Olen ns "tunneihminen" eli ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä...Itse koin taas vaihteeksi suuren pettymyksen..Tapasin netissä miehen, jonka kanssa ajattelimme samoin monista asioista.Tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja muutin sitten töiden perässä lähemmäksi häntä.. Kaikki oli hyvin, käytiin molempien sukulaisilla,jne.. Viihdyimme hyvin yhdessä.. Tapailimme 5kk kunnes sitten halusin edetä siihen kuuluisaan seurusteluvaiheeseen...Sanoin hänelle, että haluan enemmän..En sitä että torstaina sai tietää onko hän viikonlopun kanssani vai mitä...Hän kertoi olevansa ihastunut toiseen..oli ollut jo pidemmän aikaa..hän välitti ja piti minusta kovin mutta silti ihastus hakkasi minut mennen tullen..järki oli kuulemma minun puolellani,että minun kanssa olisi voinut suunnitella tulevaisuutta mutta tunteet oli ihastuksen puolella...no can do..taas tuntuu siltä etten ole minkään arvoinen..aina kaikki jättää vaikka kuinka panostaisin "suhteeseen"...olisin ollut valmis antamaan kaiken..tein omat uhraukseni ja muutin tänne..nyt olen niiin yksin...
Tunteet vei...
Särkynyt (n)
5358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juttuja.. Just sellaista tekstiä et pari ensimmäistä lausetta jaksaa lukea mut siihen se sit jääkin. Ympäripyöreää blaa blaa blaata.
kommentti, kun aloittaja kertoo miten mies piti häntä varalla. Ei se mies näitä lue, mutta sinä olisit voinut olla myötätuntoisempi!
Taas noita miesten ronttiloita. Pitävät varalla.Niihin ei voi ikinä luottaa.
Sitähän se oli, varalla oloa...kaikki niin ristiriitaista..juuri tämä että järki oli minun puolellani mutta tunteet vaan osin ei kokonaan.. Nyt mietin, että mikä mussa on vikana kun tunnun vetäväni puoleeni juuri ne ei-toivotut...olen vieläkin sitä mieltä, että hän oli minulle se oikea, mutta se jää nähtäväksi..Katkaisin välit häneen kokonaan, että hän joutuisi tekemään sen päätöksen koska oli ns "kahden vaiheilla"...kumpaan kallistuu järjen vaiko tunteiden voittoon..? se jää nähtäväksi...mutta ennen kuin pystyn elämässäni pääsemään eteenpäin haluaisin kuulla tämän päätöksen..oli se sitten suuntaan tai toiseen...jos hän jostain syystä valitsee minut niin hän on se minun kadonnut "puoliskoni" jos ei niin sitten pitää vaan itkut itkeä ja lähteä katselemaan elämää ilman häntä....
"puoliskoja". Kysymys on lopulta siitä, keiden elämät nivoutuvat sopivimmin yhteen ja on jotain tunnetasoa, joka pitää illuusiota yllä, että kyllä tässä on jotain voimakkaampaa ja syvällisempää olemassa.
Ei muuta kuin lykkyä tykö. Ei pidä masentua. Maailma on miehiä täynnä ja hekin ovat yksilöitä.