Ahdistus ja kilpirauhanen?

Kolme vuotta sitten uuvuin totaalisesti, diagnosoitiin masennus ja ahdistuneisuushäiriö, kokeiltiin useampaa SSRI- ja muitakin lääkkeitä, joista tuli vielä hirvittävämpi olo. Mirtazapiinia käytin jonkin aikaa, lihoin 15 kiloa. Aloin näyttää pöhöttyneeltä ja ilmeettömältä. Ahdisti, huimasi, heikotti ja oli kaikenlaista epämääräistä vaivaa, näkö vaihteli niin että välillä näytti sumeammalta ja välillä kirkastui. Juoksin tutkimuksesta tutkimukseen, mitään ei löytynyt.
Silloin ensimmäisenä työterveyslääkäri epäili vian olevan kilpirauhasessa mutta kokeet näyttivät normaalia ja asia unohdettiin. Jossain vaiheessa joku terveyskeskuslääkärikin epäili kilpirauhasta, kokeet taas normaalit.
Nyt sitten taas diabeteshoitajani epäili kilpirauhasta kylmien jalkojeni ja kasvoturvotuksen vuoksi. Taas kokeisiin. Nyt arvot eivät olleetkaan ihan normaalit ja sain lääkityksen.
Kuukauden lääkkeitä syötyäni huomaan että turvotus on hävinnyt ja alan tuntea oloni jo välillä normaalimmaksi, alkaa tuntua vähän samanlaiselta kuin silloin 3 vuotta sitten kun kaikki alkoi.
Olen toiveikas. Ja toisaalta suututtaa, että jos koko ajan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, kaikki onkin johtunut siitä ja sitä ei ole aikaisemmin diagnosoitu.
Kilpirauhasvaivat lienevät aika alidiagnosoitu sairaus?
Esim. vajaatoimintaa voi olla vaikka tsh olisi viiterajoissa, viiterajan yläarvo on jotain 4,2 mutta nyt olen lukenut että vajaatoimintaa voi olla jos tsh on yli 2,5.
Vajaatoiminta on myös käsittääkseni vahvasti perinnöllinen tauti, minulla sitä on kahdella lähisukulaisellani.

Mietin vain sitä, että kuinkahan monella psyykkisistä vaivoista kärsivällä onkin todellisuudessa kysymys kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnasta.

Kannattaisi varmaan ainakin vaatia tutkimaan tuo ja poissulkemaan se mahdollisuus.

Kun minulla on käsitys että nykyisin saa mielialalääkereseptin kouraan liian helposti eikä suljeta pois muiden sairauksien mahdollisuutta?