Kymmenen vuotta jatkunut paniikkihäiriö ja ahdistus ovat vain jatkuneet,sekä pahentuneet.En tiedä kauaa jaksaa elää näin.Hoitoa on kokeiltu terapiasta jne muttei mikään auta. Illalla nukkumaan mennessä otan oxaminia jotta saan unen,mutta herään aamuyöstä kesken unien pahaan paniikkikohtaukseen,en saa happea,tärisen,hikoilen,olo on sekava,tuntuu että kuolen,otan taas lääkkeen ja olo menee tunnin sis.ohi,jatkan unia,herään aamuun,ennen kuin ehdin kahvia keittää on pakko ottaa lääke,ennenkuin uusi kohtaus saa vallan. Päivässä olen syönyt n.4 tbl jo 7vuotta. Vaikutus ei tehoa,olo on kurja...
Lääkärissä sanotaan että pitäisi vähentää ja lopettaa,mutta kukaan ei tajua miten ahdistaa ja masentaa koko elämä.
Joka hetki tuntuu ahdistavalta,raskaalta ja synkältä.lisänä syön masennuslääkkeiä,joista en huomaa apua ainakaan kohtauksiin. Terapiassa kävin aikoinaan mutta siellä en kokenu saavani minkäälaista apua.Olen koukussa rauhoittaviin enkä näe ulospääsyä.En uskalla edes kuvitella eläväni ilman niitä...
Jos rauh.loppuisi en voisi lähteä kotoa minnekään,en saisi nukuttua,sekoaisin varmasti.
Onko ketään jolla samanlaista kohtaloa ja joka voisi neuvoa mitä tehdä?....
Lääkärissä sanotaan että pitäisi vähentää ja lopettaa,mutta kukaan ei tajua miten ahdistaa ja masentaa koko elämä.
Joka hetki tuntuu ahdistavalta,raskaalta ja synkältä.lisänä syön masennuslääkkeiä,joista en huomaa apua ainakaan kohtauksiin. Terapiassa kävin aikoinaan mutta siellä en kokenu saavani minkäälaista apua.Olen koukussa rauhoittaviin enkä näe ulospääsyä.En uskalla edes kuvitella eläväni ilman niitä...
Jos rauh.loppuisi en voisi lähteä kotoa minnekään,en saisi nukuttua,sekoaisin varmasti.
Onko ketään jolla samanlaista kohtaloa ja joka voisi neuvoa mitä tehdä?....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin vielä sellainen asia joka on vaivannut vuosia että vältän hengästymistä ja kaikenlaista urheilua koska silloin saan aina paniikkikohtauksen.Jos hengästyn alan hyperventiloimaan ja saan kamalan paniikin päälle.Koska en voi urheilla enää olen ihan maassa ja tämä sairaus on vienyt kaiken elämänilon. Harva "normaali"ihminen voi ymmärtää miten se hankaloittaa ja hallitsee ihmistä..:(
ymmärretään. Minulla vain on bentsot aiheuttaneet paniikkikohtauksia. Olen käyttänyt liian kauan bentsoja 20 vuotta. paniikki on v mäinen tauti. Minun tuli eteen pakkovieroitus ja hauskaa ei todellakaan ole. Kyllä nukkumiseen löytyy muitakin nappeja kuin bentsot. Ja mitä tuohon kotiinjäämiseen tulee, niin minäkin pelkään jääväni neljän seinän sisään jos saan napit pois elämääni häiritsemästä.
Kauan sulla pakkohoito eli vieroitus kesti?ja mitä se käytönnössä tarkoittaa? Olitko laitoksessa vai ihan kotona jne.pelkään ettö minunkin eteen tulee se..:( vaikka halu parantua on kova,usko vaan koetuksella...
jos oireesi liittyvät rasitukeen kuten kerroit ettet voi harrastaa enää liikuntaa koska hengästyt ja hyperventiloit sillooinhan vaivasi viittaa sydän tai verenkierto ongelmiin. ekaksi tulisi mieleen keuhkoverenkierto. jos tosiaan joudut varomaan hengästymistä
onko sydän ja keuhkot tutkittu
bentsoja vähentämään. Ei lääkäri tästä mitään tiedä. En minä sairaalaan aio mennä. Vähennän niitä vain hissukseen. Bentsot ikäänkuin kääntyvät itseään vastaan kun niitä liian kauan käyttää ja suurella määrällä. Tehot putoo ja ne aiheuttavat vain lisää ahdistusta ja lisäksi tulee paniikkihäiriökin kuviin. Silloin on ihan itse päästävä niistä eroon ja sukkelaan.
