Moi,
Pakko vähän tuulettaa ajatuksia kun ei viitsi kokoajan miehelle jankuttaa asiasta, alkaa jo varmaan kyllästyttää.
Eli tilanne on se että minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja miehellä yksi. Olemme seurustelleet puolisen vuotta ja olen alkanut haaveilla yhteisestä lapsesta. Mies haluaa myös joskus yhteisen lapsen mutta ei vielä muutamaan vuoteen. Mies on toki miestä se järkevämpi, tiedän että rahatilanne on vähän heikko. Minulla on hyvä työpaikka ja omistusasunto yms mutta hän on vasta aloittamassa kahden vuoden opiskelurupeamaa. Itse ajattelin että voisimme alkaa yrittämään ehkä tämän vuoden loppukesästä tai viimeistään ensi vuoden kesällä mutta mies puhuu useamman vuoden päästä. Ei oikein mene haaveet yksiin. En viitsi liikaa miestä painostaa koska ymmärrän että hänellä on ihan järkisyy jarrutteluun mutta kaikki joilla vauvakuume on ollut, varmaan tietää että sen kanssa on vaikea elää jos sitä tarvetta ei saa tyydytetyksi.
Toivoisin myös miehen kosivan pian. Naimisiin minulla ei vielä ole kiire, se voi vielä muutaman vuoden odottaa mutta olisi kiva pitää sormusta olla tavallaan virallisesti hänen oma. Voitaisiin olla kihloissa pari vuotta. Tätäkään en halua miehelle jankuttaa...haluan että se mahdollinen kosiminen tapahtuu hänen omasta tahdostaan sitten kun hän on valmis. Olen 30-vuotias ja nyt tuntuu ainakin siltä ettei enää lähemmäs 40-vuotiaana jaksaisi sitä vauva-arkea, joten ei tässä montaa vuotta ole aikaa vetkutella...etenkin jos meinaa enemmän kuin yhden saada...
Kiva jos joku jaksoi lukea ja viitsii kommentoida. Ei oikein ole sellaisia tyttökavereita joilla olisi aikaa tai halua kuunnella minun vauvahaaveista kun kaverit eivät ole niin kovin lapsirakkaita. Siksi puran ajatuksia täne...
Pakko vähän tuulettaa ajatuksia kun ei viitsi kokoajan miehelle jankuttaa asiasta, alkaa jo varmaan kyllästyttää.
Eli tilanne on se että minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja miehellä yksi. Olemme seurustelleet puolisen vuotta ja olen alkanut haaveilla yhteisestä lapsesta. Mies haluaa myös joskus yhteisen lapsen mutta ei vielä muutamaan vuoteen. Mies on toki miestä se järkevämpi, tiedän että rahatilanne on vähän heikko. Minulla on hyvä työpaikka ja omistusasunto yms mutta hän on vasta aloittamassa kahden vuoden opiskelurupeamaa. Itse ajattelin että voisimme alkaa yrittämään ehkä tämän vuoden loppukesästä tai viimeistään ensi vuoden kesällä mutta mies puhuu useamman vuoden päästä. Ei oikein mene haaveet yksiin. En viitsi liikaa miestä painostaa koska ymmärrän että hänellä on ihan järkisyy jarrutteluun mutta kaikki joilla vauvakuume on ollut, varmaan tietää että sen kanssa on vaikea elää jos sitä tarvetta ei saa tyydytetyksi.
Toivoisin myös miehen kosivan pian. Naimisiin minulla ei vielä ole kiire, se voi vielä muutaman vuoden odottaa mutta olisi kiva pitää sormusta olla tavallaan virallisesti hänen oma. Voitaisiin olla kihloissa pari vuotta. Tätäkään en halua miehelle jankuttaa...haluan että se mahdollinen kosiminen tapahtuu hänen omasta tahdostaan sitten kun hän on valmis. Olen 30-vuotias ja nyt tuntuu ainakin siltä ettei enää lähemmäs 40-vuotiaana jaksaisi sitä vauva-arkea, joten ei tässä montaa vuotta ole aikaa vetkutella...etenkin jos meinaa enemmän kuin yhden saada...
