Koulukiusaaminen yleistä

Ylipoistossa opiskelen ja olen huomannut, että varsin erikoisporukkaa on. Muutamien kanssa olen jutellut, mutta jostain kumman syystä suurin osa kaikkooa pois. Olen huomannut näiden tekevän muille samoin ja lopputulos on se, että jokainen on yksin vaikka samoja kursseja joukolla käydään ja samat ihmiset niillä kursseilla on.

Eräs poikkeus on sillä puoli vuotta juteltiin tunnin alussa, mutta nyt hän ei enää moikkaa. Aivan yllättäen mitä olen ihmetellyt, mutta en ota itseeni sillä näin se elämä menee. Työelämässä tämä on aivan normaalia, mutta kun jää työpaikan juhlista pois niin pois jäänyttä pidetään "poikkeavana" vaikka muuten on aivan samanlainen kuin muu eli elää omaa elämäänsä ja yrittää tehdä työt.

Itse olen ottanut asenteen, että kusipäivä kaikki tyyni niin ei tarvitse murehtia sillä ystäviä ei saa vaikka mitä tekisi tai miten lukisi tai miten tekisi työnsä. Nykyaika on vain itsekästä aikaa ja siihen on tottutava.

olen yliopistokiusaajien uhri

minua ei oteta mukaan mihinkään, en tykännyt yliopistojuhlista opiskelujen aluksi ja näin ollen minun oletettiin olevan täysi surkimus, haluaisin syödä muiden kanssa, mutta minut potkitaan ulos, ei jutella jne..., kiusaaminen ei ole verbaalista vaan poissulkemista, moikkasin kerran ihan hyvän tavan vuoksi erästä kurssillani ollutta tyttöä, joka tuli bussissa vastaan, näki moikaamisen selkeästi, mutta ei moikannut mua, tuijotti vaan suoraan silmiin?!? uskomatonta käytöstä yliopisto-opiskelijoilta!!! kerran piti mennä tyttöporukalla syömään, juuri kun olin ottanut tarjottimen ja ruoan muut heistä keksivät että menevät syömään toiseen "opiskelijaravintolaan", olisiko se ollut mahdotonta jäädä ensimmäiseen paikkaan, kun olimme jo kaikki jonossa? mistä yhtäkkinen päähänpisto? kursseilla kukaan ei ikinä pyydä/tule istumaan viereeni, olen yksin, ja jos menen muiden luokse, minua ei kuunnella, olen monta kertaa saanut kuulla muilta, "sori mitä sä sanoitkaan?", haluaisin ymmärtää, mutta en ymmärrä enkä tule...

"Kiusaamiselle ei useinkaan löydy selkeää syytä. Se on kypsymättömän ja heikon ihmisen tapa käyttää näennäistä valtaa toisia ihmisiä kohtaan. Kun kiusaamisen on kerran aloittanut sitä on vaikea lopettaa. Kiusaamisesta tulee ajanvietettä, jossa kiehtoo vallan tunne ja itsensä paremmaksi kuvitteleminen. Kiusaaja tuskin kunnioittaa itseään tai muita ihmisiä, sillä muuten hän ei haluaisi aiheuttaa kärsimystä läheiselleen.

Tutkimusten mukaan parhaimmaksi tavaksi suhtautua kiusaamiseen on se, että näyttää siltä ettei välitä. Kiusaamiseen vastaaminen samalla mitalla takaisiin saa kiusaamisen kierteen vain jatkumaan. Kiusaaja toivoo, että kiusattu reagoisi jollain tavalla: itkemällä, suuttumalla tai hermostumalla ja nuo reaktiot saavat kiusaamisen jatkumaan - siitä tulee mukava sirkushuvi. "


http://jnor.joensuu.fi:81/virtuaalipsykologia/kiusaaminen.htm

sympatiaa taas muille! Koettu on. Vaikeata vain todellakin uskoa, että vielä yliopistossakin on tälläistä meininkiä. Luulisi jo, että lukiossa olisi eroteltu kypsät ja kypsymättömät ihmiset. Vielä uskomattomampaa on se, että koulukiusattuja opiskelijoita olisi joka viides. Pitäisiköhän meidän ulkopuolisten perustaa oma ryhmä, jolla menisimme yhdessä luennoille ja syömään. Jos kerran luku on noin suuri niin miten me yksinäiset löytäisimme toisemme? Ideoita?

sitä ihmetellään, mistä opiskelijoiden huonovointisuus kumpuaa. Suomalaisten "johtoasema" itsemurhissa, masentuneisuudessa ja viinassa ei olekaan mikään yllätys. Toivottavasti koulusurmat eivät ainakaan etene yliopistoon, mutta en olisi yllättynyt, jos sielläkin ilmenisi tulevaisuudessa niitä!

