Nyt 36 v ja sinkku, enkä ole aktiivisesti (siis pörrännyt baareissa) hakenut isäkandidaattia viimeisen 1,5 vuotta sitten päättyneen suhteeni jälkeen. Kuinka kauan tässä voi odottaa "prinssi rohkeaa" vai missä vaiheessa pitäisi itsekseni hankkia lapsi, jos sitä haluaa? Onko näin, että yli 40-kymppisille ei adoptiomahdollisuutta ole (ainakaan pienen lapsen), mutta mitkä mahdollisuudet on yleensäkään sinkkuna saada oikeus adoptoida?
mihin asti voi odottaa?
kuink kauan
5337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
anteeksi nyt vaan, mutta onkohan tämä ihan oikea palsta näille jutuille. Kokeilepa vaikka tuota treffipalstaa
kun ei äijät oikein kiinnosta. Lapsi vaan kiinnostaisi, vaikka toki ymmärrän, että lapsella olisi oikeus kahteen vanhempaan. Kokemus vain on osoittanut, että äijäkööri keskittyy vanhemmuutta enemmän niin paljon oman napansa tuijotteluun ja itsensä kehumiseen, että lapsi jää toiselle sijalle. Joten mieluummin yksin tai lapsen kanssa kuin itsekeskeistä äijäkörilästä palvellen. Ja mikä ihme naisiin oikein menee, kun avoon tai avioon menevät, ja heti alkavat passata kuin pikkupoikaa????
Eli toistan, millon adoptioprosessi kannattaa aloittaa? Vai voiko joku avossa tai aviossa oleva puhtaalla sydämellä väittää, että kotityöt ja vastuut on jaettu tasan (määrällisesti, vastuullisesti ja ajallisesti)? Tutkimukset osoittavat, että naiset tekevät leijonanosan kotitöistä, kuka hullu siis tuota haluaisi eli passata niska limassa toista fyysisesti täysikasvuista???
se mun pointti oli lähinnä, että täällä ihmiset puhuu heille kipeästä asiasta, lapsettomuudesta. Siitä kuinka lasta ei saada yrittämisestä huolimatta... Enkä oikein muutenkaan ymmärrä mitä tekemistä noilla kotitöillä yms on tämän lapsettomuuspalstan kanssa!
Adoptioprosessi voi kestää pariskunnallakin vuosia, yksinhakijalla se on vielä pidempi ja vaikeampi prosessi, sillä monet maat eivät enää anna adoptiolasta yksinhakijalle, ja olet oikeassa, yli 40-vuotiaana ei ole mahdollista enää saada ainakaan kovin pientä lasta. Jos siis olet asiasta kiinnostunut, sinuna laittaisin prosessin vireille pikaisesti ennen kuin ikärajat tulevat vastaan. Adoptioneuvonta itsessään vie 6-12 kk ja riippuen kotikunnastasi jono adoptioneuvontaankin voi kestää pitkään (Helsingissä jonotusaika n.1 vuosi).
Minäkään en ole löytänyt unelmieni prinssiä tai edes ketään kelvollista miestä joten päätin sitten ryhtyä yksin vauvan hankintaan luovutetuilla siittiöillä. Eli olen nyt 38-vee ja menossa neljäs inseminaatio. Minussa ei pitäisi olla mitään erityistä vikaa, mutta ei vaan ole tärpännyt. Olen tietysti pohtinut, että joko on ikää liikaa vai mistä johtunee..
Itsekin mietin tuota adoptiojuttua, mutta haluaisin mielummin kuitenkin oman, kokea koko odotusrumban ja kaiken. En ole niin perehtynyt tuohon adoptiopuoleen, mutta jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että Suomessa olisi hiukan hankalampaa adoptoida yksin. Mutta voin olla toki väärässäkin.