Niin eli teidän mielipiteitä, sopisiko se minulle? Olen aina haaveillut tästä rodusta ja tiedän että se ei sovellu sohvaperunaksi ja vaatii paljon liikuntaa ja aktivoimista jotta talo pysyy ehjänä.. ;) Tulevan koirani kanssa alkaisin harrastamaan agilityä ja jälkeä. Ihan harrastusmielessä sekä omaksi että koiran iloksi. Mahdollisesti myös tokoa. Lisäksi tykkään tehdä pitkiäkin lenkkejä, joten koira saisi liikuntaakin. Aamulla käyttäisin vähän lyhyemmällä pissalenkillä, ennen kuin itse lähden kotoa töihin/opiskelemaan. Se on vielä vähän auki että kumpaa se silloin on. Koiran hankintakaan ku ei ole ihan juuri nyt ajankohtaista vaan vasta ehkä n. vuoden kuluttua. Kuitenkin, sitten kun kotiin pääsen niin koiran kanssa sitten pidempi lenkki, ainakin pari tuntia ellei enemmänkin. Joinakin päivinä sitten tietysti myös agitreenit. Illalla vielä sitten joku pissatuslenkki, joka varmaan on ainakin sen tunnin verran. Ja aamullakaan lenkki ei ole mikään 15 min.
Nyt omistan 10-vuotiaan saksanpaimenkoiran ja norjanharmaan sekoituksen. Eli kokemusta on koirista, hoidossa on toisinaan nöffinarttu. Joten mitä mieltä, sopiiko dallu minulle? Niistä olen ottanut selvää kuitenkin ja liikuntaa ja muuta aktiviteettia kyllä järjestäisin. Ja kertokaa toki omista dalluistanne tai kokemuksista niiden kanssa :)
Nyt omistan 10-vuotiaan saksanpaimenkoiran ja norjanharmaan sekoituksen. Eli kokemusta on koirista, hoidossa on toisinaan nöffinarttu. Joten mitä mieltä, sopiiko dallu minulle? Niistä olen ottanut selvää kuitenkin ja liikuntaa ja muuta aktiviteettia kyllä järjestäisin. Ja kertokaa toki omista dalluistanne tai kokemuksista niiden kanssa :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
liikuntamäärältä:) eli sopii kyllä.
Hei!
Meidän rakas dallumme nukkui pois 2 vkoa sitten. Aivan ihana rotu :)
Dallu oli ensimmäinen koirani, ja näin jälkikäteen ajatellen ei ollut ehkä ihan viisas veto ottaa ekaksi koirakseen dalmatialaista ;) Sinulla onneksi on jo kokemusta koirista.
Liikuntaa se tosiaan vaatii, ja kaikenlaista puuhaa varsinkin ensimmäisinä vuosina. Oma koiramme oli 13-päisestä pentueesta kaikkein rauhallisin pentuna - tuhosi vain parit kengät ja jyrsi huonekalujen jalkoja :) Muut pennut suuntasivat energiaansa mm sohviin, sänkyihin, seiniin jne....
Siis paljon liikuntaa, puuhaa ja haasteita - muuten karvakuono voi alkaa purkamaan energiaansa vääriin asioihin ;) Eli sikäli suunnitelmasi kuulostavat oikein hyviltä :)
Muista, että dallut ovat erittäin omapäisiä! Omamme oli varsinainen jästipää - koirakoulussa villitsi vain muita ja sai kouluttajankin riipimään hiuksiaan ;) Muutaman vuoden jälkeen rauhoittui onneksi.. Pentumaisen oppimisen riemun ja riehakkuuden säilytti vanhoille päivilleen asti, oli kuin pentu vielä 8-vuotiaanakin ;) Oppi mm. vain pienen harjoittelun jälkeen "laskemaan" neljään (tassulla läimäisi kättäni neljästi), vasemman ja oikean tassun, pitämään palloa kuonon päällä ja paljon, paljon muita temppuja.. Oppi avaamaan ovia ja laatikoita hyvin nopeasti jne. Eli on tosi fiksu koira ja tykkää haasteista ;).