Kerran olin puol vuotta ilman niin ei ne vieroitusoireet mihinkään häipyneet päinvastoin kun puolen vuoden periodi ilman alkoi olla lopussa niin iski vainoharhaisuuden oireita. Joten oli pakko taas alottaa ja nyt on jo 10 vuotta syöty enkä haluakkaan niistä ikinä eroon koska en pysty oleen ilman.
ollenkaan diagnostisoimaan.
Ovatko rauhoittavat sun ainoa lääkitys paniikkihäiriöön? Yleensä kyllä ensijainen lääkitys on tietyt masislääkeet,joillakin epilepisalääkkeet jne.
Onko sulla psykiatri lääkärinä? Jollei,niin hanki.
Kyllä paniikihäiriöinen voi harrastaa ja on suotavaakin,liikuntaa. Tietenkin sen pitää olla suhteuttuna omaan kuntoon. Liian rankka liikunta pistää adrenaliinit,maitohapotjne.liikkeelle ja ne aiheuttavat kohtauksen.
Itselleni sopii ns.intervallimuotoinen liinkunta eli. välillä nostetaan sykettä hetkeksi,mutta sitten rauhoitetaan,sekä uiminen omaan tahtiin. Rauhallinen kävely tuskin haittaa varsinkin jos maltaa istahtaa välillä vaikkan äintavlisin bussikatoksen penkille.
Rauhoittavien lisäksi mulla on masennuslääkitys.(joka ei tunnu auttavan) On ollut psykiatriakin lääkärinä,välillä tk:n lääkärit. Olis ihanaa voida hengästyä joskus ilman kohtausta,itse oon analysoinut tämän niin että kun normaalisti hengästyn rasituksesta,panikoin siitä turhaan,keskityn hengittelyyn,ja siksi ahdistun,ja saan kohtauksen. Mutta kun näin käy aina,eli aivot luulee et nyt on kuolema,kun hengästyn:(
Nappaan propralia yleensä ennen liikuntaa...mutta silti saan hyperventilaatioita.
Olis kiva kuulla tarinoita,jotka päässet eroon rauhoittavista ja ennnekaikkea eroon paniikista! :) Vai pelkäänkö,ja pilaan lopun elämäni.
itelläni oli sama ongelma liikunnnan kanssa etten voinut hengästyä ja tuntu et sydän pomppaa rinnasta läpi.
Kokeile ensin lopettaa kaikki tuotteet mitkä sisälvät kofeiinia, nikotiinia ja alkoholia. Ala pitämään vaikka päiväkirjaa, mitkä tilanteet aiheuttavat kohtauksen. Jos alat saada selville mitkä tilanteet ne aiheuttavat, välttele niitä aluksi ja ajan kanssa käsittele niitä tilanteita ja kohtaa ne face to face.
Alota liikunta pikku hiljaa esim. kävely lenkillä.
Rauhottavii kannaataa napostella niin paljon ku tarvii ja pikku hiljaa vähentää niitä.
Mulla ainakin tämä taktiikka on toiminut ja olen jo käynyt hiihtämässä niin että voin hengästyäkkin.
Paniikki on hirveä kun se iskee päälle. On ikävää elää sen kanssa. Itse en ole koskaan mokomaa hyväksynyt. Itselläni on määrätty masennuslääkkeitä aikoinaan. Oireet aivan hirveät. En koskaan enää suostu niitä syömään. Uskoisin, että entisen ajan lääkkeistä voisi löytyä paremmin lääke.
