Vuosisadan talvi 1985

muistan sen talven ja vesijohtojen jäätymiset, veden valuttamiset jäätymisen estämiseksi.
Töistä oltiin pakkasvapailla kun astemäärä ylitti määrätyt rajat. työnantaja valitti kun
ensin pidetään Pekkasia, sitte pakkasia a vielä kehdataan sairastuakin.

Joinakin aamuina monikaan kaveri ei saanut autoaan käyntiin.
Ainoajoka tuli joka
aamu omalla autollaan oli Lada 1200 L mallin autoilija.

"Muistimme on lyhyt", toteaa ketjun avaaja. Minä lisään siihen vielä sen, että muistimme on myös valikoiva.
Onneksemme ihminen on rakennettu siten, että muistimme valikoi mukavat asiat päällimäiseksi ja ikävät asia niiden alle.

Silloin po. talven kovista pakkasista muistuu mieleeni eräs isohko kokous. Olimme kokoontuneet kuuntelemaan ja keskustelemaan yrityksen strategiasta. Meitä oli koolla muutaman kymmenen ns. avainhenkilöä.
Kokous venyi ilmoitettua pitempään ja kesti aiotun 3-4 tunnin sijasta 8 tuntia.
Kun sitten matkan päästä omilla autoilla tulleet yrittivät startata autojaan, niin 25 asteen pakkanen oli tehnyt tehtävänsä.
Siitä alkoi autojen käynnistysoperaatio, joka piti sisällään, näin jälkeen päin katsottuna, hyvän farssin aineksia.

Pari vuotta myöhemmin oli myös kova pakkastalvi. Se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, kun silloin ulkona kävellessäni tunsin ensi kertaa sydänoireita.
Kuten tunnettua sepelvaltimotautisen ei pidä rasittaa itseään ainakaan kovilla pakkasilla, sillä kylmä supistaa verisuonia ja infarktiriski on suuri.

...täällä PK-seudulla oli 1987. Kummipoikani isä neuvoi poikaa katsomaan tarkkaan lämpömittarin lukemaa. Todennäköisesti et tule elämäsi aikasa täällä etelässä samanlaista lukemaa. Se oli helmikuun lopulla -34 astetta.

Muistan sen talven oikein hyvin --koska sillon muutin tänne Tukholmaan töihin . Kyllä se tääläkin oli minunmielestäni kylmää . Tein töitä ihan ikkunan edessä ja olin niinkun näyteikkunalla . Ihmiset jotka kulkivat siitä ohitse tervehtivät . se oli mukavaa. Mutta lunta tuli niinpaljon että pian ei näkynytkään ohikulkioita . Se on v 85 -- oli ainakin luntapaljon.

Taas oli hyvän linkin laittanut Maalaismies . Kuinka ihan videolla saadaan muistella sen aikuisten ihmisten muistelmia .
Meillä on mukava tarkastella Elävää arkiston uumenista . menneitä aikoja -- ja nekun on sitä todellisuutta .

Tällaisista muistoista kiitokset hänelle joka tämänkin löysi . Vaikka alottaja olikin eri henkilö - Ja ei ole näillä 70 kirjoituksissa näkunut .

Toki jäi mieleeni.

Minulla oli silloin kaasuneste jousitettu sitikka joka seisoi ulkokatoksessa.
Käydessäni postilaatikolla käynnistin kyseisen vekottimen koska hydrauliikan öljy vaati vähintään 5min ymmärtääkseen kohota kulma kerrallaan jaloilleen.

Töihin ajaessani oli tien varressa joka aamu useampia höyryäjiä. Syylärit jäätyneet ja lohko keitti.

Niillä mai se kai oli se pakkastalvi. Rivitalon seinissä oli vain 15 cm villaa ja kylmä hohti seinistä (fysiikan termeillä näin ei saisi sanoa vaan sanonpa silti). Ulkona tarkeni oikein hyvin pilkkihaalareissa ja kunnon karvalakissa. Kahdet kinttaat päälekkäin ja silmälasit taskuun. Saappaissa aaltopahvipohjallinen ja jalassa yhdet sukat. Kävellä piti...
Taisi olla -36 useita päiviä. Auto lähti piuhan päästä oikein hyvin käymään. Lähti myös Savossa -36 asteessa yön seisottuaan heti ensi startilla ja pääsi anoppi joulukirkkoon. Toista starttausta tuskin akku olisi jaksanutkaan pyörittää...

Soittelin serkulle Ranualle, että miltä se tuntuu 50 asteen pakkanen. Sanoi, ettei se sen kummemmalta tunnu kuin 40 asteenkaan.

Soittelin tädille Kittilään, että paljonko on pakkasta. Mummeli sanoi: "Voi en minä tiedä kun mittarin asteikko loppuu neljäänkymmeneen, mutta enemmän sitä on".

Tapahtuikohan nuo kaikki samana talvena? Enpä ole aivan varma...

Muistan! Oli nuori 18 v lukiolaispoika, ja penkkariajelu Varkaudessa ajettiin kuorma-auton lavalla paksut pilkkihaalarit, karvahattu ja rukkaset yllä. Pakkasta oli penkkarin aikana muistaakseni -36. Kaupungin kaduilla ei ollut kuin pari kolme jalankulkijaa. Isällä oli dieselauto ja siihen pistettiin petroolia dieselin sekaan ettei jähmety meno. Kyllä oli VW kylmä kaupunkiajossa kun korttelirallia tuli sillä ajettua illalla, ja meinasi silti polttoaine jähmettyä ja auto alkoi rykimään. Hetken seisottaminen tyhjäkäynnillä auttoi kun moottorin hukkalämpö sulatti polttoainesuodattimen jähmeen. Luonnosta ilmeisesti tänne talvehtimaan jääneistä pikkulinnuista suurin osa kuoli, varsinkin hippiäinen eli pienin lintumme ei kestä juurikaan yli -30 pakkasia yön yli.

Seuraava kova pakkas-ja lumitalvi oli myös vuoden 1987 alku. Muistan -35 lukemat, Joensuussa opiskelupaikkakunnalla taisi olla liki -40:täkin, pilkkihaalareissa talsin opiskelukaverin luo kylään. Auto oli sen verran lujila sen ajan mineraaliöljyin etten viitsinyt suht lyhyttä matkaa ajaa sillä.

Nyt voi kovat pakkastalvet palata kun me ihmiset olemme sotkeneet ilmaston ja sitä kautta Golf-virta on heikentynyt, ja napa-alueelta pääsee arktinen ilmamassa työntymään meillekin aiempaa useammin.

Myös 1987 oli melko vilpoista;)
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kovat-pakkaset-ja-kylmimmat-talvet