Kiva jos joku jaksoi lukea ja viitsii kommentoida. Ei oikein ole sellaisia tyttökavereita joilla olisi aikaa tai halua kuunnella minun vauvahaaveista kun kaverit eivät ole niin kovin lapsirakkaita. Siksi puran ajatuksia täne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitäiskö sun kuitenkin kuunnella sitä miestä, kun musta toi puoli vuotta on aika lyhyt aika seurusteluun ja toisen tuntemiseen. Et tuossa tainnut mainita sitä, että asutteko jo yhdessä, vaiko erillään?
Tuo miehen opiskelun aloituskin pistää mietityttämään, että mitä siitäkin tulis noin monen leikki-ikäisen lapsen kanssa, joista yksi ois vielä pikkuinen vauva... Suuresti epäilen, että vois joskus mennä huutamiseksi.
Kivojahan ne vauvat toki on ja kokemuksesta tiedän, että ei se vauvakuume lähde kulumallakaan, ennekuin pääsee tepastelemaan oma masu suloisesti pystyssä ja hankkimaan sille uudelle tulokkaalle kaikkea pikkuista kivaa.
Sinuna kuitenkin odettelisin vielä rauhassa ainakin sen pari vuotta, minkä miehen opiskelut kestää. Siinä ootellessahan voisitte mennä vaikka kihloihin, tai ihan vihille asti.
Samalla jäis miehellekin pidempi aika sulatella ajatuksiaan, eikä tuntis varmaan itseään painostettavan tekemään turhan hätiköityjä päätöksiä.
Sitte kun miehen opinnot ois loppu, ja jos molemmista jo tuntuis, että nyt. Niin ei muuta, kuin mamma paksuksi. Mitenkään liian vahahan et silloinkaan vielä olisi tuota kolmatta lastasi hankkimaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta...näinhän se asia on. Luulenpa että pakko on ainakin ensi vuoteen odottaa että mies saa edes puolet koulusta käytyä, hän sitten valmistuisi niihin aikoihin kun vauva syntyisi. Ja mielellään itsekin menisin ensin edes kihloihin. Olen vaan juuri niitä "minulle kaikki nyt ja heti-ihmisiä", jos saan päähän jotain mitä haluan niin ei millään malttaisi odottaa että sen saa. Miehen lapsi on meillä vaan jokatoinen viikonloppu ja omista lapsista vanhin lähtee ensi vuonna koluun ja kuopus aloittaa kahden vuoden päästä eskarin.
Virallisesti emme asu yhdessä muttä käytännösssä mies asuu luonani.
Mukavaa vaan, kun voi jutella ja vaihtaa mielipiteitä täällä toisten, vauvakuumeisten kanssasisarien kesken, sillä pieniä vauvatoiveita siitä kolmannesta minäkin elättelen.
Niinkuin sinä tuolla aiemmin sanoit, niin ei mullakaan likkakavereita kovin paljon nää meidän vauva pähkäilyt kiinnosta.
Miehen taas saa mitä varmimin hermostumaan, kun sille alkaa haaveitaan tuputtaa... Tai kyllähän se kuuntelee sujuvasti, mutta kun kysyt että mitä mieltä se asiasta on, niin yleensä seisoo hoomoilasena ja tulee se vastakysymys; "Niin että mieltä mistä"? Siis näin ainakin meillä.
Siksi mustakin on helpompaa näin anonyymisti tuulettaa päätään ja avautua täällä netissä.
No saahan täältä joskus kuraa silmille, mut muutenhan tää on tosi halpaa terapiaa.
kinkkinen tilanne :/
vauvakuume on ihan hirveä eikä järki selittelyillä kaikkoa vaikka kuinka hyvin joku perustelisi :)
oon samaa mieltä 2xäitylin kanssa että odottelisin. mutta vaikeehan se on odottaa ainakin kun ikääkin alkaa tulla..
mitä jos koittaisit totutella ajatukseen että vuoden päästä alkasitte yrittään ja vauva syntyisi kun mies valmistuu ja pikkuhiljaa puhuisit siitä miehellesi ja "lämmittelisit" häntä ajatukseen?:) mun mielestä vuosi ei oo pitkä aika oottaa yrityksen alottamista vaikka se kuumeessa voi tuntua siltä.ikäähän sulla olisi 32 ku lapsi syntyis (jos aika eti tärppäis) joten lisääkin kerkiäis vielä tekemään.
vähän paha neuvoa kun itellä ei ikä paina vielä kun oon vasta parinkymmenen mutta voin kuvitella tilanteen :) tsemppiä sinne!