Rauhoittavia otan, että pääsen aamuisin tasapainoon. Korkeintaan 1-2 päivässä. Yritän välttää. Kun vien uusittavaksi. On usein lappu mukana, että pitäisi lopettaa.
Ymmärrän sen, mutta jospa hän eläisi tätä ahdistusta, paniikkia ja pelkoa. Mitä hän tekisi??
Kun on nämä tuntemukset ei siina auta sanoa, että lopeta. Toinen vaihtoehto voi olla, ettei jaksa taistella olonsa kanssa. Vetääkö henki pois. En halua asitäkään, koska elämä on kuitenkin kivaa.
Mutta suurin toive on ettei olisi koskaan tarvinnut kokea näitä kauhunhetkiä. Sitä ei ymmärrä sellainen joka ei kokenut. Tunne on niin kova ja todellinen. Ei tämä pelleilyä ole.
Itse ainakin yritän hampaat irvessä selvitä ja pärjätä. Luuseriksi ei voi sanoa.
Helppo se toisen on sanoa että lopeta rauhoittavat tmv.ja puhua kauniisti psykiatrina meille joilla paniikki,pelot,ahditus,ja koko el'ämä pyörii tämän ympärillä.!!! En halua itsekään hyväksyä tätä,koska toivon ja rukoilen et se lähtee joskus pois. Mieluummin nappailee rauhoittavia silloin kun todella tarvii kuin elää helvetillisessä ahdituksessa,ja pahimmas tapaukses päättää päivänsä...monet lekurit ei vaan usko/halua uskoa ettei niitä vaan voi lopettaa.mulle ne on psyykkinen ja fyysinen riippuvuus. Ei ihan helppo tilanne.
Haluan silti opetella vähentämään niiden käyttöä,koska väsyttää kokoajan kamalasti,mutten luovu niistä ennenkuin olen täysin terve.Jos koskaan. Työelämässäkään en ole ollut 5 vuoteen sairauden takia.Mutten myöskään saa lausuntoa työkyvyttömyydestä...että kinkkinen tilanne.Työsuhteet on kaatuneet siihen et olen saanut kohtauksen ja lähtenyt karkuun.En ole kehdannut ikinä kertoa tästä maanvaivasta joka seuraa jokapaikkaan. On mullakin päiviä jolloin tuntuu et elämänhalu on poissa,ja toivoo kuolemaa,mutta silti nautin ihanista,iloisistakin hetkistä,ja lapsistani.:)
Kumpa tämä sairaus ei niin hallitsisi elämää kuten työntekoa,jne.koska taloudelliset huolet lisäävät ahdistusta.Kauhea noidankehä...huh huh..Voi ku oppis siihen et ottas rauhoittavan vasta sit kun tulee kohtaus,olen itse ottanut aikoinaan niitä ennalta ehkäisevänä hoitona mm.kauppaan mennessä jne.mutta pelkään kohtausta niin että en uskalla olla ottamatta. Yleensä opamoxin vaikutus kestää puoli tuntia,onko nopeampaa keinoa esim.tbl kielen alle tai jos pureskelee,auttaakohan nopeampaa? voimia kaikille jotka rämpii samassa suossa :)
Onko muilla tullut sellaista oloa, että lääkäri suhtautuu sinuun kuin olisit narkkari, kun bentsojen syönti on jatkunut jo pidempään? Minulle lekuri sanoi viime käynnillä että Rivatril pitäisi vaihtaa johonkin toiseen bentsoon, koska olen koukussa rivaan. Ja riva on tähän mennesssä ainoa lääke joka pitää minut liikkeessä.. ja siihen toiseen bentsoon ei sitten vissiin jäisi koukkuun.. hah.. Lääkärit ne eivät vaan tosiaankaan tajua millaista elämää tämä on. Eivätkä ymmärrä sittenkään, vaikka kirjottaisi viisi sivuisen esseen asiasta.. senkin olen tehnyt useampaan kertaan.