Koiramme oli myös erittäin hiljainen. Pentuna harrasti pientä väkytystä, mutta varsinaista haukkumista siltä kuuli tosi harvoin - ehkä kerran pari kuussa. vanhemmiten alkoivat vahtivaistot herätä (kenties kun meille tuli lapsia), ja viimeisen parin vuoden aikana vahti jo oikein kunnolla haukkumalla jos joku oli tulossa tms.
Koiramme myös "hymyili" ihan loppuun asti :) Siinä olikin selittämistä ihmisille, että " ei se ole vihainen vaan hymyilee iloisena" kun näytti vieraille hampaitaan.
Rotu on aika lailla "oman perheen koira" eli on kyllä kiinnostunut ihmisistä, mutta kovasti oli varsinkin minun "omani" (otin sen viimeisinä sinkku-aikoinani eli oli aluksi vain "minun"), eli 100% totteli vain minua.. Jääräpäisyys tuli siinäkin esiin. Lapsirakas rotu on totisesti, mutta sekin tietysti vaatii totuttelua alusta asti. En ehkä ottaisi dallua jos perheessä on ihan pieniä lapsia, sen verran se on ainakin ensimmäisinä vuosina vaativa. Koiramme kasvattajakin aikoinaan sanoi minulle, ettei antanut pentueesta yhtään sellaisiin perheisiin joissa oli ihan pieniä lapsia.
Mitähän vielä kertoisin.. koiramme oli erittäin terve, lopussa sairastui äkisti ja meni sitten tosi nopeasti.
Rakasti metsässä juoksemista, joten jäljestys kuulostaa hyvältä :) dallu on todella nopea ja kestävä juoksija, aivan upea ilmestys juostessaan ulkona.
Kaikenkaikkiaan siis jääräpäinen, älykäs, iloinen, vahva rotu! Suosittelen ehdottomasti aktiiviseen ja liikunnalliseen kotiin! Paljon tekemistä, huomiota ja PITKÄÄ PINNAA - siinä minun neuvoni!
Vähän sekava tämä kirjoitukseni, on koko ajan kyyneleet silmissä.. Koti tuntuu kovin tyhjältä ilman ihanaa "egoistiamme." Kysy vain ihmeessä lisää mikäli jotakin mietit, vastaan mielelläni :)
...Lisäys vielä äskeiseen, että ne karvat.. Ne ovat kyllä vihoviimeisiä.. Senttisiä piikkejä irtoaa paljon ja ne tunkeutuvat jokapaikkaan!! Eli ei mustaa eikä valkoista kotiin kovinkaan paljon ;) Paljon, paljon harjausta! Tuntui ettei varsinaista karvanlähtöä ollut, vaan piikkejä lähti tasaisesti ympäri vuoden.. Luulen, että kodistamme löytyy koiramme karvoja vielä hyvin, hyvin pitkään... :)
kiitos kun kerroit koirastasi. Otan osaa, varmasti kova paikka luopua tuollaisesta sydämmen valloittajasta. Minulla ei ole lapsia, eikä varmaan ihan heti ole tulossakaan, ensimmäiseen omaan kotiin olen muuttamassa tässä kesän aikana ja mahdollisesti ensi talven tai kevään aikana ajattelin tämän oman koiran ottaa. Vanhusta en viitsi mukaan ottaa, kun se on tottunut maalla asumaan koko ikänsä ja on haukkuvaa sorttia. Millainen teidän koira oli opettaa jäämään yksin kotiin? Oliko helppoa ja miten opetitte? Kerrostalossa naapurit eivät varmaankaan ilahdu jos koira pitää kovasti meteliä.. Vaikka luulen että dallu taitaa enempi keksiä omaa puuhaa yksinolon ajaksi.. :D Mutta ajattelinkin että paljon juurikin kaikkea temppujen tekemistä ja muuta aktivointia ja yksinolon ajaksi paljon luvallisia leluja ja aktivointileluja, jotta ei niin paljoa sitten keksisi mitään luvatonta.
Ja tuo temppujen opettaminen ei ole ongelma, minusta on vain hauskaa saada koira oppimaan uusia asioita ja mikäs sen parempaa aktiiviselle dallulle kuin kunnon aivojumppa.. :D Vanha koirani on juuri oppinut vilkuttamaan, tosin sekin on aika jäärä. Tekee silloin kun tietää saavansa namin, mutta muuten ei kyllä temppuja tee. Joten uskon että dallun kanssa pärjäisin, ja saahan sitä neuvoja varmasti kun vain kysyy. Ja karvat eivät ole ongelma, tai eivät minua häiritse. En osaa sanoa mutta joku ihme juttu siinä vaan on että mikä minua tässä rodussa kiehtoo.. :) Pentukuume on valtava, mutta pakkohan se on malttaa vielä jonkun aikaa.
