psykoottinen masennus

Tere!

Joo kuulostaapa viisaalta sanoa, että tee omat ratkaisusi. Toisaalta mitäs mä sitten kirjoittelen, mutta kyllä mulla on tähänkin asiaan yllättävänkin paljon näkökantoja.

Jokaisen on toki tehtävä omat ratkaisunsa. Mutta koeta hankkia tietoja asiasta sitä ennen.

Äkillisesti voi ennakkoluuloissesti pelästyä tätä sairautta, mutta ei sitä ole aihetta pelätä. Jos ystävälläsi on lääkitys ja häntä tuetaan, niin se on hyvä. On myös todella hyvä että sinä tiedat, hyvä että hän on kertonut sinulle. Sitten osaat tunnistaa oireet! ja tarpeen vaatiessa toimittaa ystäväsi hoitoon.

Joo lääkitystä kannattaa jatkaa pitkään! Se estää myöhempää uusiutumista. Mutta voi myös olla, että rakkaasi saattaa tarvita pysyväislääkityksen. Tämä ei kuiten kaan ole välttämättä sen kauheampaa kuin pilleri päivässä. (Monilla muillakin on monenlaisia sairauksia, jotka vaativat jatkuvaa lääkitystä, ja nämä sairauset eivät parane koskaan.)

Kun rakkaasi jättää lääkityksen pois niin sillloin sinun kannattaa tarkkailla häntä! Kyllä sen sitten huomaa jos lääkkeitä tarvitaan. Voit myös kysellä häneltä että miltä hänestä tuntuu.

Jos hän on rakastunut sinuun niin hän saattaa masentua uudelleen jos jätät hänet.

Keskustelkaa keskenänne ja tehkää yhdessä taikka ihan itsekseen ratkaisunne.

Psykoottinen masennus harvoiin tulee noin yllättäen esiin. Mahdollisesti sillä on tarkoitettu lievempää masennusta.

Kysyt lähinnä sairauden ennustetta ja sitä on hyvin vaikea kertoa näillä tiedoilla. Eikä masennuksen syytäkään usein pysty itse kertomaan.

Kannattaa varmaan mennä mukaan vastaanotolle ja esittää kysymykset siellä. Psykiatri tuskin pahastuu.

Onko tästä ihastuksesi vakavasta masennusjaksosta kauan aikaa, jo vuosia? Kerrot että sait vasta tietää asiasta, mutta ilmeisesti ko. masennus on jo hoidettu ajat sitten - tai ainakin hoidossa.

Itselläni on myös aikoinaan diagnosoitu ihan sama, mutta näin vakavana masennus ei ole palannut koska olen jatkuvalla lääkityksellä - jonkinasteisella ilmeisesti koko loppuelämäni.

Masennus kääntyy yleensä psykoottiseksi vasta, kun koko ajan paheneva masennus jää vuosiksi hoitamatta. Mikäli ystäväsi nyt kuitenkin huolehtii lääkityksestään ja ilmeisesti muutenkin itsestään, en näkisi teidän kahden tulevaisuudella mitään estettä.

Huono itseluottamus on aika monen masennusalttiin ihmisen ominaisuus. Moni saa siihen myös avun asiantuntevasta terapiasta. Asioitten unohtelu ja huonounisuus saattavat olla masennusoireita - lääkeannosta kannattaisi ehkä vähän tarkistaa?Nukkumiseen auttavat miedot nukahtamislääkkeet.