Jos ainut lääke joka auttaa otetaan pois, mitä jää jäljelle? Koulu keskeytyy takuuvarmasti, työelämästä turha sanoa puolikasta sanaakaan. Eristäytyminen kaikesta ja kaikista. Oli mikä oli, minusta tuntuu, että olen matkalla kohti itsemurhaa. Päivät menee pillereitä puolitellessa, ja aina pitää laskelmoida milloin tulee tarvitsemaan isomman annoksen, miten kahden viikon annosjakelun napit riittää, ja mistä lisää jos ei riitä. Tämä on kamalaa elämää. En olisi ikinä arvannut päätyväni tähän tilaan ennen sairastumistani, mutta eipä kai kukaan mukaan.
Hei
Minullakin on ollut ja on edelleen paniikkihäiriö. Kohtauksista tosin olen päässyt eroon Optipar nimisen masennuslääkkeen avulla. Lääkkeen vaikutus näkyi vasta noin 4 kk jälkeen sen aloituksesta. Nyt voin elää ilman jatkuvaa ahdistusta ja pahaa oloa. Paniikkihäiriö minulla diagnosoitiin heinäkuussa 2009. Kiersin sitä ennen vuoden yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa, jossa suljettiin pois vakavia sairauksia. Kyllä paniikkihäiriöön kannattaa hakea apua. Minua helpotti jo suunnattomasti se, että sain nimen oireilleni ja että sain kuulla, ettei tähän kuole. Oli myös todella helpottavaa päästä juttelemaan lääkärin kanssa. Voimia sinulle! Tiedän, millaista on elää paniikin kanssa. Jos ajattelen itseäni vuosi sitten, olin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin nyt.
Ihan kuin olisin omaa "pelikirjaani" lukenut... Valitettavasti en voi antaa neuvoja, miten päästä tilanteesta irti, koska itselläni on hieman samanlainen tilanne, siis lääkkeiden osalta. Kaikkein veemäisintä on, ettei psykiatrit välillä tajua, että joskus bentsot ovat ainoa henkireikä, jotta ihminen selviytyy päivästä toiseen, saati pääsee kotoaan ulos. Tilalle tarjotaan tänä päivänä Lyricaa (hermokipulääkettä), Ketipinoria (tai muita neuroleptejä) ja jopa allergialääkkeitä kuten Ataraxia (1960-luvun lopulla suomeen saapunut allergialääke).
SSRI-lääkkeitä tarjotaan vaikka minkälaisia, ja toisinaan vedetään se MAO-estäjä esiin. Kokisivatpa itse joskus, millaista todellinen paniikki, tai paniikkihäiriökohtaus on, niin johan alkais lyyti kirjottaa ja reseptejä tulemaan... Mutta, onhan se todella ankaraa olla koukussa lääkkeisiin. Se on aivan hirveätä. Varsinkin, jos pyydetään lopettamaan ainoa toimiva lääkitys, niin paniikki iskee jo siitä. Bentsoista eroon pääsy vaatisi kuitenkin sen, että tosiaan voisi elää ilman niitä... Siis, että psyyke olisi niin hyvässä kunnossa, että pärjää ilman niitä.
Sinun täytyy yksinkertaisesti hakeutua oman kuntasi psyk. polin asiakkaaksi, jotta lääkäri sitten tekee toimintasuunnitelman, että miten pääset lääkkeistä eroon ja samalla voidaan katsoa jopa erilaisia ammatimahdollisuuksia. Saattaa sisältää avohoitoa psyk. osastolla päivittäin klo: 9.00-> ja yöt kotona tms. Mutta joka tapauksessa yrittävät kuntouttaa, vaikka väkisin, ja samalla vieroittaa bentsoista tietty. Noh, nämähän ovat kuntakohtaisia, lääkärikohtaisia ja potilaskohtaisia asioita, mutta pääpiirteittäin siinä. Voimia ja kaikkea hyvää! :O)
HETI yksityiselle psykiatrille. vakuutus kyllä korvaa. Sinun lääkitys on ollut sellainen, että voisit tehdä siitä valituksen. Ja pitäisi.