aina sitä rakkainta loukkaa pahiten?
Miksi
otus.
481002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
haluat että hän lähtee.
ja häntä? Itseäsi häneltä ja häntä itseltäsi?
keksit tuohon vastauksen, kirjoita se tänne, please!!
sit halusit satuttaa sitä. Ei kai sitä muuten tee.
mutta miks? Onko se sitten jotain pelkoa. Kokee ehkä ettei ansaitse toista kuitenkaan.
voi olla pelkoa vaikka toisen menettämisestä, ehkä ???
pelkäät, että se loukkaa sua jossain vaiheessa tai jättää. Ja siksi yrität loukata sitä ensin tai ajaa sen pois.
mitä toinen kestää?
testeille voi toivoa vain lyhyttä kestoa ja huonoa menestystä. Mitäs sitten jos saatkin selville, kuinka hyvä ja uskollinen kumppani hänestä olisi voinut tulla - mutta vittuilusi takia se ei ole enää mahdollista?
aivan samaa mieltä. Mun on ihan HELVETIN VAIKEA ymmärtää tätä tyyliä... testaamisia, vittuilua sun muuta!!!
Ei ymmärrä ei!!!
että se loukkaantuu pahiten, koska rakastaa sua.
aika käsittämätöntä.
Mut sanopa se.. Miksi niin?
järjen köyhyyttä ja kertoo kuinka keskeneräinen olet. Silloin kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse nöyryyttää ja loukata ketään.
.. vastattuna, koska nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä!! Minä en ainakaan tietoisesti halua loukata rakkaimpiani. Mutta joskus on sanottava ääneen asioita, jotka ovat vaikeita ja silloin voi tulla loukanneeksi toista myös epähuomiossa, koska ainahan me itse loppujenlopuksi valitsemme sen tunteen, jota tunnemme. Ja se miten tunnemme tietyssä kohtaa ja tietyille asioille, johtuu meidän jokaisen omasta ns. elämänkaaresta, mitä olemme kokeneet, miten olemme oppineet ratkaisemaan ristiriitoja yms.
Mutta jos haluat tietoisesti loukata ja haavoitaa, se on jotakin jota mun henk.kohtaisesti on vaikea ymmärtää. Silloin on kenties syytä miettiä paljon tätä omaa elämänkaarta. Mutta näin pikaisesti...
Tiijä tuota, kun ei haluaisi loukata. Kun tahtoisi just päinvastoin. Antaa rakkautta, tukea ja hellyyttä.
Kait sitä on luonnehäiriöinen.
Voi voi, mitä ihminen ei tekisi päinvastoin?
Elämä on sarkasmia aidoimmillaan.
Loukkasin, ja loukkasin ja ihmettelin käytöstäni itsekin, kunnes ymmärsin että se johtui siitä että en ollut tyytyväinen häneen sellaisenaan, halusin hänen muuttuvan. Nyt ymmärrän että en rakastanutkaan häntä vaan vain ideaalikuvaa hänestä. Alitajuisesti olin koko ajan etsinyt jotain itselleni sopivampaa.
Hänessä ei ollut rahtuakaan vikaa, hän ei vain lopulta ollut se oikea minulle, niin raadollista kuin se onkin.
joskus on parempi olla rehellinen vaikka se raadollista onkin. Olen myös jollain sairaalla tavalla tyytyväinen, että hän oli niin "törkeä" minulle. Ymmärsin ettei hän ole minulle se oikea.
kertonut hänelle sun käyttäytymisen syyn ,eli pyytänyt anteeksi ihan turhan loukkaamisen ?
on läheisin
siks
Eihän sellaista ihmistä jota ei oikei tunne niin voi loukata..
Jos kenet tuntee niin voi tarvittaessa lyödä siihen arkaan paikkaan..
Niin..miksi rakkainta..vaikea...valta taistelujako..????
turvallisinta esim."kiukutella" rakkaalleen
hän ei lähde niin helposti pois
vieras lähtee
mitä se sanonta "rakkaudesta se hevonenkin potkasee" tarkoittaa ?
on tää niin ihmeellistä....
Mä olen joskus miettinyt tuota, että mä jollain aivolohkolla luotan häneen niin paljon, että uskallan jopa olla ihan vaan oma ikävä itseni :)
Sarkasmi on ihmisyyttä aidoimmillaan!