Minusta yllättävä tieto, sillä itse olen huomattavan harvan henkilön kanssa puhunut yliopistolla neljän vuoden aikana, joten periaatteessa mahdotonta tulla kiusatuksi, kun ei edes kommunikoi kenenkään kanssa... ja itsehän en yritä koskaan keskustelua avata.

Joo, oli todellakin yllätys tuo yliopistomaailma. Ajattelin, että on mukavaa mennä yliopistoon, kun siellä kaikki ovat niin suvaitsevaisia, että voidaan varmasti tehdä porukalla kaikkea kivaa, ja kaikki otetaan huomioon. No, kuinkas kävikään, meidän luokalle muodostuu sellainen kuppikunta, joka tahallaan jättää muut ulkopuolelle ja syrjii.. Itseäni ei ole koskaan kiusattu ennemmin, ei syrjitty tai mitään, on ollut paljon kavereita, en voi ymmärtää..

Tervetuloa yliopistoon rakkaat fuksit! ;)

Kotikasvatuksen lisäksi koulun vaikutus kasvattajana korostuu yhä enemmän yhteiskunnassa. Kun vanhemmilla on jatkuva kiire tai välinpitämätön asenne lapseen, koulun apua tarvitaan. Aho ja Laine kirjassaan Minä ja muut tuovat esille, että ryhmän "pomot" ovat koulukiusaajia, ryhmän alistetut kiusattuja.

Tämänhetkisessä "postmodernissa" yhteiskunnassa yksilöllisyys kuuluu mm. kasvatukseen ja koulutukseen. Transmodernismissa on yhteisöllisyys (Simo Skinnari: Pedagoginen rakkaus). Kognitiivis-konstruktiivisesta oppimisesta ja opetuksesta pitäisi hänen mukaan siirtyä humanistiseen tai sosiaalis-konstruktiiviseen oppimiseen ja opetukseen.

Vanha, mutta tulipa mieleen: http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/01/27/koulukiusaamisen-lyhyt-historia/

Mitä mieltä olette ryhmäkiusaamisesta? Omassa suuntautumisvaihtoehdossa on 10-20 opiskelijaa, jotka harrastavat kiusaamista. Ryhmän ulkopuolisia opiskelijoita näkee yhä vähemmän luennoilla. Myös luennoitsijoille osoitetaan väheksyntää.


Onko tuttua muille?

Tässä linkki tutkimukseen, jossa on selvitetty miksi kiusataan, ketä kiusataan, kuka kiusaa...

http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/hamarus.html

"Kiusaajat kertoivat itsestään, että he ovat ”johtajatyyppejä”, jotka haluavat kontrolloida muita ja saada muut toimimaan haluamallaan tavalla. Kiusaajat olivat aktiivisia toiminnan ideoijia ja juttujen kertojia. Heillä oli ensimmäisenä ehdotus siitä, miten pitäisi toimia. He myös tekivät ehdotuksia siitä, miten toimittaisiin. Muiden hallinta tuotti heille mielihyvää ja sen kautta he kontrolloivat sosiaalisia suhteita luokassa. Osalla kiusaajista oli selkeä tietoisuus siitä, mitä he haluavat: he tavoittelivat suositun asemaa luokassa tietoisina siitä, miten sen voi saavuttaa.

Kiusaaja saattoi olla show-mies, joka haki huomiota tai älämölö-tyyppi, joka on jatkuvasti äänessä. Toisaalta varsinkin tyttökiusaaja voi olla luokan keskuudessa erittäin suosittu oppilas. Kiusaaminen voi perustua kilpailuun suosiosta jonkun toisen tytön kanssa.

Kiusaaminen liittyy vallan tavoitteluun. Normin vartijalla on valtaa määritellessään normaalin ja epänormaalin. Normien vartiointi ja luominen antavat niiden vartijoille valta-aseman.

Erittäin tärkeä havainto Hamaruksen tutkimuksessa kiusaamisen ennaltaehkäisyä ajatellen on havainto, jonka mukaan kiusaaja vain esittää kovaa mutta ei ole todellisuudessa kova, vaan heikko. Kiusaajan syiksi mainittiin usein pelko. Kiusaaja pelkää, että häntä kiusataan, ellei hän kiusaa.

Niinpä kiusaajalla saattaa olla sama ominaisuus, mistä hän kiusaa toista oppilasta. Häpeän pelkääminen tai koetun häpeällisen tilanteen kostaminen mainitaan kiusaamisen syyksi. Aiemmin on saattanut tapahtua jotain, jonka oppilas on kokenut alentavaksi (poika on esimerkiksi hävinnyt tappelun), ja tästä seuraa että hävinnyt oppilas alkaa kiusata tilaisuuden tullen voittanutta oppilasta nöyryyttääkseen hänet.

