Olen bulimikko, nyt rv 15. Luulin jo päässeeni eroon bulimiasta, mutta tässä parin kuukauden ajan olen ainakin kerran viikossa oksentanut ahmimisen jälkeen....en siksi, etten lihoisi vaan joskus tulee vain syötyä niin paljon että alkaa voida niin pahoin, että on pakko mennä oksentamaan..Uskon tämän johtuvan myös ahdistuksesta ja syönkin cipralexia masennukseeni. Olen kärsinyt myös aamupahoinvoinnista jonkin verran raskauteni aikana. Onko muita kenellä olisi tälläinen ongelma ? Tietääkö kukaan, vaikuttaako tälläinen kerran tai parikertaa viikossa tapahtuva oksentelu sikiöön ? En ole uskaltanut puhua asiasta neuvolassa...vielä.
Oksentelu
ökjöjjö
7225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lääkäri on raskausajan lääkkeeksi määrännyt Cipralexin?
Kerro bulimiastasi neuvolassa, saat apua.
Mitä tulee oksenteluun niin itse oksentelin 10 ensim.viikkoa, siis ihan raskauden takia. Ja makasin tiputuksessa vähän väliä. Joten...
Mulla ei omakohtasta kokemusta ole mutta ei tuo oksentaminen sikiöön taida mitenkään vaikuttaa ellet ole muuten vaan kuihtumassa kasaan... Ei siis sillä että siltä olis jotenkin hyvä jatkaa vaan onhan tuo aikamoinen ongelma ja tiedät sen varmasti itsekkin... Sinuna hakisin apua tohon tai ottaisin sen puheeksi neuvolassa..
Mä oksensin puolet raskaudesta (alusta) ja terve lapsi tuli. Oksensin kyllä ihan pahoinvoinnin vuoksi. Ei raskauspahoinvointiinkaan yleensä kuole ;) Mutta hae ihmeessä ongelmaan apua.
Tottakai sun täytyy neuvolassa kertoa tuo! ajatteletko sä lapses parasta vai sitä et sua hävettää kertoa? joutuu pian lapses maksaa siitä et sua vaan hävetti kertoa.. itse olen rv6 enkä todellakaan halua tietoisesti vahingoittaa omaa lastani!!
Onko sinulla ollut hoitosuhdetta psykiatriaan yms? Nyt apua hakemaan! Sinulla on vatsassasi elämä, nyt ei ole enää kyse pelkästään sinun voinnistasi.. vaan siintä, joka mahassasi asustelee.
Minä koin itse aikoinaan että hoidin kasvukipujani teininä syömishäiriöllä.
Minkä ikäinen olet?
Toivon raskauden tsemppaavan sinua ja saavan sinut lopettamaan nuo touhut!
Ja luultavasti sinulla paniikkia/masennusta, jota yrität helpottaa ahmimisella tms? Hoida masennusta pois nyt hyvissä ajoin, sitten kun se vauva tulee niin olisi kiva olla kunnossa, ettei sitten tule mitään hermoromahdusta tms. Vaikka sinulla lääkitys niin : Yritä puhua, puhua ja puhua.. Koska vaan puhumalla saat asioita selkiintymään.
Vai oletko elämäntapa bulimikko, joka ei edes halua muuttua?
Sitten en voi sanoa muuta kuin että toivottavasti viisastut!
Olen 19-vuotias ja teini-iän alussa alkoi nuo syömishäiriöilyt. En ole mikään elämäntapa bulimikko, inhoan oksentelua ja ruokaan liittyviä ongelmiani enkä koe että pitäisi laihtua tai mitään. Yritän syödä terveellisesti ja tarpeeksi nyt raskaana ollessani. Kyllä ajattelin ensi neuvolakäynnillä puhua asiasta, en tosin ole koskaan kokenut oudolle ihmiselle puhumisen auttavan asiaa, enkä siksi tahtoisi tulla passitetuksi psykiatrin luokse. Mitä tuohon tulee, että tietoisesti vahingoittaisin omaa lastani, en tietenkään halua sitä ja siksi yritänkin parhaani mukaan lopettaa. Ja olen ihan normaalikokoinen. Itselleni suositeltiin käytettäväksi cipralexia, ehkäisemään raskauden aikaista ja synnytyksenjälkeistä masennusta, kun minulla siihen taipumusta on. Kukaan ei ole neuvolassakaan sanonut että olisi jotain haittavaikutuksia kyseisellä lääkkeellä sikiöön.....tosin sekin hieman pelottaa.
No yleensä kaikki lähtee itse itsestään. En minäkään ole aikoinani apua siihen saanut, kaksi kertaa kävin juttelemassa psykiatrille ja siihen se jäi. Kun ongelmat/ongelman tajuaa, niin alkaa elämä rullata normisti.
Ja olen myös itse lukenut, ettei cipralexilla ole haittavaikutuksia sikiöön, vaikka sen paketin ohjeissa lukeekin jotakin epämääräistä (minullakin oli joskus cipralex-lääkitys, tosin ei raskauden aikana). Älä siintä lääkityksestä huolehdi, sinulle on sanottu ettei mitään siintä tapahdu, joten relaaax sen asian suhteen :)
Minua auttoi joskus, kun kerroin rehellisesti ongelmastani isälleni, äidilleni, isosiskolleni ja kavereilleni.. vasta sen jälkeen alkoi parantumiseni! Oletko sinä puhunut lähimmäisillesi? Se auttaa, vaikka ensin minua raastoi/nolotti ja kaikkea siltä väliltä.. Onko sinulla miestä tällä hetkellä? Sille kannattaa ainakin puhua asiasta, jos sellainen löytyy.
Ja uskon kyllä sinua ettet vahingoittaisi lastasi, kyse on vaan siintä, että saisit nyt itseäsi vähän ruotuun ja olisit hyvällä valmiudella vastaan ottamassa pikkuista ja kasvattamassa sitä!
Niinkuin olet joskus varmaan kuullut: "ongelman ei tarvitse olla iso, jos se on päässä!".
Puhuit ettet tee oksentamista laihduttamisen kannalta, vaan syöt itsesi ähkyksi? Se on se huumaava tunne varmaankin, siis haet hyvää oloa sillä paniikkiin/ahdistukseen? Onko ruokavaliosi normaali, ettet ole millään hiilihydraatittomalla tms? Sellainen lisää ongelmaa. "Joskus vaan tulee syötyä niin paljon..", minäkin väitin joskus itselleni niin, mutta kun se ei ole vaan niin! Sitä syö johonkin tunteeseen tai muuhun oloon. Pitää olla rehellinen itselleen, että ymmärtää.
Jos itse haluat parantua, sinä myös parannut! ;)