Olen 18-vuotias nykyisin 1,5-vuotiaan pojan isä. Ongelmani on se, että varsinkin nyt lapsen alkaessa harrastaa varhaista uhmaikää, tuntuu, että opiskelun, harrastuksien ohella huonosti totteleva poika ei tuo piristystä muutenkin köyhään ja ankeaan opiskelijaelämään. Ongelmia tuo myös se, että lapsen äiti ja lapsi itse asuvat Turussa opiskelun takia ja itse opiskelen Raumalla. Eli aikaa, joka sopisi hyvin molemmille, tuntuu olevan vaikea löytää, koska koulun ulkopuolella pitäisi ehtiä harrastamaankin ja nähdä kavereita edes joskus. Olen yrittänyt tästä puhua lapsen äidin kanssa, mutta tuntuisi luontevammalta keskustella tästä jonkun kanssa, joka tietäisi asiasta. Olen isäksi kuitenkin niin nuori, että ensimmäiselläkään kavereistani ei ole aikomusta tehdä lapsia ainakaan vuosikymmeneen ja ketään ei oikeastaan kiinnostakaan vuodatukseni vaikeasta perhe-elämästä. En ole suuremmissa yhteyksissä omiin vanhempiini, joten heistäkään ei ole paljoa ollut iloa tämän asian suhteen. Eniten tilanteessa siis ärsyttää se, että tunnen olevani tilanteen kanssa täysin yksin. Maailmasta löytyy varmasti miljoonia saman ikäisiä isiä, mutta tiedosta ja tuntemuksesta ei löyty ketään teini-isää, joka opiskelun takia joutuu asumaan äidistä ja lapsesta erossa, yrittää olla pojan elämässä, mutta ei saa mitään tukea kavereilta tai vanhemmilta. Tuntuu ikävältä viikonloppuisin kuulla kavereilta, kuinka he ovat tehneet kaikkea normaalin nuoren aikuisen toimintaa, kuten juhlineet keskenään, viettäneet tyttöysväviensä kanssa romanttisia iltoja ja matkustelleet ympäri suomea. Itse voin vain sanoa maanneeni kotona ja hoitaneeni poikaa. Tuntuu, että elämässä on niin paljon vielä tehtävää, mutta sille ei tunnu olevan enää aikaa ja mahdollisuutta. En kuitenkaan halua luopua pojastani, mutta en haluaisi luovuttaa nuorta elämänhaluani ja jäädä kavereiden ulkopuolelle täyspäiväiseksi isäksi. Onko ketään, jolla olisi/olisi ollut sama tilanne elämässä?
"Teini-isän" murheita
Isä -91
8837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että uhmaavan ja tottelemattoman puolitoistavuotiaan elämäntehtävä ei todellakaan ole piristää isäpappaa ja olla hänelle mieliksi. Varsinkaan kun näet lasta vain hetkittäin. (et asu samassa taloudessa) Lapsi kokee eroahdistusta ja tarvitsisi sitä aikaa ihan eritavalla kuin satunnaisesti.
Silti, ilmiönä tuo ongelmasi on jokapäiväisen arkinen ja yleinen. Lyön vaikka vetoa että lapsesi äitikin kärsii ihan samoista ongelmista, ja haluaisi aikaa itselleen ja ystävilleen.
Sitten tuohon nuoren aikuisen normaaliin toimintaan. Itse olen jo 45v ja omaan kolme lasta, 22v, 21v ja kohta kolmen vanha iltatähti. Meillä siis kotona asuvat aikuiset lapset ihan vapaa ehtoisesti hoitavat nuorinta sisarustaan iltaisin, eivätkä edes haikaile pitkin kyliä juhlimaan. EIKÄ LAPSI OLE EDES HEIDÄN. Ja autokin(jopa kaksikin autoa) on pihassa tankki täynnä Ehkeivät siis ole normaaleja?