Hei "ihastunut nainen",
kysymyksesi ja tuntemuksesi ovat tosi luonnollisia, varmasti jokainen on hämmentynyt kun ihminen kertoo mielenterveysongelmistaan. Tosi asia kuitenkin on , että hirveän monella ihmisellä on nykypäivänä jonkinlaista masennus/ahdistusoireilua - ja he ovat aivan tavallisia ihmisiä niin kuin kaikki muutkin.
Minun paras ystäväni on sairastunut nyt kesällä psykoottiseen masennukseen - hän on kuitenkin niin ihana oma itsensä, etten todella aina edes huomaa ja muista hänen sairauttaan. Kysypä poikaystävältäsi onko hänellä vakava masennus psykoottisine PIIRTEINEEN, se on nimittäin eri juttu vielä kuin esim. psykoosiin joutuminen!!! Psykoottisessa masennuksessa on esim. äänien kuulemista, epätodellisuuden tuntemista yms. vain hetkittäin, mutta ihmisen realiteetintaju säilyy kuitenkin! Uskon, että olet tavannut mukavan, tavallisen ihmisen, jolla on sairautta mielen alueella siinä missä jollakin vaikka tuki- ja liikuntaelinoireita. Riippuu paljon omasta asenteestasi miten jatkat nyt, itse ajattelen että mielenterveysongelmat eivät ole este laadukkaalle parisuhteelle, jos ihminen hoitaa itseään asianmukaisesti lääkityksellä/terapialla. Jos sairauteen liittyy esim. lisäksi alkoholismia, valehtelua tms. niin kannattaa miettiä. mutta tässä tapauksessa ei varmasti liity. Joskus ongelmat kasaantuvat, niin että samalla ihmisellä on vakava masennus, alkoholismi, rikollisuus yms.
ONNEA SINULLE UUTEEN IHMISEEN TUTUSTUMISESSA!
Kuka tahansa meistä voi koska tahansa sairastua myös mieleltään , itse ajattelen näin.
ps. tiesithän , että monet lahjakkaat ja todella erityisen ihanat ihmiset sairastavat juuri jotakin mielen sairautta?? Esim. muusikot, näyttelijät yms.

Moikka,
Itse olen ollut naimisissa kohta 30 vuotta vaikeaa psykoottista masennusta kärsivän henkilön kanssa. Ja sanoisin että erittäin vaikeata on ollut ajoittain. Kun reaaliteetit katoavat ja jatkuva masennuskausi on päällä täytyy silloin itse olla perusoptimistinen luonne jotta voisi jaksaa. Jatkuvat itsemurhayritykset sekä niillä uhkailut verottavat myös melko paljon elämää. Uhkaukset eivät aina myös kohdistu vain itseensä.
Myös lapset ovat saaneet kärsiä melko paljon.
Yksin isän kanssa en pieniä lapsia (alle 10 v.) jättänyt ollenkaan. Äitini oli kotonamme silloin kun itse olin poissa. Nyt lapset ovat jo isoja ja menestyvät kaikki hyvin. Tätä ei kuitenkaan ole saavutettu helpolla. En toivoisi kenellekkään tälläista elämää. Enkä myöskään itse valitsisi sitä uudelleen. Tällä hetkellä mietin miten haluan elämäni nyt järjestää kun nuorin lapsista on aloittanut lukion. En enää jaksa uskoa että olisin lopun elämää tämän miehen kanssa.
Kerron tämän että miettisit tarkkaan mihin soppaan lusikkasi laitat. Paljon paremminkin voisit valita. Mietippä vähän näitä asioita:
- fysologiset oireet; uupumus, unihäiriöt, ruokahalu jne.
- arvottomuuden ja huonouden kokemus (kun ei arvosta itseään ei voi myöskään arvostaa toisia, lapsiaan jne)
- syyllisyys
menetyksen kokemus
- pessimistisävytteiset ajatukset, yleinen surullinen mieliala, tulee mukaan yhä enemmän ajan kanssa
-ajatteluprosessin vaikeutuneisuus; ambivalenssi, keskittymiskyvyttömyys, päätöksenteon vaikeus
- muut mielialahäiriöön liittyvät toimintojen
muutokset
- toistuva kuolemanajattelua tai itsemurha-ajatuksia
- pakkotoiminnot

Ajattelet ehkä ettei tämä voi olla mahdollista.
En minäkään ajatellut aikanaan että näin voisi tapahtua. Asiat ovat vain tulleet pikkuhiljaa elämäämme. Sairaalahoitoon hän ei halua lähteä.
Sieltä voisi saada apua tämän tyyppiseen vaikeaan masennukseen, ja elämän laatu voisi noustakin. Jatkuva lääkitys on tarpeen mutta senkin hän katkaisee aina muutaman kuukauden päästä ja varma alamäki alkaa...

Hei...
Minulla on ollut tuo sama diagnoosi, psykoottinen masennus. Sairastuin siihen n. 7 vuotta sitten. Ja nyt olen taas kunnossa:) Söin alkuaikoina monenlaista lääkitystä. Eli psykoottinen masennus on siis käsittääkseni syvälle mennyt masennus. Eli ainakin itselläni oli se että kun elämäni jollain tavoin muuttui elettävämpään suuntaan, poistui masennuskin. Eli sain vakituisen työn ja tapasin mieheni. Sairastaessani olin työtön ja syrjäytynyt. Kun diagnoosini tehtiin, olin masentunut ja kuulemma koin elämän tilanteeni vielä vaikeammaksi kuin se olikaan -eli siitä tuli se psykoottinen -etuliite. Ei siihen ilmeisesti aina kuulu ns kamalia harhoja...
Terkuin. Pienen pojan 31-v äiti...