Yksinäisyyden on todettu edesauttavan kiusaamista, kun ei ole ystäviä, jotka puolustavat. Nuorten kulttuuriin kuuluvat sosiaalisuus ja seurallisuus. Yksin käveleminen tai tovereista erilleen vetäytyminen ei tuota yhteisöllistä suosiota. "

"Kiusaajalla on voimakas tarve tehdä kiusaamisesta kiusaajan kannalta hyväksyttävä asia ja siten välttää pahennusta. Tähän kiusaaja käyttää kahta strategiaa, viitekehyksen vääristelyä, ja toisaalta vähättelyä ja selittelyä. Viitekehyksen vääristelystä on kyse silloin, kun kiusaaja kuvittelee kiusatun aikeet hyökkääviksi ja tulkitsee hänen käyttäytymisensä tästä lähtökohdasta. Näin kiusaaja saa syyn kiusaamiseensa. Tätä mekanismia kutsutaan myös nimellä ”blaming the victim” eli uhrin syyllistäminen.

Usein myös kiusaaja pyrkii ärsyttämään eli provosoimaan uhriaan ja toivoo, että tämä menettäisi itsehillintänsä. Tällaisessa tilanteessa kiusatun rauhanomainenkin käyttäytyminen saatetaan tulkita vihamieliseksi. Itsehillintänsä menettänyt kiusattu on usein menettänyt pelin ja kasvonsa. Kiusaaja saa siitä näennäisen todistuksen siitä, että on ollut oikeassa alusta pitäen. Pahimmassa tapauksessa kiusattu saattaa raivostua ja ryhtyä väkivaltaiseksi, ellei pysty saamaan apua.

Kiusaamisessa on kyse myös valtataistelusta. Rutinoidussa ja ohjatussa yhteydessä vallan jakautuminen on selvää eikä aiheuta ongelmia. Vasta silloin kun syntyy epävarmuutta vallasta, tilanne kehittyy kiusaamiseksi. Kiusaaminen on peliä epävarmuudesta tietyssä tilanteessa. Tässä epävarmuudessa oleellista on eri pelaajien erilaiset kyvyt pelata peliä.

Hamaruksen siteeraaman Olweuksen mukaan kiusaajalla on halu päteä ja hallita muita. Hän on aggressiivinen, eikä juuri tunne empatiaa muita kohtaan. Uhri on usein fyysisesti kiusaajaa heikompi, epävarma, ahdistunut tai puolustuskyvytön. Uhrin pelokas, avuton tai ahdistunut käyttäytyminen ruokkii kiusaajan ylemmyyden tunnetta, pätemisen tarvetta ja kostotaipumusta.

Kiusaaja saa omasta käyttäytymisestään mielihyvää ja hän kannustaa muitakin kiusaamaan, mikä vahvistaa edelleen kiusaajan käyttäytymistä. Ryhmän muut jäsenet sortuvat helposti kiusaamaan kiusaajan uhria, koska uhri on turvallinen kohde. Jatkuvan kiusaamisen seurauksena syntipukista tulee niin surkea, että hän on useimpien mielestä ansainnut rangaistuksensa. Vähitellen kukaan ei halua olla tekemisissä kiusatun kanssa, koska pelkona on ryhmän hyväksynnän menettäminen. Tällainen kehä johtaa kiusatun eristämiseen yhteisöstään. Uhri on itse leimattu syylliseksi tilanteeseen. "



Hämmästyttävää, miten tuttua.

yksi syy on ehkä naisvaltaisuus. pojat kiusaa enemmän nyrkein ja se jää peruskouluun. naiset kiusaa akkamaisilla tempuilla, just syrjimällä ja halveksumalla. tietysti koulumaailma suosii naismaisia poikia jotka on sit yliedustettuina yliopistossa ja käyttäyvät kuin naiset

Uusi nimi vain samalle asialle:
jos luet noita yksinäisyys-aiheisia ketjuja niin samat jututhan siellä on. Joku on vain keksinyt nimittää nyt tuota yliopiston jäyhää ja epäsosiaalista menoa kiusaamiseksi.
Aivan samaa paskaa se on, halusi sitä kutsua yksinäisyydeksi tai kiusaamiseksi.