Itsestäni taasen voin kertoa kokemuksistani sen, etten ikinä ole jäänyt neljän seinän sisälle lapsineni, vaan pakannut heidät autoon, ja kokka kohti mitä moninaisimpia kohteita. Kyllä lapsen kanssa voi matkustaa ihan minne vain. (Dokata ei voi, jos se nyt sitten on sinun ainoa elämäntehtäväsi, niin sitten sinulla on ongelma.)
Onko käyty HopLopit, VillenViidakot, Puuhamaat ja Huimalat???? Kesällä rannat, ja kylpylät? Oletteko liikkuneet missään? valitatko vain? Ja sitäpaitsi sieltä ne löytyvät sitten ne samanhenkiset nuoret vanhematkin. Tiedä vaikka saisit uusia kavereita joita ei alkoholinhuuruinen kapakka juhliminen kiinnosta. Ehkäpä rauhallinen hyvällä ruualla höystetty vierailu mökillä tai vastaavalla?
Kohteita on mielinmäärin, Kotkassa on ihana iso akvaariotalo, lintsillä se haiallas, korkeasaari, --ja ihan on vain mielikuvitus rajana. Mikään noista ei edes maksa enempää kuin se juhlimisilta jossain rimpsalla. Kyse on vain siitä mihin rahansa laittaa, ja mitä elämältään haluaa. Paljon on sinulla ja pojallasi nähtävää ja opittavaa, tehkää ne yhdessä, ei erikseen.
Ei nyt siis ole kyse siitä, että tekisi mieli baareissa juoksennella ja olla perinteinen hulivili idioottinuori. Tuntuu siis vaan, että ei riitä voimaa enää kaikelle, eikä haluaisi lopua, kun jäljellä ovat enää perhe, harrastus ja koulu. Tuskin olen ainoa tämän ongelman kanssa, mutta mitä tässä pitäisi tehdä, kun en halua pilata esim. tulevaisuuttani raastamalla motivaatiota koulusta pois perheelle. Näiden asioiden välillä on kettumaista tasapainotella...
Niin ja arvostan toki näkemystsäsi ja ihan täyttä asiaa oli viestisi täynnä, mutta maailma kuitenkin näyttää niin avaralta ja isolta ja tuntemattomalta vielä 18-vuotiaan silmin. Asia olisi tod. näk. monta kertaa helpompi, jos voisi sanoa olevansa vakaalla pohjalla elämässä, eikä siinä tilassa, ettei tiedä, mitä isompana tulee tekemään.
Ole,lapsi kuitenkin kasvaa ja juuri tuossa iässä etsii paikkaansa, eikä se siihen lopu. Myöhemmin tulee lisää uhmista, Meillä 16, 14, ja 5 sekä tulossa vielä iltatähti kesällä, joten kokemusta kyllä on...:) Oleellista elämässä on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, lapsi kuitenkin kasvaa ja tarpeet muuttuu sen mukana, harrastaa voi kyllä, itse harrastan kuntosalia eikä lapset ole siitä kärsinyt,pitää vain suunnitella ajankäyttönsä. Teitä kuitenkin on kaksi vanhempaa, joten jos eri harrastukset, niin toinen on silloin lapsen kanssa ja toinen vapaalla, unohtamatta sitä että myös yhdessä teette jotakin.. Kuten sanoin niin ennen kuin huomaatkaan on lapsi jo vaatimassa rahaa ja autoa, että pääsee rellestämään....:)
arvoista, että olet sitoutunut lapseesi. Olet itse vielä nuori ja sinulla on silti jo paljon velvollisuuksia. Sanoit olevasi kovin yksin tilanteessasi. Väestöliitolla on palvelu nimeltään Poikien Puhelin, numeron löydät netistä. Palvelua pitävät yllä kivat kundit, ja heidän kanssa voi jutella nimettömänä kaikesta mikä elämässä askaruttaa. Suosittelen lämpimästi, saisit ainakin puhua ääneen ajatuksiasi.