Huomenta ihanat kanssasisaret, tuntuu todella huojentavalta ja kivalta kun voi jakaa kuumeilut teidän kanssa jotka ymmärrätte ja tsemppaatte. Saitte hyvälle mielelelle :-)
Mira 1990; sanoit juuri sen mitä eilen itsekseni pähkäilin, eli jos sitä reilun vuoden jaksaisi odottaa. Tämä kesä tulee olemaan minun ja tämän nykyisen miesystävän ensimmäinen yhteinen kesä, jos tästä nauttisi täysin rinnoin, voisi vähän lomalla reissata ja tekisi töitä ja säästäisi rahaa vielä jonkin aikaa. Sekin jo helpottaa että on jokin tietty aika mitä odottaa, esim. se ensi vuoden kesä jos mies siihen suostuu. Eilen kun juteltiin asiasta niin hän kysyi että milloin minä sitten sen vauvan haluaisin niin sanoin etten oikein osaa vielä sanoa mutta pian. Tänään voin sanoa että miten olisi vaikka kesän 2011 loppu. Ottaen kuitenkin huomioon että vaikka kaksi edellistä lasta on saanut alkunsa kertalaakista niin tätä seuraavaahan saattaa joutua yrittämään vaikka kuinka kauan...ja sitten vielä saa odottaa sen 9kk ennenkuin vauva oikeasti olisi täällä.
Mies on kuitenkin sanonut että lapsen haluaa minun kanssa ja hänellähän on todella järkevät syyt hieman jarruttaa niin pakkohan minunkin on vähän antaa periksi ja suostua odottamaan, ei tällaiseen "projektiin2 viitsi ketään yrittää pakottaa.
Kiitos 2xäityli ja Mira1990 :-)
Moi,
Ajattelin vielä laittaa päivityksen että juttelin miehen kanssa ja sain alustavan hyväksynnän ajatukselle että vuoden 2011 kesällä alkaa vauvan "yrittäminen" :-D Jee jee, nyt ei kun päiviä laskemaan!!!!!
Huojentunut olo vaikkain melkosta kärvistelyä tulee tää seuraava vuos olemaa :-/ Mutta hyvä että mies oli ihan ok asian kanssa, ei tarvi painostaa eikä jankata, kaikista kivintähän se vauvanteko on jos molemmat on täysillä mukana jutussa eikä kumpikaan epäröi.
Niin, kyllähän tuossa tilanteessa järkevintä on odottaa niin kauan että miehesikin on valmis tuohon lapsen saamiseen. Nää miehet kun tuntuu tarviivan vähän pidemmän ajan sulatteluun, mutta kyllä ne sit kuitenkin lopulta suostuvat/lämpeevät ajatukseen. siis mikä kiire sulla nyt on? Hyvin kereette viel vuoden päästäkin. :)
Ja mitä tuohon kihlautumiseen tulee niin siinäkin sama juttu: anna miehelles aikaa. Olette kuitenkin ollut vasta tosi vähän aikaa yhdessä ja olisi varmaan molemmille ihan hyvä vielä katella jonkun aikaa ennenku tommoisiin ratkaisuihin lähdette..kun tuo puol vuotta on oikeesti tosi lyhyt aika toisen ihmisen tuntemiseen, tai ainakin mun mielestä. Ja sitten on mukavampi mennä kihloihin kun molemmet tietää et tää on se oikea ja tän kanssa todella haluan olla lopun elmääni. Kun tuo sun kommentti kuulosti vähän siltä et haluat vaan sen takia kihloihin et olis sitte sormus sormessa..vähän tuli sellainen kuva et et tekis sitä pelkästään rakkaudesta ja vain rakkauden takia voi mennä kihloihin. Ja samalla tavalla te voitte elää onnellisesti yhdessä vaikkei nyt olekaan sormusta sormessa. Ei se kihlaus sitä elämää sinällään mihinkään suuntaan muuta ja itse en ainakaan viel noin lyhyen tuntemisen jälkeen olis todellakaan valmis mihinkään kihloihin.
Malttia nyt vaan ni kyllä ne asiat siitä suttaantuu! Koita ymmärtää et miehelläs on todellakin hyvät syyt lykätä noita molempia, ei se kovin hääppöistä se elämä oo jos toinen on opiskelija ei oo tuloja jos minnkäänlaisia ja opiskelut vie kuitenkin tosi paljon aikaa.