Haa hah hah haa.
Ikävä on tunne. Olla oma ikävä itsensä, on aitoutta ja loukata rakkaintaan on heikkoutta, tunnetta, luottamusta, oman tärkeytensä tunnistamista? Ken ties...
Vanha höperö Eeva, 65v.
itse pitääkin olla ;-)
näyttelemällä parempaa kuin on
ei ole oikein itselle eikä toiselle
vaikka me ihmiset yleensä yritämme näyttää älykkäämmiltä
ja hienoimilta kun oikeasti olemme
ennemmin tai myöhemmin jos yrittää esittää muuta kuin on. Kait sitä ihmissuhteiden alussa esittääkin parhaimpia puoliaan. Mutta mitäs sitä teeskentelemään. Parinvalinnoissa ja ystävyyssuhteissa rehellisyys kantaa. Joko toinen hyväksyy sellasena kuin on tai ei.
Eevalla on ihan viisaita mietteitä, ei höperöitä ollenkaan :)
mutta mutta
ujous, arkuus, pelko..olenko minä tarpeeksi hyvä tuolle toiselle??!!!
"pistää" piilottamaan aidon itsensä, minän joka olen
rohkea se joka uskaltaa aidosti näyttää mitä on
opettelua koko elämä..niin se on ;-)
hyvää illan jatkoa ja yötä
Koko elämä on opettelua eikä kaikkiin ihmisiin voi luottaa niin että antaisi itsestään heille jotain aitoa eikä ole väliksikään. Kunhan siinä oikeassa paikassa, oikealle henkilölle uskaltautuu avautumaan se riittää. Hyvää yötä sullekin!
no jos muka rakastaa niin rakastaako vielä vaikka tekisin näin ja noin ja kuinka haavottaisin.. kipuja rakkaudessa.. onko oikea rakkaus sitä, että hyväksyy toiselta mitä tahansa iskuja siis tarkoitan henkisiä haavottamisia, joskus jopa paidan repimisiä tai puremisia? Henkistä kiukuttelua tai toisen nurkkaan ahdistamista?
Epätoivoa? Ahdistuksen ja stressin purkaamista?
Vai onko se vain sitä, että sisällä on tuhansia pieniä ja isompia ajatuksia ja tunteita jotka etsivät jotain kanavaa tai tapaa päästä valloillensa... kun sitä ei löydy tai sallita aiheutuu häiriökäytöstä, kaksi osapuolta vain lisäävät sitä kohdallansa, vaikka sisin tai alkuperäinen tuntemus olisi hyvä on tilanne muokkautunut sellaiseksi että tulos on täysi kaaos.. kertoo ehkä molempien henkisten kipujen kaaoksesta vaikkakin niistä olisi hyvin perillä ja tasapainossa.. vai kertooko siitä, että niitä tunteiden voimakkuuksia ei kestetä sellaisenaan, pelkoa.. pelko aiheuttaa aggressiivisuutta.. pelko aiheuttaa epätoivoa..
pelko sana aiheuttaa pelkoa ei ole sellaista..
on vain mielentiloja ja tuntemuksia joita pystyy hallitsemaan
on pidettävä kiinni hyvästä, onko se rohkeaa sitä en tiedä mutta se tuntuu oikealta. pitää kiinni rakkauden tuntemuksista.
kaammin uskaltaisin puhua
jos uskaltaisin puhua uskaltaisin käyttäytyä enemmän minuna
jos uskaltaisin käyttäytyä enemmän minuna niin mitä sitten tapahtuisi. on parempi suojella itseään.
tuo:
"....toiselta mitä tahansa iskuja siis tarkoitan henkisiä haavottamisia, joskus jopa paidan repimisiä tai puremisia? Henkistä kiukutte......"
ei pidä hyväksyä!! tietenkään
tuohan on, kai, sairautta ja siihen on löydettävä/etsittävä apua..
mutta jos toinen ei sitä näe niin...mitä teet ?! tuhoudutteko te yhdessä
onko ns. uhrautuminen jaloa?! Ei ole!!
josku rakastaminen on myös sitä että luopuu...jättää toisen
karhuemo hylkää pentunsa jotta se oppii pärjäämään elämässä
niin on myös ihmissuhteissa
pelko ihmissuhteessa on jonkiasteinen häiriö, riippuvuus ja sen pelko että se joskus loppuu
nimenomaan rakkaus ei tunne pelkoa ja siksi uskaltaa olla ns. henkisestialasti
kumppanisi kanssa...luottaa toiseen
valinnoista. Jos kuitenkin sisimmässään tietää tai tuntee jotakin? Ikäänkuin näkee sen tuskan läpi joka joskus voi ihmisissä kaikennäkösiä reaktioita aiheuttaa?
