Aina sairas!

Maailmassa on kourallinen sataprosenttisen terveitä yksilöitä. Jokaisella on jokin vaiva, vika, sairaus, häiriö, mutta niiden kanssa eletään eikä niitä ajatella kaiken aikaa. Minulla on sokeritauti, nikaman välilevyn pullistuma selässä ( ei voida leikata ), päänsärkyä, Parkinsonin tautia ( aiheuttaa jäykkyyttä ja vapinaa ) sekä geliakia. Töissä ilman sairaslomia. Ei masennuslääkettä. Masennuslääkettä kokeilin, mutta muutuin työkyvyttömäksi, joten näin on hyvä.

Varmaan sinä aloittaja ajat takaa sitä, masennus ja ahdistus (kuten minulla kroonisena vaivana) estää muiden sairauksien kestämistä, edes niihin sopeutumista, ja varsinkin, niiden kanssa elämistä, kuten tosiaan 'ohje' olisi. Mielellään joistakin sairauksista voisi parantuakin, kun hoitaisi itseään ja pyrkisi kaikin tavoin edistämään jaksamistaan, vaikka kippee olisikin. - Minua suututtaa, kun olisin jotenkin kyllä motivoitunut auttamaan itseäni fyysisten sairauksien suhteen, mutta henkinen tuska ihan kamala. Liian usein on niin, etten pääse mökistäni ulos psyyken tukkoisuuden takia, vaikka se just auttaisi minua muissa vaivoissa.

Minullakin useampi fyysinen vaiva ja taannoin leikkauskin, joka ei mennyt ihan putkeen.

Se kans suututtaa, että nämä vaivalloisuudet hallitsevat liikaa elämää tässä masennuksen tilassa. Säryt ja vaivat kuin huutavat tyhjässä elämässä, kaikuvat seiniltä takaisin. Noinhan se olisi, että jos ja kun muuhun suuntautuisi, auttaisi se vaivojen kanssa elämistä.

Kaikenlainen itsensä tarkkaileminen vaikeuttaa oloa, sen tiedän. Teoriassa tiedän, mikä kaikki auttaisi pois tästä, ettei ajattelisi itseään, mutten pysty toteuttamaan semmoisia asioita. Masennus haittaa!

Onko ihmisellä silloin jokin häiriö aivotoiminnassa mikä voi pidemmällä vaiheella kiteytyä luulotaudiksi,ku n ihminen kuvittelee terveeksi itseään tällaisessa sairaassa maailmassa? Hän voi tietenkin elää omassa kuvitellussa epäaidossa maailmassaan poikkeavana yksilönä muiden hampaissa niinkauvan kuin jaksaa.Ihmiset jotka eniten terveydestä paasaavat,ovat hyvinkin sairaita ja yhteiskunnan panettelijoita.Jos he jotain aikaan saavatkin kovine tuloineen,kuolee potilas kuitenkin ennennaikojaan taudin jälkiseurauksiin tai muihin tauteihin.Se hampaaton hymynne kaljuuntumisen alla ei jaksa kovikaan kauan pitää oilmettä,siitä minne Luoja on teidät kutsunnut.Paratiisi oli Paratiisi,mutta minne sieltä astuimme,on enemmänkin käärmeiden pesä,kuin kukkatarha.Ymmärrän että teidät on manipuloitu maailman sivuun valheilla joilla peitätte totuuden.Totuuskaan ei ole maastakaan nujerrettu,eikä nujerreta.Joskus haluttiin rako eliitin ja mielisairaiden välillä,jolloin Kirkko poltti Noitavainoina Naisia joista ei pitänyt.Turun Kaupunki pyysi myös aikanaan Ruotsin Kunikaalta luvan saada siirtää kaikki mielisairaat ja Kruunun_krääkit sekä kauniimmat naiset Seilin saareen Hospitaaliin.Viimemainitut katsottiin olevan vaarassa Turussa kauneutensa tähden,jaMielisairaat olivat häpeäksi kaupungin katukuvalle.Kruununkrääkit olivat ehkä muuten vaivaksi ,kun olivat haavoittuneet ja vammaistuneet Kruunun sodissa. He eivät enää sieltä palanneet.Lähtivät ruumissarkut ja arkkulaudat mukanaan.Naiset joutuivat karsinoihin alasti ja heitä ruokittiin puukauhoin.Oli myös aikanaan Lääkintähallituksen Johtaja joka keksi päästä mielisairaista,kun rakennettiin Wörnen sairaaloita pitkin maata niinpaljon että pysyisivät siellä eivätkä pääsisi tartuttamaan muita.Mutta nyt kun luomme yleiskuvan kansaamme päättäjineen,niin kai olemme samaa mieltä,ettei asiat ole tuskin parantuneet vaan paremminkin yleistyneet.Nuo aijemmat,ilmeisesti poliittisetkin siirrot olivat silloinkin silhuettia millä kaunisteltiin maamme yleiskuvaa,kuten nytkin mielisairaaloiden luvuissa ja potilaspaikoissa.Koska niillä ei ole mitään ylistys-arvoa vielläkään.Katukuvat eivät esitä kenenkään kunnioitusta.Eikä mikään muukaan.Joskus oli katukuvamme tyylikäs ja ihmiset tapoineen ihailtavaa.Oliko Keskiaika kovinkaan kaukana vanhasta ja uudesta ajasta? Sen paremmin kuin omakaan opetuksemme sodannajoista ja sen jälkivuosikymmenistä 70-luvun ajoista nykyiseen touhuumme?Kyllä ihmisten keskinnäisistä kunnioittamisista voisi aloittaa moraalimme keräämisen takaisinpäin.Mutta se on jo liikaa.