juurikaan nolottaisi. Onnekseni ei kuitenkaan ole. Monille voisi varmasti tehdä ihan oikeasti hyvää keskustella asioista ammattilaisten kanssa, eikä siinä ole edes mielestäni mitään hävettävää. Silloin jos on murheita tai vaikeita asioita elämässä on hyvä hakea ihan oikeata apua.
että on yksipuolisen rakastunut, ajattelee että rakkaus on kaunis asia ja haluaa keskustella erilaisista asioista erilaisten ihmisten kanssa, on yksinäinen tai surullinen ja haluaa oppia joskus rakentamaan hyvän suhteen yhden hyvän miehen kanssa ja olisi hyvä äiti mahdollisille lapsilleen. On herkkä ja haluaa kuunnella sydäntään tekee jotenkin omituiseksi, kiitos - olen sitä harvinaisen mielelläni.
ihan tuulesta ole temmannut sitä ajatusta, että olen rakastunut. Arvostan vain oikeasti monia asioita kyseisessä miehessä.
sitten se paras osoite, siksi että olen herkkä yksinäinen ja rakastunut yksipuolisesti. Sen lisäksi pahoillani aina jokaikisen ihmisen puolesta joka on surullinen jostain syystä olivatpa ketä tahansa ja sellaisia ihmisiä aina haluaisin lohduttaa. Ja iloinen jos ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen vaikka olisikin sitten ihan vain kohteliaisuutta.
Olkaa onnellisia edes siitä, että olette olleet joskus suhteessa ja 'edes' jonkun ihastumisen kohteena. Kaikki eivät ole kokeneet sitäkään.
Ymmärrän tarkkaan mitä tarkoitat. Musta tuntui ennen myös samalta, just siltä että mulla olis niin paljon rakkautta ja hellyyttä annetavana mutta kun ei ollut ketään kelle sen osoittaisi. Mulle kävikin yllättäen että tapasin miehen, jonka kanssa aloin sitten seurustella ja johon rakastuin, nyt jo yli 2 vuotta takana. Ja se on ihanaa kun on joku jota rakastaa, ja jolle voi ne tunteet ja rakkauden antaa. Ja parasta on että ei ole enää yksin vaan kaksin. Varmast löydät jonkun, mutta sitä ei osaa ennustaa, se tulee just yllättäen kun ei arvaakaan! :) Pidä rakkauden liekkiä yllä.
Minulla kesti lähes kolmekymmentä vuotta ennen kuin tapasin rakkauteni - ennen sitä ei ollut kuin muutama pikasuhde. Elämä keskittyikin sitten uraan ja sinkkuiluun, mutta eihän sitä onnellinen sanan varsinaisessa merkityksessä ollut - sen tajuaa nyt. Ihmettelin monesti, mikä "vika" minussa oli kun en kenellekään kelvannut, eikä kyse ollut suinkaan siitä että olisin ollut ujo tai vastenmielisen näköinen tms. ja miespuolisia ystäviäkin oli enemmän kuin naisvastaavia. Sitä oppi kovettamaan itsensä eikä minua haitannut, vaikka muilla menikin ihmissuhde asioissa todella lujaa.
Mutta löytyi se mies minullekin - täältä netistä. Minulle joka olen aina ollut hyvinkin skeptinen näiden nettituttavuuksien suhteen :) Tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme. Menimme kihloihin ja muutimme yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Olen löytänyt ihanan miehen, jolle saan olla juuri sitä mitä olen enkä kaipaa niitä sinkkuaikoja yhtään ja uraputkikin on toisarvoinen asia.
Kauan sitä tarvitsi odottaa, mutta eikö hyvää kannata aina odottaa?