eli siis mietin tässä että kun belgianpaimenkoirissa epilepsiaa jne tuntuu esiintyvän, missä linjoissa sitä eniten on? esim mikä uros on tosi paljon tai paljon periyttänyt epilepsiaa esim groenendaeleissa? olis ihan mielenkiintoista tietää jotta uskaltaa koiran ostaa kun täytyy vanhempien suvut tutkia tarkasti ettei ole perinnöllisiä sairauksia, ihan vain jo sen takia että jos joskus pennuttaa aikoo niin eipähän ainakaan perinnölliset sairaudet vaivaa!
kiitos vastauksista jo etukäteen:)
kiitos vastauksista jo etukäteen:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Epilepsiaahan on listattu tuolla http://www.belgian-epilepsy.dk/ ja joitain tapauksia (sekä muita terveystietoja) voi kaivella myös Belgianpaimenkoirayhdistyksen kotisivuilta http://finbelge.fi/ kohdasta terveystilastot. Kummastakin löytyy sukutaulut joten sieltä voi päätellä missä linjoissa esiintyy, tosin pitää muistaa, että nuo listaukset eivät ole kattavia. Osa kasvattajista ei varmasti ilmoita tapauksia yhtään minnekään. Noiden perusteella epilepsia vaivaa lähinnä groenendael ja tervueren-muunnoksia. Minulla on käsitys, että kyseisissä muunnoksissa epilepsia on niin yleinen, että ei voi tehdä epilepsiariskitöntä yhdistelmää. Ja onhan belgeillä muitakin perinnöllisiä sairauksia joten ei kannata liikaa yhteen keskittyä. Vaikka kuinka tutkisi sukuja ei voi olla varma, että jokin yhdistelmä tuottaisi pelkkiä terveitä.
näyttelylinjoissa
Grotskut ja näyttelytervut hyvin sairaita. Nyt niissä jo luhistutautikin. Niihin ei viisas enää kajoa.
Juu, käyttölinjaiset ovat ehdottomasti terveempiä, tervepäisempiä ja muutenkin parempia koiria. Niiden kanssa on tavan ihmisen helppo elää ja olla. Aivan ylivertaisia ja täydellisiä, niistä on jokaisesta yksilöstä lajiin kuin lajiin ja kaikista vähintään SM tasolle.
En vaan käsitä, miten tästä ylivertaisuudesta huolimatta pitkätukkia esiintyy kansallisella puolella edelleen niin paljon? Kun nehän on aivan toivottomia joka suhteessa...
Totta sie käyttiksistä puhuit, vaikka yritit sarkastella. Käyttikset ylivoimaisia kaikessa ja lisäksi tervempiäkin. Mutta ei se keneltäkään ole pois jos joku pitkävillakin osaa ja menestyy. Näyttelyjalostus on vain johtanut siihen, että pitkävilat ovat nykyisin usein arkoja ja heikkohermoisia. Saalispuoli saattaa olla kunnossa mutta rohkeus ja todellinen toimintakyky niiltä liian usein puuttuu. Tosin kyllä perusgroskullakin selviää suojelussakin helpommin pitemmälle kuin näyttelysakuilla ja flegaattisilla rotikoilla. Onhan perusbelgilläkin vielä usein saalispuoli priimaa. Näyttelysakuista ei löydy enää muuta kuin pakovietti, letkumaiset takajalat ja helposti katkeava selkä. Niiden rinnalla oikea käyttömalikka on pelkkää terästä. Se on koirajaloteräkseksi jalostettu ja tuhansissa testeissä ja tositilanteissa toimivimmaksi työpeliksi todistettu. Tartteeks vääntää muuta....
No kyllä on suojelukentillä nähnyt tosi paljon myös puutteellisia käyttölinjaisia maleja, ihan ihmetyttää välillä koska ne saattavat olla paperilla ihan ok yhdistelmistä. Ja sitten on aika paljon näitä ainakin joidenkin kasvattajien suosimia ringilinjaisia yhdistelmiä, joissa on ollut ihan kauheita, aggressiivisia koiria, joita on aika mahdoton saada toimimaan tottiksessa koska saalisvietti on aika olematon, ja toisaalta on voimakas aggressio. Kuitenkin voi olla selekitä puutteita alustojen kanssa. Kyllä vaan normikouluttajalle ja harrastajalle paras vaihtoehto on saalisviettinen, hyvin ohjattava koira jolla on kohtuullinen tai pieni dominanssi ja terävyys. Kentillä olen nähnyt myös aika mukavan oloisia käyttötervuja ja -groenendaeleja, ja niillä on ollut pääsääntöisesti hyvin saalisiviettiä ja itsevarmuuttakin, ehkä kannattaa tsekata nekin! Treenejä seuraamalla näkee paljon, tosin huippukouluttaja saa hankalammin koulutettavasta koirasta paljon irti, verrattuna tavisharrastajaan.
Hyvä kommentti. Maleja on viritelty moneen suuntaan. Ring-linjoissa koiria, joden kanssa pärjäävät vain parhaat ammattilaiset. Peruskäyttikset eivät pääsääntöisesti sen hankalampia kuin muutkaan kotilusset.