Ketjun alussa joku puhui siitä että jäi ulkopuolelle kun ei käynyt juhlissa. Mä aloitin viime syksynä yliopiston joitakin vuosia muita fukseja vanhempana, en tiedä sitten ovatko toiset luulleet että kuljen jotenkin nokka pystyssä, mutta olen yhden mielestäni aika oudon ja hölmön jutun huomannut. Nimittäin sen, että moni ihminen pienessä ainejärjestössäni ei ole puhunut minulle mitään ennenkuin on nähnyt minut humalassa. Sen aikana ja jälkeen kyllä on sopinut moikata ja muutenkin höpötellä. En tykkää juoda itseäni humalaan usein, joten tämän on ihan selvästi huomannut niiden harvojen kertojen yhteydessä. Ja itse olen kyllä yliopistolla katsonut ihmisiä silmiin, hymyillyt, moikkaillut. Useimmat ovat olleet varautuneita ennenkuin ovat tosiaan minut humalassa nähneet. Onko se suomalaista luonteenlaatua vai annanko vain selvinpäin jotain outoja viboja joista kaikki eivät ole saaneet selvää mikä olen naisiani, tiedä sitten.

Olin kyllä koko perskoulun ajan koulukiusattu ja syrjitty ja jonkin verran yhä jännitän ryhmässä olemista tms vaikka siitä kaikesta on vuosia. Ehkä sen minusta näkee, tai sitten tulkitsevat jännittämiseni väärin, ylimielisyydeksi tai jotain. En tiedä. Onneksi olen kohtuullisesti alkanut päästä "piireihin", mutta todella outoa että se on suurelta osin tullut jonkun sellaisen asian kuin kääliöinnin kautta.

Suomen koulutusjärjestelmä harrastaa systemaattista koulukiusaamista! Vai miten muutoin voi kuvailla täysin turhan pakkoruotsin väkisinopetusta koko kansalle?

Kaikki johtuu vain suomalaisten yleisesti huonosta itsetunnosta. Suppeakatseiset kiusaajat tuntevat olonsa paremmaksi, kun höykyttävät toisia, kun taas kiusatut reppanat eivät taas huonon itsetuntonsa ja yleensä huonompien sosiaalisten taitojensa ansiosta pysty puolustautumaan kiusaajilta ja vaipuvat epätoivoon yhä pienempien vastoinkäymisten seurauksena, kun positiivisella asenteella tai pelkällä olankohautuksella piikittelystä tai "syrjimisestä" selviäisi huomattavasti helpommin. "Miksi juuri minä?"-itku tai erakoituminen ei auta.
Vika on siispä kummassakin osapuolessa.

Kiusaaminen on yliopistolla arkipäivää. Olen nähnyt, että henkilökunta menee siihen mukaan. Jopa professorit.

Sanoisin että lapset kiusaa, aikuiset käyttäytyvät haitallisesti toisiaan kohtaan, koko tutkimus tietoista ihmisten väärin personointia ja sekin on yksi haitallisesti käyttäytyvän ihmisen piirteistä. Otetaan malli jostain intuitiivisesti saman kaltaisesta tilanteesta .. ähh en viitsi kirjoitaa ajatella mutta sanon että tämä teksti yritää pitää tietynlaiset ihmiset harhassa. En tiedä miksi, mutta niin se tekee, sillä poiskin voi kävellä ja sanoa etten pidä teistä. En tiedä onko tällaisten tekstien kirjoittajilla joitain pyrkimyksiä jokin stratekia ja päämäärä miksi he haluavat tietyn laisten ihmisten pysyä harhassa, vai ehkä kirjoitaja on omassa harhassaan.

Minua on kiusattu ala-asteella ja yläasteella, mutta ei lukiossa tai yliopistossa.
Ihmiset ovat kypsyneet paljon yläasteen jälkeen. Missä tiedekunnissa teitä on kiusattu? Onko siinä jotain elitismiä takana?

Kiusaaminen johtuu aina kiusaajien epävarmuudesta ja halusta olla sairaalla tavalla "vallassa" ja esillä.. muka "suosittu". Surullista että suuri osa ihmisistä tosiaan sitten seuraa tällaista vallantavoittelijaa, kun haluaa olla mukana "porukassa".

Huh, en ikimaailmassa tahtoisi kuulua sellaiseen porukkaan, jossa hyväksytään "ulkopuolisten" kiusaaminen! Sellaiset porukathan ovat pelkureita täynnä. Kukaan ei uskalla asettaa vahingoittavaa käytöstä kyseenalaiseksi, koska pelkää jäävänsä yksin. Sitten nauretaan mukana kiusaamisen uhrille. Säälittävää..

Kiusaaminen loppuisi, jos tarpeeksi moni sivustaseuraaja sanoisi kiusaajalle että "mitä ******** sä oikeen teet? Toi on tosi säälittävää." Kiusaajat joutuisivat lopettamaan huonon käytösen, jos muut eivät hyväksyisi sitä.