Voihan sitä sairaudeksikin kutsua, minusta se on vain ihmisyttää ja me ihmiset emme nykypäivänä enää ole kovin terveitä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö kiukuttelun tai pahan olon purkamisen kokonaan hyväksyisi, vaikka hyväksyisi kokonaisuudessaan sen ihmisen. Hei, minähän rakastan sinua mutta en pidä aina siitä miten käyttäydyt minua kohtaan. Kun asian esittää niin ei ehkä ole enään syytä käyttäytyä kurjasti?
Tietysti on vaihtoehto ettei vastapuoli halua rakkautta, tai halua minun/sinun rakkautta. Mutta siihen on varmasti syynsä jotka muuttavat koko asian takaisin siksi, että ehkä hän kuitenkin kaikessa kokonaisuudessan.. niin. Jokainen kai kokee asiat omalla tavallaan.
tunne rakkautta?
Mitä jos oikeastaan tunnetkin rakkautta mutta joku muu asia peittää sitä ja aiheuttaa pelkoa? Olen kokenut niin joskus.
sanon vain että kyllä
rakkaus on pelottavaa....olen sitä paljon miettinyt
mutta nyt ei sen enempää....noutaim... ;)
miksi minua itketti kysymyksesi ?! ei ymmärrä..aina
aina välillä..
ja se kaipuu, tietämättömyys siitä mitä pitäisi tehdä. Tai vaan olla. Se on jo varmaa, että tämä ei himmene tämän elämän aikana.
Pelkkä paska olitkin, tulipa taas huomattua.
sitä mieltä, että jos on aikaisemmassa elämässä niellyt paljon paskaa, niin helposti sen kaiken purkaa silloin kun kokee olonsa turvalliseksi eli usein rakkaan ihmisen luona. Erittäin autoritäärisissä perheissä kasvaneet lapset eivät uskalla vanhempiansa seurassa kiukutella, mutta turvallisessa ja välittävässä ympäristössä kylläkin. Ja rakkaussuhteen alussa kai kyse on usein myös epävarmuudesta jatkon suhteen ja jonkin tason valtataistelusta. Kuitenkin siltä rakkaalta on osattava pyytää anteeksi ja ihmisenäkin pitäisi kehittyä että ne loukkaamisetkin jäisivät pois tulevaisuudessa. Jos näin ei osaa tehdä, sitten on vain k-pää, joka satuttaa toista ihmistä ja mahdollisesti jonkin tason p-häiriöinen.
yhdentekevä?
usein toistuu ,olet itsekäs paskiainen ja asenteesi on halpamainen ja välinpitämätön ,suorastaan vittumainen
Kannattaisi muuttaa asennetta ,katella kiltisi peiliin ..tuskin koskaan tulet muuten muuttumaan
Siinä mun käsitys jos rakkaintaan noin paskasti kohtelee.
pitäisi seurata tunnustusta
http://www.youtube.com/watch?v=uijkqxVYJKc
ei menisi liian pitkälle.
meinaat tolla? mikä on liian pitkälle?
jos tulee myrsky, näytin sinulle kartasta :)
Everything I do.. I do it..
asiat eivät mene liian pitkälle, ottaa etäisyyttä, loukkaa, jotta
ei anna liikaa tunteille- ja halulle valtaa, sen jälkeen sattuisi enemmän.
olet varmaan siinä asiassa yhtä suojeleva kuin minäkin.
Luotaan pois karkoitus, joku tekee sen isoin selkein elein.. minä pienin elein ja kai sitten ristiriitaisin.
sinä se, itse en voi vastata kysymykseesi koska en satuta rakkaitani