ärsyttää, kaikki

Minulla ei ole enää lääkitystä , koska kuvittelen pärjääväni ilman. Tänä talvena on ollut hyvin vaikeaa välillä riehakasta ja sitten yletöntä väsymystä. Tällä hetkellä ärsyttää suunnattomasti. Vihaan muutamaa ihmista. Heidän läsnäolonsa tällä planeetalla tuntuu täysin tarpeettomalta ja se saa minut raivon valtaa. Vihastani en pääse millään eroon ja se alkaa heijastua kaikkeen tekemiseeni ja olemiseeni. Ärsyynnyn ihan kaikesta mikä ei mene niinkuin olen suunnitellut tai halunnut. Tiedän, että vika ei ole kokonaan näissä vihani kohteissa vaan omassa sairaudessani. Keväällä on aina vaikeaa, mutta nyt erityisesti, kun lunta on paljon ja aurinko alkaa paistaa siinä on ristiriita, jota minun mieleni ei ymmärrä, vaikka järki ymmärtää.
Välillä ajattelen alkavani elää vain öisin ja nukkua valoisaan aikaa, mutta toiminnallisesti se ei onnistu.
Eipä taida olla muuta apua kuin aika. Anna itsellesi aikaa sopeutua kevääseen.

Mulla sama juttu, et kaikki ottaa pattiin, asuntokin tuntuu niin pirun tunkkaselta, vaikka siivois normaalisti ym.tuntuu et mikään ei onnistu niinkuin pitäs. masennuin joulukuun puolivälin jälkeen niin etten saanut oikein mitään aikaiseksi, en saanut nukuttua, pelkäsin kauppaan menoa ym. Kakssuuntanen dg -96,jonka jälkeen olen lopettanut lääkkeet välillä ja on tullut sitten masennus tai mania, mut kun en tahdo hyväksyä millään tätä sairautta! Sairaus on sitten oireillut kun on tullut elämässä kriisejä(ero,työttömyys,läheisten poismenoja tms.)Avioero aiheutti ensimmäisen masennuksen. Olen yksinhuoltaja, lapset 20 ja 15-vuotiaat.Nyt kun masennus on helpottanut jonkinverran niin tilalle on tullut ärsyyntyminen, haluaisi niin että asiat menisi ok!! litoa olen nyt käyttänyt sieltä joulukuusta, lääkäri määräsi ketipinoria,ei käynyt mulle,oli myös opamox ja tenox mut lopetin ne,koska en halunnut olla sellasessa tutturassa minkä ne teki.Zyprexaa käytin niin kauan et sain nukuttua. Nyt vain pelkkää litoa, mutta tuntuu etten tunne tunnetiloja normaalisti ja olo on kuin olisi jossain kuplassa, en tiedä.Ihanaa tosiaan tuo auringonpaiste, mutta se paljastaa kaiken(pölyn asunnossa ja rypyt naamassa) ja valtava lumen määrä masentaa.Saikkua on vielä kesäkuun loppuun ,mutta sekin nyt ärsyttää että on liian pitkään.Tekisi mieli päästä töihin, mutta kun ei ole työpaikkaa.....syksyllä alotin vakituisen tarjoilijan työn eräässä pubissa,mutta se loppui lyhyeen kun omistajan ukko haukkui kunnolla kännipäissään, en suostunut jatkamaan siellä ja se ehkä sai masennukseni puhkeamaaankin....Lääkäri oli laittanut B-lausuntoon, että suosittelee kuntoutuskurssia, vaikka ei mulle itselle kertonut mitään,ärsyttää myös.Kelalta sit tuli hakemuksia kurssille ja ammatilliseen kuntoutukseen, en niitä täyttänyt, koska koen että pystyn vielä työhön. Olen pysynyt kunnossa aina kun olen ollut töissä. Jospa tämä että ärsyttääkin välillä onkin paranemisen merkki,kyllähän ihminen saa tuntea eri tuntemuksia, ei se ole normaalia että on tunteeton zombie, kuten olin pahimmassa masiksessa. Se on vihoviimeistä! Minäkin olen normisti hyvin tempperamenttinen ja aikaansaava,tahtoo takaisin omaksi itsekseen. Parempaa kevättä kaikille!!