Olen seurustellut jo jonkin aikaa aivan ihastuttavan pojan kanssa. Jo heti alusta lähtien tiesin, että sillä on masennus. Se joutui mielisairaalaan nopeasti meidän tutustumisen jälkeen. Pidettiin yhteyttä ja kun poika pääsi sairaalasta pois, päätettiin alkaa jatkaa yhdessä tätä elämää.

En uskonut, että sen masennus olisi ollut niin vakava. Se hymyili ja nauroi aina, se näytti jo parantuneen. Mutta ne osaa peittää sen, mitä ne oikeesti tuntee. Masentuneet siis. Tiedän sen, koska oon itsekin masentunut, lievästi.

Meidän suhde on ollut aika erikoinen. Molemmat on masentuneita, haluaa auttaa toista ja haluisi vielä itekin parantua kunnolla. Meille molemmilla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Suhde on ollut rankka, mutta kun oikeasti rakastaa, antaa vaikka oman elämänsä toisen puolesta.

Eilen poikaystäväni kertoi, että sille oltiin diagnosoitu psykoottinen masennus. Tiesin jo, että sen on oltava vakavaa, mutta muuta en siitä tiennytkään. Luin lisää tietoa ja nyt olen samalla tasolla kuin sinäkin, tietojeni perusteella siis.

Vietimme kerran todella upean illan käyden leffassa ja tehden kaikkea kivaa. Menimme myöhään kotiin ja olimme onnellisia kuluneesta illasta. Yhden aikaa sain siltä viestin, että se oli viillellyt itseään. Se oli saanut jonkin kohtauksen, eikä se ollut pystynyt hallita itseään. Yhdestä kolmeen lähettelin viestejä sen kanssa. Itkin koko sen ajan, koska pelkäsin, etten voinut auttaa. Hänellä ei ollut minkäänlaista intoa elämään sillä hetkellä. Seuraavana päivänä sen olo kuitenkin parani.

Tällaista voi siis olla sullekin luvassa, varaudu siis henkisesti. Mutta jos oikeasti välität, et halua päästää irti, haluat vaat olla tukena kaikessa.

Kaikki järjestyy aina, niin mäkin uskon. :)

Minun isosiskolla on psykootinen masennus ja isälläni oli. Isäni teki itsemurhan koska hänellä oli liian pahaksi mennyt se psykoottinen masennus eikä hän hankkinut siihen apua.Isäni kuoltua minun isosiskolleni tuli myös psykoottinen masennushän sanoi että ajattelee palljon kuolemaa ja että häntä kiinnostaa kuolleet ihmiset ja että hän näkee jopa välillä keskellä tietä kuolleita ihmisiä. Jos isosikoni näke viellä kuolleita ihmisiä niin hän joutuu kuullemma hullujenhuneeseen. Hänen papereissaan lukee että hän on hullu.

Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!

Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.

Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).

D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.

Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/05/24/study-vitamin-d-linked-to-psychosis-in-teens/


Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään n. 100µg päiväannoksella aikuisella, eli nykysuosituksia tulisi nostaa kymmenkertaisiksi.

USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.

D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.

C VITAMIINI PARANTAA SYÖVÄN!

OLEN HULLU!

VITTTTU!

ei kannata nimittäin sulla on vielä sellaisia poikia tulemassa mistä pidät ja menet ehkäpä naimissinkin jos otat tämän riskin niin sun täytyy ajatella sitä mitä huominen tuo tullessaan ja elämä voi käydä tosi tukalaksikin tiedän vain olen sellaisen aika läheinen henkilö ja eikä ole mukavaan katsella että on läheinen mieli maassa eikä tajua mistään mitään .

Psykoottinen masennus diagnoosin saa helposti....
Voi olla, että masentuneena koet itsesi niin vastenmielisen näköiseksi, että et halua näyttää naamaasi missään julkisissa ihmisten kokoontumisissa.
Näin ainakin kaverini sai psykoottisen masennuksen papereihin. Seuraavana päivänä toinen psykiatri kumosi lausunnon tavallisen masennuksen diagnoosilla.

Ei ne psykiatritkaan ole aina tehtäviensä tasalla.