Tunnustus

Olethan Sä sentään olemassa, niin monasti olet ollut
ajatuksissani.

Olet tuonut runon, jota luin ja luin - hiljaa ja hartaudella.
Tässä on sellaisia elementtejä, että vetää sanattomaksi
kommentoida. Niin surullinen pohjavire, kuitenkin lopussa
on jotain äärettömän herkkää
' Minun sankarini
käden ulottuvilla
tunteena hyppysissä


Vieressä pyytämättä,
rukoilematta

Ehdoitta '

Tiedätkö, tuo olisi jo yksistään ollut rakkausruno. Mutta toki
kaikki muukin siihen istuu mitä parhaimmin.

PS Paljon on muuttunut siitä, kun olet viimeksi täällä ollut.
Moni on poistunut, osa siirtynyt runojen puolelle, kuka mihinkin.
Hyvin harvoin enää itsekään osaan tänne kirjoittaa, mutta varmaan
taas jossain vaiheessa tännekin jotain syntyy.

Kiitos vielä runostasi ja siitä, että tiedän Sinun olevan.

Selkeä
on
tunnustus
sun.
Uskottava
on.