Tsemppiä sinulle, olet ihailtava nuori mies !
Pisteet siitä, että olet mukana poikasi elämässä!
Teillä kaikilla on vaikeaa, kun ette asu saman katon alla.
Molemmat opiskelette. Onko lapsi tarhassa?
Entä, jos alatte hoitamaan lasta viikko / viikko periaatteella. Näin teille molemmille vanhemmille jäisi aikaa harrastaa vapaaviikollaan, ja vapaaviikonloppuna ehtii nähdä kavereitakin. Et olisi aina viikonloput kiinni perheessä, milloin on mahdollisuus nähdä kavereita. Ja mikä parasta, lapsi näkisi molempia vanhempiaan.
Millainen parisuhde teillä on? Näettekö usein? Haluatteko nähdä ?
Väli Rauma - Turku ei ole niin pitkä, etteikö sitä voisi usein ajaa.
Voisit myös viikolla osan illoista viettää perheesi kanssa.
Miten naisesi kokee sen, että haluat poikien kanssa radalle?
Haluaako hän olla lapsen kanssa vai itsekin rientoihin?
Uskon, että sinua vedetään monista naruista, ja tämänhetkinen tilanteesi ei ole helppo.
Tosiasia on se, että opiskelusi on vain hetkellistä.
Lapsi tarvitsee sinua, kuten olet huomannutkin.
Uhmaikä kuuluu asiaan, ja mitä vähemmän tunnet poikaasi, sen vaikeampaa teillä on. Uhmaikään kuuluu vanhempien testaaminen. Sinua poissaolevana vanhempana testaillaan entistä enemmän.
Siihen auttaa myös lapsen huomion kääntäminen muualle. Lähdette tekemään jotain kivaa vaikka ulos. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kasvatusasioissa auttava puhelin, sieltä kannattaa kysellä vinkkejä lasten asioissa.
Lisäksi. Hyvät kaverit on ja pysyy. Voit hyvin lähteä heidän kanssaan ulos myös 20-vuotiaana. Ehkä silloin olet kateellinen niille, jotka viihtyvät kotonaan. Ei tiedä, miten kavereiden elämät etenevät.
Olit kateellinen kavereittesi romanttisista illoista...
Järjestä tyttöystäväsi kanssa sellaisia ! Käy vaikka viikolla katsomassa poikaa ja pyhitä yksi viikonloppu kuussa sinun parisuhteesi tulevaisuuteen. Ehkä naisesikin pitää romanttisista illoista.
Voitte myös yhdessä mennä ulos kaverettesi kanssa = kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Keksi kavereittesi kanssa aktiviteetteihin liittyvä mökkireissu, johon tulee tyttöystävät mukaan. Voit hyvin ottaa lapsesi ja naisesi mukaan. Tällöin vain pitää varmistua, että toinen teistä on varmasti selvinpäin, hoitaa lasta ja lapsella on rauhallinen paikka nukahtaa.
Mikä olisikaan kivempaa, kuin mennä kalaan kavereiden kanssa ja naiset kokkaavat sillä välin. Pojalle voit tehdä leikkiongen ja hän harjoittelee sillä.
En tiedä, mitä harrastat, mutta moneen voi ottaa mukaan lapsen, varsinkin 5 vuoden iässä hän on hyvin mukana touhuissa. Ja lapsen kasvaessa tulee koko ajan lisää yhteistä puuhaa, esim. laskettelu, musisointi, mikroautoilu, rullaluistelu, jne :)
Itse olen syntynyt 16 ja 17 v. vanhoille vanhemmille. He eivät ole koskaan eläneet niin, että lapset olisivat jotenkin rajoittaneet opiskelua, työssä etenemistä tai harrastuksia. Tosin äitini jäi omasta halustaa jossakin vaiheessa hoitamaan lapsia kotiin, kun meitä syntyi useampiakin :)
Lapsuuteeni on kuulunut myös matkustelu.
