Etköhän sä olekin jo kyllästynyt näihin mun ajatuksiini, turha niitä on joka paikkaan aina tuputtaa.
Itse ainakin olen jo varsin kyllästynyt omiin ajatuksiini ja niiden kirjoittamiseen, ne eivät ole todellakaan mitään korkeakulttuurista tekstiä.
Mun ajatuksissani suurimmassa osassa ei ole päätä eikä häntää, aika monet ajatukset ovat varsin typeriä ja suurin osa niistä saattaa olla ilkeitäkin, sellaisia joita ei olisi ikinä pitänyt ajatellakaan. Päässäni on myös paljon vihaisia ajatuksia, viha nousee jostain hyvin vanhoista asioista, laiminlyönneistä ja piittaamattomuudesta. Myös vuosikausia kestäneellä pelolla on oma osuutensa näihin vihaisiin ajatuksiin, ja niiden kanssa on ollut joskus vaikea elää. Jotkut ihmiset toimivat myös niin läheisiään kohtaan, että se nostaa esiin ilkeitä ajatuksia, toisaalta myös sääliä ja surua. Ehkä viha onkin surua siitä, että maailmassa on niin paljon asioita ja ihmisiä, joihin saa pettyä.
Osa ajatuksista on myös varsin surullisia, osa tuskaisiakin, mutta onneksi on päiviä, jolloin mikään ei voisi olla paremmin. On paljon iloisia ajatuksia, rakastavia ajatuksia ja valoisten päivien aikaansaamaa heijastusta, mieli käy keveämmäksi ja ajatuksetkin toiveikkaiksi. Ehkä elämä onkin tehty nautittavaksi ja murheelliset päivät vaihtuvatkin ilon päiviksi?
Ja sitten on jo paljon päiviä, jolloin ei enää haluaisi eikä jaksaisi välittää kenestäkään toisesta, kun ihmiset kertovat murheitaan ja se satuttaa ja tekee surulliseksi, tulee vaan halu luovuttaa, antaa kaiken valua vaan läpi, olla ottamatta liian raskaita asioita mietittäväkseen. Ei jaksaisi enää itkeä itkevien kanssa eikä nauraa nauravien kanssa, halu sulkeutua omaan pieneen maailmaan käy välillä melkeinpä vastustamattomaksi, se varmaan on sitä kun ihmisen suola käy mauttomaksi; ihmisen tuli hiipuu ja elämä muuttuu yhdentekeväksi. Ehkäpä taakka on vaan ollut liian raskas kantaa ja muurahainen haluaa jo lepoon, tai sitten henkinen laiskuus ottaa ylivallan pikkuhiljaa?
Mitä se sitten lieneekään, halu sulkeutua omaan onneensa ja onnettomuuteensa?
Ajatusten virta on loputon muttei siinä ole oikeastaan mitään järkeä, ajtukset tulevat ja menevät kuin pienet purjeet, ne ovat vain ajatuksia.
Itse ainakin olen jo varsin kyllästynyt omiin ajatuksiini ja niiden kirjoittamiseen, ne eivät ole todellakaan mitään korkeakulttuurista tekstiä.
Mun ajatuksissani suurimmassa osassa ei ole päätä eikä häntää, aika monet ajatukset ovat varsin typeriä ja suurin osa niistä saattaa olla ilkeitäkin, sellaisia joita ei olisi ikinä pitänyt ajatellakaan. Päässäni on myös paljon vihaisia ajatuksia, viha nousee jostain hyvin vanhoista asioista, laiminlyönneistä ja piittaamattomuudesta. Myös vuosikausia kestäneellä pelolla on oma osuutensa näihin vihaisiin ajatuksiin, ja niiden kanssa on ollut joskus vaikea elää. Jotkut ihmiset toimivat myös niin läheisiään kohtaan, että se nostaa esiin ilkeitä ajatuksia, toisaalta myös sääliä ja surua. Ehkä viha onkin surua siitä, että maailmassa on niin paljon asioita ja ihmisiä, joihin saa pettyä.
Osa ajatuksista on myös varsin surullisia, osa tuskaisiakin, mutta onneksi on päiviä, jolloin mikään ei voisi olla paremmin. On paljon iloisia ajatuksia, rakastavia ajatuksia ja valoisten päivien aikaansaamaa heijastusta, mieli käy keveämmäksi ja ajatuksetkin toiveikkaiksi. Ehkä elämä onkin tehty nautittavaksi ja murheelliset päivät vaihtuvatkin ilon päiviksi?
Ja sitten on jo paljon päiviä, jolloin ei enää haluaisi eikä jaksaisi välittää kenestäkään toisesta, kun ihmiset kertovat murheitaan ja se satuttaa ja tekee surulliseksi, tulee vaan halu luovuttaa, antaa kaiken valua vaan läpi, olla ottamatta liian raskaita asioita mietittäväkseen. Ei jaksaisi enää itkeä itkevien kanssa eikä nauraa nauravien kanssa, halu sulkeutua omaan pieneen maailmaan käy välillä melkeinpä vastustamattomaksi, se varmaan on sitä kun ihmisen suola käy mauttomaksi; ihmisen tuli hiipuu ja elämä muuttuu yhdentekeväksi. Ehkäpä taakka on vaan ollut liian raskas kantaa ja muurahainen haluaa jo lepoon, tai sitten henkinen laiskuus ottaa ylivallan pikkuhiljaa?
Mitä se sitten lieneekään, halu sulkeutua omaan onneensa ja onnettomuuteensa?
Ajatusten virta on loputon muttei siinä ole oikeastaan mitään järkeä, ajtukset tulevat ja menevät kuin pienet purjeet, ne ovat vain ajatuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aloitus? Veit tämän naisen ajatukset päästä, niin samanlaista on, prikulleen.
not male
:)
Kuulostaa jo vähän masennukselta, tai mistä minä tiedän...
Se on vaan totuus ajatuksistani; ei mitään ainutlaatuista eikä se ole tarpeenkaan, tämä riittää minulle.
Se on vaan välinpitämättömyyttä ja väsymystä.
Näin me ihmiset seilataan ajatusten ja tunteiden aalloilla. Kieltämättä tästä kyllä löysin jotain tuttua...
Ihanat, surulliset, tunnettavat ajatukset sinulla. Mä olen sanaton kaiken tuon edessä. Mua ahdistaa ajatus siitä, että joku voi ajatella asioita kuiten sinä ap ja vielä kirjotttaa ne ajatukset ja kokemukset tänne muille tuollaiseen muotoon. Toivottavasti saat tarvitsemaasi tukea elämässäsi, sillä jotenkin tuntuu että sulla on aika paljon kannettavanasi nyt. Mutta toisaalta ihmiselle annetaan se minkä hän jaksaa kantaa, ei enempää. Voi kun tunnut kauniita ihmiseltä. Kaikkea hyvää sinulle. Ei kaikki ole masennusta, jos ymmärtää asiat noin ihanasti kuin ap. Jos ei hänen kaltaisiaan olisi, mihin tämä maailma viekä joutuisi? Toivottavasti ap voit hyvin ja olet onnellinen ja pysyst aina tuollaisena kuin kirjoituksestasi käy ilmi. Olet kultainen!