Hei olen 19vuotias nainen ja olen raskaana viikolla 21, tuli poikaystäväni kanssa sellainen tilanne että tuli pikkusen katuma päälle tän lapsen teon suhteen, ongelmana on se että tähän asti poikaystäväni on sanonut että haluaa tämän lapsen ja ollut innoissaan asiasta ja ollut neuvolassa mukana, ja nyt se yhtä äkkiä sanoo että ei haluakkaan ja läks vaan kävelemään, tiedän mis on mut ei oo eilis illasta asti näkynyt, ei ole ollut mitään riitaakaan moneen kuukauteen. Onko kellään antaa neuvoja miten saadaan selvitettyä vai onko se vaan alku jännitystä isäks tulemisesta? ja onko joitakii isiä täällä palstalla lukemassa joka vois selventää mist tollainen johtuu... en kumminkaan halua heti yksinhuoltajaksi ja aborttia vaikee enää ruveta tekemään.
Hermostunut
mk19
4232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastuu taitaa pelottaa, pelko ettei ole kykenevä isäksi, ehkä kokee että nyt se vapaus menee ja elämä vain yhtä ja samaa arkea.
Tosi ikävä tilanne sinulle kun miehestä ei ole vierellä seisojaksi ja tukijaksi. Keskustele asiat selviksi ja jolloi hän tajua mitä on menettämässä, ehkä tulevaisuudessa pärjäät paremmin yksin kuin sellaisen miehen kanssa joka luikkii vastuuta pakoon heti ensimmäisen jännän paikan tullen.
Abortti laillinen rv 24 asti vain jos lapsi on todettu vammaiseksi.
Ei se nyt oikeen tässä vaiheessa enää auta sun poikaystävän haluamiset, kun olet niin pitkällä raskaana. Mikä tilanne teillä yleensä johti raskaaksituloon jos kerran noin soudetaan ja huovataan kesken kaiken? Luultavasti poikaystävälläs tuli vaan ns pupu pöksyyn kun tilanne konkretisoituu mahan kasvaessa jne. Saattaa mennä ajan kanssa ohi esim keskustelemalla tai sitten ei mene. Niin tai näin, kyllä lastenvalvojalla viimeistään nyhdetään isyyden tunnustus vaikka käräjillä jos niikseen tulee ja lapsen isä joutuu elarit maksamaan. Ja vaikka et yksinhuoltajuudesta niin välittäiskään, niin ihan vinkkinä vaan, siihen kannattaa jo henkisesti alkaa valmistautua jos tuleva isäehdokas tuolla tavalla nyt jo pyrkii vastuustaan luistamaan. Abortti, kun ei enää tule kysymykseen jos lapsi on täysin terve, eikä uhkaa sun terveyttä.
Joo no en oo ees ajatellu enää aborttia, mä aattelin ite antaa vähä aikaa miettiä, itse ainakiin pärjään vähä aikaa ja tulee se miehellä kotia ikävä jossai vaihees, raskaaksi tulin ihan vahingossa, vaikka lapsia oltiin jo mietitty mut ei yritetty, tämä vaan sattui kun pillerit unohtu ulkomaan reissun ajaksi kotiin ja arvaahan sen mikä on loppu tulos, yhdessä ollaan oltu 4vuotta ja yhdessä asuttu vajaa 2 vuotta ettei ny ihan suin päin olla suhteessa mutta ennen ei tuollaista käytöstä ole ollu, yleisä mun poikaystävä sanoo heti suoraan jos jotai haluaa tai ei halua ja sit eikä se ihan ilman keskustelematta oo minnekkää lähtenyt tai ilman riitaa. En tiiä ite en ainakaa perään soittele, antaa olla omissa oloissaan.
Aivan. Mina antaisin olla omissa oloissaan ja routa sitten ajaa porsaan kotiin. Luulisin etta silla meni pupu poksyyn, isyyshormoonit hyrraa ja vastuunotto konkretisoitui. Oma parterini kanssa piti etaisyytta pari kuukautta mutta kylla sitten kuitenkin isyyden ylpeys tuo ne takaisin kasvavaa mahaa katsomaan. Miehilla tuntuu olevan hassu tapa mielessaan ihastella etta 'sainpas tuon ison mahan aikaseksi', heh! Voithan asennoitua varmuuden vuoksi yksinelattajaksi - niin minakin tein. Elamassahan hyvin harvat ihmissuhteet ovat ikuisia ja olet viela noin nuorikin. Nauti raskaana olosta ja siita yhteydesta minka luot masusi kanssa. Minulla oli melkeinpa laheisempi yhteys ja tunsin vauvan liikkeet selvemmin kun mies oli poissa. Toinen hyva puoli on etta ei ollut ollenkaan niin pahoja oireita kun sellaisilla odottavilla aideilla joilla on mies kotona. Olen alkanut tuumimaan etta ehka osa naisten raskaus oireista on psyykkisia kun pitaa viela olla hemaiseva 'puolisokin' samaan aikaan kun elimisto kovaa vauhtia tekee uutta elamaa tai on joku kotona jolle valitella ja voivotella.