Jatkuu seuraavassa viestissä...
...jatkuu
Itsekin olin keskimääräistä nuorempi lapsia saadessani, eikä ollut vahinko :)
Olen käynyt lasteni kanssa mm. puistokonserteissa ja missä olen halunnutkin käydä. Lasten mukana olo vaatii sitä, että on selvinpäin, mutta muuten voi tehdä monia asioita, kunhan ottaa huomioon lasten tarpeet. Esim. konsertissa kuulonsuojaus, väljempi tila, mukava retkipeitto, evästä ja kivaa oheispuuhaa lapsille, vaikka piirustusvälineet ja muovailuvahaa. Eikä se ulkomailla matkustelu sen vaikeampaa ole.
Jos kaverien kanssa baarissa käynti on sinulle se tärkein oma asia, voithan päättää, että kerran kuussa siellä käyt. Mietit, että mitä haluat tehdä, ja että miten usein se on järkevää. Kenen kanssa haluat olla ja miten asiat voi järjestää.
Voit viikonloppuisin lapsen mentyä nukkumaan järjestää naisesi kanssa sen romanttisen illan.
Ihan kotona niin kuin kaverisikin :)
Iloitse niistä pienistä asioista, mitkä sinulla on hyvin.
Ehkä tarvitsette tukiperheen, jotta te isä ja äiti voitte käydä yhdessäkin ulkona. Sosiaalitoimisto (olitte molemmat opiskelijoita, pienet tulot) auttaa esim. parisuhteen vaikeuksissa ja myöntää tukea lastenhoitoon. Elämäntilanteenne, nuoret vanhemmat, on peruste saada erityistukea. Kannattaa mennä juttelemaan ja kertomaan, mikä tilanteessanne ahdistaa. Ehkä saat tukea niin, että voit viikollakin nähdä perhettäsi.
Vielä kun muistaisit sen, että jos nyt uhraat hetken enemmän aikaa perheellesi, niin moni asia sillä suunnalla loksahtaa kohdalleen. Jatkon ja sinun jaksamisen kannalta se on iso asia. Kun lapsesi saa nyt riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttäsi, hänestä kasvaa reipas nuori mies :)
Kaverien kanssa ehtii radalle vaihtelevasti, ehkä nyt vähemmän, toisinaan enemmän. Karkeasti ottaen sinulla on vielä 50 vuotta aikaa toteuttaa omia menojasi. Jos nyt on vähän hiljaisempaa, niin kyllä se oma aika koittaa kuitenkin.
Tulee vielä aika, jolloin olet nuorena saadusta lapsestasi todella ylpeä. Kun kaverisi alkavat vaipanvaihtorumban, lapsesi on jo rippikoulussa ja miettii mihin menee opiskelemaan.
Välillä elämä tarjoaa odottamattomia kokemuksia :))
Minulle myös sen, että on kumma vauvakuume, kun lapset ovat kohta jo lähtemässä omille teilleen...
Elämä vie ja pitää vain pysyä mukana :)
Opiskelumotivaatiota voit pitää yllä, kun mietit, että mitä paremman ammatin itsellesi opiskelet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on perheen kanssa toteuttaa kaikkea kivaa, vaikka matkustelua. Kun on hyvä palkka, voi myös tehdä lyhyempää työpäivää, jolloin aikaa omille harrastuksille jää entistä enemmän.
Mieti, että kun lapsesi on täysi-ikäinen, olet vasta reilut 30-vuotias. Sinulla on koulutus, olet nähnyt elämää, saanut kokemuksia ja edelleen sinulla on koko maailma edessäsi toteuttaaksesi unelmiasi !
Hei, etsin radio-juttuuni teini-isää, kiinnostaisiko? Soittele niin kerron lisää :) T: Minna 0400-703 856