Asuin kerrostalossa myöskin kun dalluni otin. Alkuun otin viikon lomaa jonka aikana totuteltiin toisiimme. Treenasin ekasta pvästä lähtien sitä koiran yksin jättämistä - ensin vartin ja aina vain kauemmin. Radio auttoi - eli jätin ensimmäisinä viikkoina radion hiljaisella päälle kun jätin pennun yksin. Onneksi työni salli kotona käymisen myös päivällä, joten kävin väh kerran moikkaamassa pentua. Portti piti pennun olohuoneessa poissaollessani, joten pentu ei päässyt esim ulko-ovelle haukkumaan kun olin poissa. Paljon touhua pennulle; koirani rakasti pahvilaatikoita ja niiden kanssa "tappelua", samoin wc/talouspaperirullia, joiden sisälle oli puserrettu herkkupala..
Metelöintiin auttoi eläinlääkäristä ostamani härveli (Dapp tms?) joka laitettiin pistorasiaan. Se eritti jotakin hormonia tms, joka rauhoitti pentua hieman. En kylläkään muista saiko sitä ihan pienelle pennulle laittaa, kannattaa tarkastaa.
Radio ja pahvilaatikot olivat meillä paras viihdytin poissaollessani, mutta tosiaan suosittelen sitä vähintään viikon lomaa siihen alkuun..
Loppujen lopuksi hyvin sujui totuttelu, mutta sitä huonekalujen jäystämistä riitti.. Tabascoa tai valkopippurimömmöä vaan kaikkiin tuolinjalkoihin ja lipaston nuppeihin ;)
En ihmettele yhtään, että rotu kiehtoo sinua :) itsekin ihailin dalluja pitkän aikaa, kunnes sitten rohkaistuin hankkimaan oman - enkä ikinä katunut. Ihana seurakoira, ja touhukas ja väsymätön kaveri harrastuksiin ja pitkille lenkeille. Omallani oli värivirhe (syntyessään mustia länttejä - dalluthan syntyvät valkoisena) joten näyttelyt eivät olleet meidän juttumme.
Jep, itsekin mietin että lomaa otan pentua varten jotta saa totutettua hyvin. Ja tuota Dapp-haihdutinta myös varmaan sitten käytän jos vaikuttaa siltä että pentu hirveästi metelöi. Itse en varmaan näyttelyissä tule käymään, siitä en ole ainakaan vielä kiinnostunut, mutta katsotaan miten sitten alkaa asiat kiinnostamaan.. Alkuun ainakin jälki ja agi taitaa olla se pääjuttu, mietin myös että koiratanssia voisi olla kiva kokeilla. Pitää etsiskellä että mitä kaikkia kursseja sitä täällä Päijät-Hämeen alueella oikein on, mihin sitten voi aikanaan koiran kanssa mennä :) Paljonko sinun koirasi maksoi? Mietin että missähän hinnoissa nuo mahtavat olla, sen käsityksen olen saanut että pienet koirat ovat kyllä kalliimpia kuin isommat. Mutta eipä sillä hinnalla niin väliä, tärkeämpi se koira on. Ja en halua mitään koiraa halvalla mistään pentutehtaalta, joten mieluummin sitten hintavampi koira kunnon kasvattajalta :)
Pentueesta "virheettömät" maksoivat muistaakseni (n9v sitten) n 1000e, mutta pari pentua joilla oli blaffa, olivat n puolet siitä. Kävin katsomassa pentua kun olivat n 6vkoisia ja maksoin varausmaksun. Viikon kuluttu siitä hain sitten oman karvakuonon kotiin ja samalla tehtiin viralliset paperit ja maksoin loput.
En osaa sanoa, mitä tänä päivänä maksavat. Kuten sanoit, parempi ostaa pentu luotettavalta kasvattajalta niin toivottavasti saa mahdollisimman terveen koiran eikä tule tukeneeksi tehtailijoita..